|
silence
Feb 26, 2006 18:41:50 GMT 2
Post by fennella on Feb 26, 2006 18:41:50 GMT 2
page astelee rappuset varovasti alas kellarikerrokseen valmiina kääntymään kannoiltaan, mikäli tilassa olisi ihmisiä, joihin hän ei halunnut törmätä. aula oli kuitenkin kuta kuinkin hiljainen, ainoastaan ilmastointi hurisi ja jokunen huomaamaton oppilas oli liimautunut seinää vasten. page osasi kyllä pitää itsestään huolta niin sanallisesti kuin fyysisestikin, mutta terävät sanat yleensä koskivat sen verran paljon, ettei tyttö niitä tahallaan käynyt kerjäämässä. pagen rohkeus kasvoi siis huomattavasti hiljaisuudesta ja tyttö astelikin reippaasti tutun kirjahylln luokse, josta hän oli viimeisen puolivuotta käynyt noutamassa itselleen tekemistä. page ottaa kirjasarjan seuraavan opuksen ja ryhmähtää sitten sohvalle hyvin rennosti ja huolettomasti. koululaukun tyttö nostaa päänsä yli pois, ennen kuin käpertyy sohvan nurkkaan hyvään asentoon. pagen katse vaelteli hetken aikaa tilassa analysoiden aulassa olevia värittömiä henkilöitä. ihmisistä ei kuitenkaan irronnut mitään erikoista, joten page aukaisi opuksen ja alkoi lukea sitä. keskittyminen harhaili joka kerta, kun joku käänsi lehden sivua tai muutti asentoa tuolilla saaden sohvan narahtamaan. page huokaisee raskaasti yrittäen sulkea muut äänet päästään. eihän lukemisesta mitään tullut, jos ajatukset olivat kokoajan muualla.
(( saa liittyä seuraan. :> ))
korjasin muutaman kirjotusvirheen, kun niitä huomasin. :D
|
|
|
silence
Feb 27, 2006 22:14:21 GMT 2
Post by medi on Feb 27, 2006 22:14:21 GMT 2
(Jos ei haittaa, niin tunkaisen Helenin tänne?)
Helen asteli portaat alas varoen korkokenkien kantojen kopsuessa niihin. Tämän polvipituinen liehuhameensa, valkoinen, korosti säärien rusketusta, ja valkoinen hihatonpaita, käsivarsia, ja hoikkaa olemusta. Helen pohti kuinka kummassa joutuikin laskeutumaan tänne alas, ja muisti sitten kirjan; josta hänelle olisi kuulemma hyötyä esitelmän tekemisessä. Tummanruskeat, jotka näyttivät mustilta kellarin aulan hämärässä valossa, hiukset olivat auki, ja portaat alas päästyään tämä pyyhkäisi ne huolettomasti hartioitten taa. Tämä loi vähemmän arvostavan katseen harmaaseen massaan, ja asteli hyllylle alkaen tutkailla sen valikoimaa.
|
|
|
silence
Feb 27, 2006 22:38:17 GMT 2
Post by fennella on Feb 27, 2006 22:38:17 GMT 2
(( tervetuloa. :> ))
korkokenkien ääni ei lupaillut kovinkaan hyvää. pagen katse nousee kirjasta huomaamattomasti odottamaan tulijaa. luojan kiitos hihitystä ja taukoamatonta sirkutusta ei kuulunut, sillä jos nämä seikat olisi vielä liitetty korkokenkiin, olisi pagen todellakin parempi vain ottaa opus käteen ja poistua paikalta. tumma hiuksinen tyttö kuitenkin sipsutti kaikkine korkkareineen ja hamaineen yksin kellariin, mikä sinäänsä oli pagesta hyvin omituista. nopean silmäyksen jälkeen tyttö oli melko varma, että tuo brunette oli helen, helena, elena tai jotakin vastaava. eipä niin, että pagea kiinnostaisi, mutta joidenkin ihmisten nimet koulussa oppi väkisin, eikä asialle mitään voinut. page vilkaisee muiden huoneessa olevien reaktiota helenin saapumisesta. tuntui, että tuo harmaa väki, johon page kaiketi itsekin monien mielestä kuului, oli vain kadonnut taustaan yhä enemmän. page hymähti. häntä ei kiinnostanut varoa tekemisiään vain teiniprinsessan takia, joka kuvitteli omistavansa prinssin ja vähintään puolivaltakuntaa. page oli päättänyt jo kauan aikaa sitten olla vain oma itsensä, pukeutua niin kuin pukeutui, vaikka epävarmuus taustalla olikin suurempi kuin lakisalli. page laskee jalkansa alas sohvalta ja laskee katseensa takaisin kirjaan kuunnellen kokoajan ympäröiviä ääniä varmistaakseen, ettei noita prinssessoja olisi enempää tulossa. yksi meni, kahta sieti, mutta kolmas oli tuskaa ja merkki siitä, että pagelle ei enää ollut tilaa.
|
|
|
silence
Feb 28, 2006 18:29:30 GMT 2
Post by medi on Feb 28, 2006 18:29:30 GMT 2
Helen siisrsi sormeaan pitkin hyllyä, ja huomasi korkeimmalle hyllylle pästyään sormenpään olevan harmaana pölystä. Ilme vaihtoi kyllästyneestä, lähes hämmästyneeksi; ja sormi nousi silmien korkeudelle tarkkailuun. "Pölyä." Tämä tuhahti hiljaa, ja pyyhki sormensa vierellä olevan sohvan kankaaseen, vilkaistuaan ympärilleen. Katsoisikohan kukaan häntä?-- Tietenkin. Helen pisti mieleensä, että kädet täytyi pestä heti kun kirjasta pääsisi eroon. Löydettyään oiken kirjan Helen kulki läheisen pöydän ääreen, ja laski kirjan sille. Istua hän ei voinut, koska penkki näytti sotkuiselta; valkoinen hame likaantuisi niin helposti. Ja eihän Helenillä saanut olla yhtään likatahraa missään, ties mitä tapahtuisi. Hän avasi kirjan keskiaukeamalta, ja vilkaisi ympärilleen. ei ketään, ainoastaan seiniin sulautuvaa massaa. Iloinen pirinä katkaisi aulan hiljaisuuden, ja moni seinämassasta säpsähti. Helen päätteli heidän olevan elossa. Käsilaukustaan tyttö kaivoi mustan, uutuuttaan kiiltelevän simpukkapuhelimensa, ja vastasi siihen heleällä äänellään. "Heiii.. Ihanaa, joo nähdään sitten.. ai.. älä sure, se on kohta sun..." Puhetulva jatkui vielä hetken aikaa, ylipirteitä kohteliaisuuksia ja omituisia reaktioita. "Apuaaaaaaaa." Tämä sanoi vielä puhelimeen inisten ja venyttäen sanaa. Korkeaa, kimeätä. Vielä heihei kulta, ja Helen napasutti simpukan kiinni, ja laittoi sen hellästi takaisin laukkuunsa. Tyttö kiinnitti huomiota tavallisen näköiseen tyttöön, joka ilmeisestikkin luki kirjaa. Helen tuhahti, ja pohdiskeli hetken aikaa tilannetta. Koko ajan tyttöä tuijottaen. Se saattoi olla jo häiritsevää tuon (Paigen) mielestä. Helen maistakautti suutaan, ja kääntyi sitten taas tuijottamaan kirjaa. Tämä kuljetti sormeaan tekstin päällä.
|
|
|
Post by baabaa on Mar 1, 2006 2:25:06 GMT 2
(Ängen eli tungen. Kun täällä on suosittukkin. ) Portaita alas käveli huolella laitettu, perus amerikkalaisten high school teinikomedioiden tähden lailla kävelevä kolmasluokkalainen. Matkallaan tämä vilkutti ja hymyili sievästi muutamalle ohi kulkevalle atleetille, jotka huikkaavat mielellään takaisin. Olihan Wanda kuitenkin koulun eliittiä vaikka bimbo olikin. Eikä pojat järjestä niinkään välittäneet, atleetit ainakaan, muut asiat menivät edelle. Wandalla taisi olla keltainen päivä. Päällään tällä oli valkoinen paita sekä keltainen hame*, jalassaan neidillä olivat keltaiset korkokengät. Jos käytävällä olisi hiljaisempaa olisi kopina kiirinyt. Kuitenkin välitunnin alkaessa maastoutui kopina muihin ääniin. Wanda avasi raskaan oven ja loi katseen massaan. Nyt hän tosiaan ymmärsi miksi eliitti vietti aikansa omassa aulassaan. Eihän hänellä periaatteessa ollut mitään harmautta vastaan mutta se nyt vaan sai hänet ahdistuneeksi. Verkkokalvolle kuitenkin väripilkkuna pomppaa Helen. Wanda ei pysähdy vaan suunnistaa suoraan tämän luokse. Hän ei edes hoksaa ihmetellä mitä Helen ylipäätään kirjastossa tekee. "Helen!" Wanda aloittaa hymyillen. Aivan kuin kaksikko ei olisi vuosiin tavannut vaikka todellisuudessa siitä ei ollut montaakaan minuuttia. "Hei ootko kuullu vielä siitä.." Wanda hiljentää ääntään. "Siitä että Rob suunnittelee jotakin. Siis MUA vastaan. Yks tyyppi kerto kuulleensa. Apua. AUTA!" Wanda painotti eritoteen sanoja 'mua' ja 'auta'. No, minkäs sille mahtoi kun oli bimbo. (Vaatteet linkitetty.) (*Lindsay Lohanin kamppeet.)
|
|
|
Post by fennella on Mar 1, 2006 15:52:10 GMT 2
pagen silmät muljahtivat epäterveellisen näköisesti helenin alkaessa sirkuttamaan puhelimeen. tytön teki mieli todellakin huomauttaa vähemmän ystävällisesti lukurauhasta ja suosittujenkin pysyttelemistä omille paikoillaan, mutta tarkemmin ajateltuna page ei olisi hyötynyt siitä mitään. saanut vain kilokaupalla paskaa niskaansa ja vähätkin itseluottamuksen rippeet karisisivat jälleen jonnekin suohon. page vetää syvään henkeä ja käskee itsensä rauhoittua ja keskittyä vain kirjaan. eiköhän nuo äänet katoaisivat jos vain keskittyisi, eikä pitäisi niitä häiriötekijöinä.
hyvä suunnitelma, page, mutta se romuttui hyvin pian kahden tekijän voimin. ensinäkin, tuo helen tuijotti ja tuijotus oli ahdistavinta, mitä page tällä hetkellä tiesi. tyttö nostaa katseensa kirjasta ja luo kaikkea muuta kuin ystävällisen katseen heleniin, vaikka siitä ei liiemmin varmaankaan hyötyä olisi. pagen onneksi sirkuttaja olikin jo siirtänyt huomionsa muualle. uudestaan page vetää syvään henkeä ja laskee katseen tekstiin päättäen uppoutua siihen kokonaan. tässä vaiheessa keskittymistä häiritsi tämä toinen tekijä, toinen suosittu tyttö. pagen silmät muljahtavat uudelleen yhä vain epäterveellisemmän oloisesti ja raskas huokaus karkaa kaikesta huolimatta. kysymykset, mitä pahaa olen tehnyt etten saa edes lukea rauhassa ja mitä ihmettä suositut tekivät täällä, pyörivät pagen mielessä, vaikka hän ei jaksanutkaan vastauksia kovinkaan aktiivisesti etsiä. page pamauttaa paksun kirjan voimalla kiinni tietäen tasan tarkkaan jokaisen aulassa olevan kuulevan sen. hän kiskaisee koululaukkunsa syliinsä ja tunkee kirjaansa sinne luoden epäystävällisiä katseita suosittuihin. mielenosoitus ei ehkä ollut järkevää, mutta pagen vitutus oli sitä luokkaa ollut jo pidempään aikaa, että järki ja toiminta eivät enää kulkeneet käsikädessä.
|
|
|
Post by medi on Mar 1, 2006 18:35:00 GMT 2
Helen avasi suunsa ja oli vastaamassa Wandalle, mutta kovaääninen - kirjan sulkemisesta johtuva- pamaus sai kaikki huoneessa olijat hätkähtämään. Helen loi syyttävän katseen tyttöön joka äänen aiheutti, ja seurasi tämän liikkeitä tuijottaen pistävästi. "Ja just tollasia mä en ymmärrä. Muistaisivat lukurauhan." Helen sanoi painokkaasti, itselleen ja varm,asti kaikkia varten, ääneen. Sitten tämä mulkaisi tyttöä katseella, joka tuntui sanovan: Mitä sä luulet muka olevasi? Helen heilautti hiuksensa harteitten taa, ja nyrpisti hieman nenäänsä, kääntäen sitten katseensa Wandaan. "Ei se sulle mitään tee, ei se pysty siihen. Sähän olet niin kaunis ja kaikkea.." Helen sanoi sitten Wandalle, leveästi hymyillen. Tämä vilkaisi kuitenkin vielä ääntä aiheuttaneeseen tyttöön, ja siristi silmiään tavalliselle tylleröiselle. Katse kääntyi taas Wandaan, ja kulma kohosi arvostelevasti. "On se kumma miten rumat ihmiset eivät osaa käyttäytyä." Tämä sanoi sitten vielä merkityksellisesti, ja hyvin painokkaasti. Helen teki selväksi Wandalle, että tarkoitti tavistylleröä.
|
|
|
Post by baabaa on Mar 1, 2006 23:41:51 GMT 2
Wandan katse kääntyi vihaisesti kirjan kiinni läimäyttäneeseen. Sydän kultaa - no ei ainakaan tällä hetkellä. Tavis kai piti aluetta omana reviirinään. Wandan pään sisällä hallinto kuului kuitenkin kolmannen luokan suosituille. Ja perijäprinsessoille aka cheerleadereille, diivoille, pissiksille.. Ja nenälle hyppiminen oli paitsi ärsyttävää myös erittäin vittumaista katseltavaa. Vaivoin kun paikan sai eliitistä niin joku kehtasikin osoittaa mieltään. Ei näin. Pysyisivät hiljaa nurkissaan.
"Niin, lukurauha!" Wanda toisti katsoen pistävästi tavikseen. Enemmän vielä ärsytti kuinka tavis oli vielä ihan nättikin. Ei mikään täysi luuseri. Ei toki Helenin ja Wandan luokkaa mutta mukavan näköinen kuitenkin. Päässään Wanda teilasi ajatuksen ja uskotteli kuinka toisen huulet olivat liian isot ja hiukset kaksihaaraiset. Tyhmässä päässä tapahtui muutos ja tyttö tosiaan alkoi näyttää rumemmalta. Viimein suusta pääsivät sanat: "Rumatkin alkaa hyppiä nenille. Pitää ehkä omana reviirinään". Wanda naurahti ilkeästi, mikä ei yleensä kuulunut tytön nauruvalikoimaan. Toiset loivat vihaisia katseita, toiset kateellisia. Moni tavis olisi vaihtanut paikkaansa Helenin ja Wandan kanssa. Aivan vain koska nämä saivat juuri ne jätkät jotka halusivat ja saivat määrätä koulun tapahtumista. Kerrosta ylempänä oleva aulakin oli näiden käytössä. Ei hullumpaa. Siihen voisi melko moni tottua.
Wanda palasi Robiin ja Russiin mutta puhui tällä kertaa hiljaisemmalla äänellä. Eihän kukaan saisi tietää kuinka joku voisi hänelle haluta pahaa. "Niin, mukana ei ole pelkästään Russ. Rob tästä pahan tekee. Luulisi Russin ymmärtävän ettei se enään saa ketään ensimmäisen luokan leiman omaavaa tyttöä, jos se tekee mulle jotain! Mutta ne on tehokkaita. En halua koulupäivän päätteeksi yllätyskäännöstä niiltä. Apua!" Viimeisimmän tyttö sanoi jo lujempaan ääneen. Tosin se kuulosti enemmän apua-olen-niin-ihastunut kuuloiselta. Ei apua-olen-kusessa sanalta.
|
|
|
Post by fennella on Mar 2, 2006 15:44:31 GMT 2
syvä huokaus. page ei oikeastaan muutenkaan osannut reakoida. kyllätyminen ja jopa ärsyyntyminen olivat sitä luokkaa, ettei niitä liiemmin edes jaksanu enää pinnalle nostaa. lukurauhastahan tässä nimenomaan oli kyse, eikä page, ainakaan omasta mielestään, ollut se joka tässä lukurauhaa häiritsi. ilmeisenä ongelmana vaan taisi olla nimenomaan se, että myös nuo kaksi suosittua eivät omasta mielestään häirinneet ketään. page nousee sohvalta ylös ja nostaa koululaukun olallaeen rohjeten vielä luomaan kyllästyneen katseen suosittuihin. tyttö olisi poistunut suu supussa paikalta, ellei arvostelu olisi taas kiinnittinyt ulkonäköön. ulkonäköhän oli juuri niitä asioita, jotka pistivät pagen puolustuskannalle, eikä silloin liiemmin sanoilta säästytty. "mielummin ruma ja tavis, kun nätti ja huora." page mutisee suht ponnettomana, aivan kuin juttelisi yksinään, vaikka sanat selvästi olikin osoitettu wandella ja helenille. enempää page ei jaksanut jauhantaa jäädä kuuntelemaan, vaan lähti astelemaan sohvalta kohti portaita. page ei todellakaan ymmärtänyt tippaakaan suosittujen ajatusmaailmaa, eikä liiemmin niille sijoille havitellutkaan. toisaalta, jos page järkensä kanssa siellä olisi, suosittujen maine olisi jotain aivan muuta. page irvisti itselleen ja hymähti mielessään. turha edes ajatella moista.
|
|
|
Post by medi on Mar 2, 2006 19:20:51 GMT 2
"Toiset ovat niin kateellisia." Helen sanoi ivallisesti tytölle, ja kääntyi Wandan puoleen. "Se voi unohtaa tosiaan kaikki kaunottaret, ainoa keitä se ehkä saattaa sitten saada on tavalliset rumilukset. Se olisi sille vikatikki." Helen sanoi pohdiskellen ja tarkoittaen Russia. "Robista ei oikeastaan koskaan tiedä. Sillä on järkeä, ja se tietää mitä tekee.. Mutta jos se sulle jotain tekee niin se saa paljon paskaa niskaansa." Helen lisäsi vielä kierrellen asiaa, tyttö ei oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa; hänkun oli huono tällaisissa asioissa. Kukaan ei saanut haluta hänelle pahaa. Aivan liian kamalaa, ja koska nyt oli kyse Wandasta se ei kamalasti Heleniä liikuttanut. Wanda oli porukkaa, ja yksi heistä; mutta tuo asia oli vain jotenkin epäuskottava. Eivät ne kaksi mitään kuitenkaan tekisi. Helen kääntyi kirjan puoleen ja laittoi sen takaisin hyllyyn, vilkaisten vielä kerran harmaata massaa, ja sitten tyttöä portailla. Ääni kohosi kuiskutuksesta normaaliin. "Voi, pitäisiköhän meidän jättää luuserinurkkauksesi rauhaan?" Tämä sanoi ivallisella äänellä seisten lantio kenossa, ja pää hieman kallellaan.
|
|
|
Post by baabaa on Mar 2, 2006 19:31:32 GMT 2
Wanda oli aivan yhtä huolissaan vaikka Helen yrittikin rauhoitella. Vaikka eihän se Helenin tapaista ollut, yritti vain päästä aiheesta yli, kai. Mutta mistäpä sitä koskaan tiesi. Suositut olivat varsinaisia yllättäjiä. Mistähän sekin johtui. Helenkin saattaisi yhtäkkiä kiinnostua. Takana tosin oli yleensä kieroilu. Siinähän suositut olivat mestareita. Paitsi Wanda, joka ei ollut tarpeeksi nerokas keksimään. Onneksi Lisa (pää suosittu) oli tämän tukena. Olivathan kaksi tunteneet toisensa aivan koulun alusta lähtien. Ja Lisa oli kettu.
Wanda huokaisi viimein. Olo oli rauhoittuneempi. "Joo, mennään vaan". Wandasta jäi jälkeen vain kenkien kopina kun tämä poistui kellarin aulasta.
|
|
|
Post by nepa on Mar 3, 2006 18:46:56 GMT 2
Hieman ujosti ja varovasti Maria avasi kellarin oven, kuunneltuaan ensin jonkun aikaa oviaukossa. Vaikka hänellä ei olisi ehkä ollut syytä huvittua, asiaa ei kuitenkaan auttanut ollenkaan suosittujen itseriittoisten kommenttien kuunteleminen. Hänen pieni tietäväinen hymynsä katosi nopeasti hänen kuullessa toisten puhuessa poistumisesta. Nopeasti tyttö otti muutaman väistöliikkeen ja siirtyi pois ulos päin menevien tieltä. Maria seisoi paikallaan kuin jääpuikko suosittujen purjehtiessa ohitse. Ei niin, että hän olisi pelännyt itse noita tyttöjä, ei hän ei vain nähnyt mitään syytä laittaa itsensä alttiiksi mahdolliselle kiusanteolle ja mahdollisille myöhemmille tapahtumasta aiheutuneille ongelmille.
Melkein tyhjä huone tuntui reilusti rauhallisemmalta suosittujen poistuttua kännyköineen ja suurine suineen. Maria hymyili Pagelle, ei hän ollut tytön ääntä ollenkaan kuullut, vaikka oikein hän olikin arvannut häiriötekijän henkilöllisyyden. Olihan hän nähnyt tuon menevän aikaisemmin alas, ei siinä sen enempää. "Moi", tyttö huikkasi päästyään lähemmäs Pagea. Tervehdys oli hieman tutkiva, ystävällinen kylläkin. Omalla tavallaan siinä paistoi tyytyväisys siitä,että hän oli uskaltanut panna jotenkin vastaan ykköskastille.
[ihan sitten huomiona, halusit tai et, nämä on samalla luokalla, joten nämä tuntevat jo. Ei jaksa taas niitä esittelyjä...]
|
|
|
Post by medi on Mar 3, 2006 19:05:53 GMT 2
(Tuossa kävikin jo niin, että helen poistui, sekin kun ilmenee teksteistä :D jatkakaa vaan)
|
|
|
Post by fennella on Mar 3, 2006 19:41:52 GMT 2
suosittujen purjehtiessa ohitse pois kellariaulasta, page seisahtuu paikoilleen huokaisten syvään. luojan kiitos, sirkuttajat poistuivat päivittelemään 'ongelmiaan' muualle. ongelma heille taisi nimenomaan olla he itse, mutta se oli taas sellainen asia, jota page ei jaksanut miettiä. tyttö palaa ne muutamat askeleet takaisin sohvan luokse ja rysähtää siihen istumaan toistaen laukun noston olan yli samalla tavalla kuin aulaan tullessaan. tällä kertaa page toivoi todella saavansa olla rauhassa ilman ylempiä kasteja ja niiden nokittelevaa käytöstä. päivän annos oli jo täynnä.
page oli juuri kaivamassa kirjaansa laukustaan, kun hän kuuli tervehdyksen lähempää. tyttö kohottaa katseensa koululaukustaa äänen suuntaan nähden tutun, luokkaisensa tytön. page ei ollut marian kanssa muutamaa sanaa enempää koskaan vaihtanut, joten pieni ihmetys tästä tervehdyksestä käväisi tytön ilmeissä. ei sillä etteikö olisi ollut mukava, että joku juttelee, page ei vaan voinut sille olettamukselle mitään, että yleensä kun hänelle puhuttiin, häneltä haluttiin jotakin. "umm, moi?" page tervehtii hieman kysyvään sävyyn kuin vaatien tietoa siitä, että oliko marialla jokin syy puhua. page moitti samantien itseään tökäryydestään vääntäen sitten kasvoilleen hymyn tapaisen, vaikka se ei oikeastaan kovin aidon oloinen ollut, ystävällisyyttä siinä kuitenkin oli.
|
|
|
Post by nepa on Mar 5, 2006 12:09:53 GMT 2
Marian äskeinen ystävällinen hymy kalpeni ja muuttui enemmän pinnalliseksi, mutta ei kuitenkaan haihtunut kokonaan pois. Ei hän ollut aikaisemminkaan erityisesti Pagen kanssa puheissa ollut, joten kaipa hieman kylempi vastaanotto oli oletettavissa. Marian katse kääntyi hänen kenkiinsä. Joku olisi ehkä tulkinnut sen jonkun asteiseksi ujoudeksi, mutta ei siitä nyt ollut tällä kertaa kyse. Oli helpompaa ajatella ja katsoa kenkiään, kuin tuijottaa lasittunein katsein eteenpäin, antaen aivan idootin kuvan kaikille huoneessa olijoille. Hän yritti saada puheensa kuulostamaan järkevältä, olematta puolustuskannalla, se oli yleensä hänen luontainen reaktionsa kaikkeen, eikä aina se rakentavin mahdollinen.
Ei hän loppuen lopuksi seiso paikallaan kuin hetken. Tyttö suoristaa selkänsä ja niskansa kevyesti ja istahtaa Pagen viereen. "Ajattelin vaan tulla tänne lukemaan". Maria nielaisi kielensä päälle nousseen jatkon; 'kai se nyt sopii, tämähän on yleinen tila'. Ei hän ollut mistään edes suuttunut, joten käytös oli helppo pitää kurissa ja kitkeä kaikki marttyrointi pois.
[nyt en saa pidempää aikaiseksi]
|
|