|
Post by fennella on Mar 7, 2006 15:02:41 GMT 2
page hymähtää hieman mielessään marian alakessa tuijotella kenkiään. pitihän se arvata, että kyseessä olikin ujo tyttö, jota page oli nyt loukannut syvästi kylmähköllä vastaanotolla. tarkoitus se ei ollut ollut, mutta vahinko kai sattuu? tosin tälläisissä asioissa ei pitäisi vahinkoja sattua, vaan pagen olisi pitänyt ymmärtää olla ystävällinen. epävarmuus oli kuitenkin saanut tytön puolustus kannalle, eikä se suinkaan auttanut häntä tehtävässä nimeltä etsi itsellesi ystävä.
page laskee katseensa kirjaansa tuijottaen sen kannessa olevia lohikäärmeitä ja taikovia velhoja. fantasia kirjallisuuden avulla ainakin pääsi pois nykyisyydestä, mutta ei tietenkään yhtä hyvin kuin musiikin avulla. muut aulassa olevat vain tuskin ilahtuisivat, jos page alkaisi kuunnella musiikkia hiljaisuudessa. "mäkin tulin lukemaan tänne. yleensä täällä saa olla rauhassa noilta 'prinsessoilta'..." page vastaa marialle kohottaen sitten katseensa kirjasta tyttöön ystävälliseen taipuva hyvin hyvin pieni hymy kasvoilla. ehkä page vielä pystyisi paikkaamaan tökeryytensä? page hymähtää taas mielessään itselleen. tuskin kukaan edes haluiaisi kunnolla hänen kanssaan puhua saati sitten olla kaveri.
|
|
|
silence
Mar 11, 2006 15:00:21 GMT 2
Post by nepa on Mar 11, 2006 15:00:21 GMT 2
[Tänään ei mikään onnistu. Hihittelen vain itsekseni, vaikka tilanne kuuluisi olla päinvastainen. No joka tapauksessa, kesti hieman]
Maria tuntee olonsa suunnattoman läpinäkyväksi ja epäaidoksi kääntäessään suupielensä taas hymyyn, vaikkakin aitoon, heti kuullessaan Pagen äänessä jotain ystävällistä. Sellainen on vain ihmisluonto, vaikkei olisikaan ujo, niin ystävällisyyteen on vaikea vastata muuten kuin samoin, olemalla ystävällinen. ”Joo, mä huomasin ne kanssa tuolla ovella, tai siis kuulin, narisivat jollekulle, sulle varmaan…” Tytön puhe kiihtyy sekä nopeutuu loppua kohti ja samalla hymykin levenee. Vasta lauseensa loppuun asti päästyä hän hieman pysähtyy, naurahtaa. ”No ehkä mä nyt alan olla hiljempaa”, tyttö toteaa varovasti, ”tai ainakin kaikki muut täällä ovat niin tuppisuina, ettei tässä ilkiä puhua kovempaa” Maria vilkaisee taas Pageen ja tämän sylissä olevaan kirjaan. ”Tai voin mä olla ihan hiljaakin, jos sä luet, itsekin ajattelin lukea näitä kouluhommia…” Tällä kertaa tytön ääni on hieman anteeksipyytelevä ja hänen katseensa on jäänyt kiinni hänen oman kirjapinonsa kanteen. Yleensä hän ei edes puhu näin paljon kuin perheelleen, mutta joskus vain puhetulvaa ei voi estää.
|
|
|
silence
Apr 11, 2006 15:06:17 GMT 2
Post by fennella on Apr 11, 2006 15:06:17 GMT 2
(( anteeks anteeks anteeks anteeks. olin unohtanut tän ihan kokonaan! ja päätin lopettaa pagen pelaamisen, joten tähän ei luultavasti ole järkeä enää mitään kirjottaa. page meni menojaan. anteeks. :p ))
|
|