Take it back

[shady]

Lorrainen sipsutti keskustan katua eteenpäin uusilla, tietysti isänluottokortilla shopatuilla, marc jacobsin kengillä ja askelten tahdissa olalla heilui valkoinen laukku, joka sisälsi kaikkea elämäntärkeää kuten uuden simpukkakännykän, pankkikortin ja ison läjän meikkejä sekä sopi tietysti yhteen saman sävyisen hameen ja platinablondien hiuksien kanssa.
Lola oli vähällä kompastua korkkareihinsa kun kiinnitti huomionsa vaatekaupan ikkunaan, jossa oli aivan ihania paitoja alennettuina. Kehtaisiko noita nyt ostaa kun hintakin oli niin halpa.

((Kökkö aloitus, sori. Baabaata kaivataan))

[baabaa]

Se oli outo päivä maailman historiassa. Robyn Smith tunsi tylsyyttä ostoskierroksellaan keskustassa. Tyttö oli yksin liikkeellä, niinkuin monesti muulloinkin shoppaillessaan. Hänestä vain oli kiva katsella rauhassa ja arvostella itse vaatteensa. Monilla ei ollutkaan yhtä vaativa ja aikuismainen maku vaatetuksen suhteen. Silloin tällöin joku olisi voinut laittaa vaikka päänsä pantiksi, että tyttö oli hyvin ansaitseva bisnesnainen, eikä suinkaan Phoenix High Schoolin oppilas diivoimmasta päästä. Jääprinsessan maineellaan tyttö oli koulussa lähes yhtä tuttu, kuin Lolan typerät sutjautukset. Siinä vasta tyttö, jota Robyn ei sietänyt. Tyhmät porvarikakarat eivät koskaan olleet vedonneet tyttöön ja Lola vähiten. No, Robyniahan saatettiin pitää monesti pahis diivana. Juomassa ja polttamassa aina kun selkänsä käänsi. Ja kuitenkin tyttö oli täysin perfektionisti, eikä tehnyt yhtäkään virhettä. Sen saattoi huomata tytön asuvalinnastakin, joka sinä päivänä oli aavistuksen verran vähemmän bisnes naisen tyyliä. Chanelin maltaita maksanut mekko (linkki) oli yhtälailla katseita kiinnittävä, kuin saman merkkiset korkokengät (linkki), jonkalaisia itse Kate Moss oli käyttänyt. Robynin lempimalli, eikä Katen ympärillä riehuva kokaiini skandaali lieventänyt yhtään Robynin ihailua tuota mallia kohtaan. Vaatetus oli musta, tottakai. Hiukset olivat sillä normaalilla sivujakauksella ja huulet tummanpunaiseksi punatut, käden jatkeena roikkui Robynin virallinen suosikki käsilaukku. Kate Spaden hopean hohtoinen luomus (linkki). Täydellistä, vaikka laukku olikin jo kohta vuoden vanha. Mutta klassikothan eivät koskaan poistu muodista. Ainut vain, että tyttö oli tosiaankin tylsistynyt.

Hetken käveltyään tuttu hahmo näkyi roikkuvan ale ikkunan edessä. Noloa Robynin mielestä, etenkin kun kyseessä oli porvarikakara Lola Holloway. 'Voi saatana', oli Robynin ensimmäinen ajatus. Kuitenkin pian tytön päähän nousi ajatus. Kyllähän sitä hetken voisi hengailla Lolankin kanssa. Kuulisi taas typeriä juttuja, jotka tyttö luuli todeksi ja typeriä juoruja, joilla ei välttämättä ollut mitään perää. Ja olihan Robyn pitkään jo ollut erittäin täydellinen, joten armahdettakoon yksi kerta, jolloin hän retkahtaa epätoivoisena Lolan seuraan. Robyn nosti kättänsä mutta kasvojen ilme oli edelleen kylmä. "Hei Lola", Robyn moikkasi puolentoista metrin päästä ja punatuille huulille nousi pieni, tekaistu hymy. "Näytät olevan yksin liikkeellä. Oisko tilaa yhdelle kaverille mukaan shoppaamaan", Robyn kysäisi suhteellisen matalalla äänellänsä, joka olisi kipeästi tarvinut savukkeen. Muuta diiva ei ollutkaan vielä ehtinyt ostaa, kuin uuden askin.

(( No viestin venyminenhän ei oo pahasta :D Näin käy mulla monesti ekassa viestissä. ))

[shady]

((Olin saada aivohalvauksen kun näin miten pitkän kirjotit O.o ja repeilin noille Lola kohdille ;D))

Lorraine punnitsi mielessään olisiko ale-paita ostamisen arvoinen ja juuri kun Lola päätyi siihen, että hipsisi pois tuijottelemasta näyteikkunaa, joku huikkasi tervehdyksensä. Lola kääntyi puhujaan päin ja loihti huulilleen pienen hymyn.
"Hei Robyn" Tyttö heläytti jokseenkin ystävällisesti, mutta kuitenkin kylmään sävyyn. Jos aikoinaan levinneet juorut olivat pitäneet paikkaansa niin Lola kyllä tiesi mitä mieltä Robyn, kolmannenluokan diiva, oli hänestä. Lorraine oli aina saanut tytöstä sen kuvan, että tuo oli rikas -ehkä yhtä rikas kuin hän- ja tuntemattomia kohtaan äärimmäisen viileä, vaikkei Lola ollutkaan viettänyt aikaansa diivan kanssa, juoruja liikkui siellä sun täällä ja Lolahan tunnettiin siitä, että tuo laittoi kaiken takuuvarmasti eteenpäin lisäillen vielä puolet omiaan ja otti kaiken itse todesta.

"Hmm...aina on tilaa yhdelle" Lola vastasi muodikkaasti pukeutuneelle tummahiuksiselle tytölle edessään.

[baabaa]

(( Piha > Summertime on vielä hiukkasen pitempi teksti. Yksinpelitys oikeastaan. Olen romaani pelittäjiä :D ))

"Sehän kiva", Robyn totesi ja hymyili vielä jäätävää hymyään muutaman sekunnin. "Ootkos paitaa ostamassa?" Robyn kysäisi. Häntä hävetti olla pysähtyneenä siinä ale ikkunan luona ja hän halusi jatkaa nopeasti matkaansa. Alkoi olla viimeisiä tilausuuksia shoppailla Phoenixissa ennen syksyllä koulun alkamista. Muutaman päivän kuluttua tyttö olisi jo kotonaan Sioux Falls Etelä-Dakotassa. Paikka oli toki ihana mutta vanhempien silmien alla juomista pitäisi rajoittaa. Pian pääsisi vihdoin myös takaisin kotikaupunkiin Lontooseen. Ja sitä Robyn ei olisi malttanut odottaa.

"Onko sulla vielä kesäloma suunnitelmia?" Robyn kysyi kaksikon jo kävellessä eteenpäin. Tytöt ylittivät suojatien ja Robynista oli mukava huomata, kuinka he kahdestaan keräsivät katseita. Olivathan he kuitenkin melkoisen tyrmäävän näköisiä. "Käydäänkö Chanelin myymälässä?" Robyn yhtäkkiä kysäisi ja hänen äänensävynsä oli muuttunut hieman lämpimämmäksi. Ei häntä kiinnostanut ystävällinen olla, ei tosiaankaan. Ystävällisyyshän ei ollut jääprinsessan juttu. Kuitenkaan hän ei voinut olla koko aikaa liikkeellä sillä äänensävyllä, mikä paljasti että Robyn liikkui Lolan seurassa lähes pakosta. Sillä äänensävyllä, mikä viestitti halveksintaa tuota tyhmää porvarikakaraa kohtaan. Kovin mukavaksikaan Robyn ei tosin viitsinyt heittääntyä. Ennen Lolan vastausta Robyn oli jo kävelemässä ostoskeskuksen ovia kohti. Valkoinen marmorilattia oikein kutsui Robynia luokseen ja liukuovet lennähtivät kutsuvasti auki. Jos Robyn oikein kuuli niin Lola seurasi perässä. Luulisi Lolan osaavan seurata, seurasihan tuo lojaalisti suosittujakin, jotka tyttöä pompotti minkä kerkesivät. Ja oli Robynkin koulun hierarkien korkeimmilla sijoilla, vaikkei suosittuja päihittänytkään.

[shady]

((Vihdoinkin saan jonkun pätkä-tekstin taas aikaiseksi))

Lola ei suonut katsettakaan ale ikkunaa kohti kun Robyn kysyi paidan ostamisesta. Oli tarpeeksi hävettävää jo seisoa kyseisen kammotuksen edessä ja Lorrianen onneksi kaksikko lähti jatkamaan matkaansa kohti parempia shoppailu mahdollisuuksia.
"Ei mulla kai oo, tai faijalla varmaan pitäis mennä käymään" Lola kohautti olkiaan väheksyvästi. Olisipa tosi kiva mennä tapaamaan perhettä kun vanhemmat olivat eronneet, isä ei ollut ikinä kotona ja ei toivottu henkilö -sisko- sen sijaan roikkui hänessä kiinni kuin takianen niin kauan kunnes kuulisi parhaat juorut ja sen jälkeen tuota ei kiinnostaisi pätkääkään mitä Lorraine teki.

"Onko sulla?" Lola jätti vastaamatta Robynin kysymykseen Chanelin myymälästä, tottakai he menisivät eikä Lola muutenkaan pystyisi kävelemään liikkeen ohi, joka pursui kalliita vaatteita. Lola sipsutti Robynin perässä ostoskeskuksen liukuovista sisään.

[baabaa]

(( Sori, kesti vähän. Lomalaiskuutta. ))

Robyn nauroi vieläkin mielessään Lolan tempaukselle. 'Ale paitoja! Varmasti nolottaa!' Robynilla ei toki ollut tapana juoruilla, koska se oli tyylitöntä. Hän siis hoiti asian siististi. Kertoi asiat Nattille ja siitä ne lähtivät etenemään. Ja tämän hän tosiaan laittaisi eteenpäin. Niin, kunhan koulut taas alkaisi. No olipahan ainakin jotain mitä odottaa kouluun palatessa. Samalla nuiden ajatuksien pyöriessä päässä oli ilme kuitenkin jäätävän tyylikäs. Niinkuin hienosto britillä kuuluikin.

Siitä päästiinkin itse lomasuunnitelmiin. Toki silläkin voisi mahtailla oikein olan takaa, koska Lola itse oli vain menossa isänsä luokse. "Onhan mulla", Robyn sanoi ja hymyili hivenen astuessaan liukuovista sisään. Ostoskeksuksessa oli paljon viileämpi, kuin ulkona. Olo helpottui huomattavasti. "Kotiin lähden ensin. Sioux Fallsiin siis. Etelä-Dakota, niinkuin ehkä tiedätkin", Robyn puheli painottaen ehkä sanaa hivenen. Korot kopisivat Robynin edetessä putiikkia kohden. "Ja sitten tietenkin Lontooseen. Nattin kanssa", tyttö sanoi astuessaan jo Chanelin liikkeen sisäpuolelle. Pieni putiikki täynnä Chanelia. Mikään ei olisi voinut olla täydellisempää, paitsi tietenkin iso kauppa täynnä Chanelia. "Nattkin on kotoisin muuten Lontoosta", Robyn täsmensi. Kyllähän Lola varmasti Nattin, Robynin serkun ja parhaan ystävän, tiesi. Ja sen, että tyttö oli Englannista. Mutta Englanti ja Lontoo oli täysin eri asia. Lontoo oli täydellinen kaupunki Robynin silmissä. Tyttö katseli mustaa Chanelin huivia arvioivasti, kunnes kääntyi hieman hymyillen Lolan puoleen. "Tulee hyvä kesä. Hyvät suunnitelmat." 'Siitäpäs sait, Lola', Robyn mietti tyytyväisenä suoritukseensa.

[shady]

((ei mitään^^))

Lola vilkaisi ympärilleen ostoskeskuksessa, ei tuttuja. Tyttö tuhahti mielessään. Olisiko pakko shoppailla kahdestaan diivana tunnetun Robynin kanssa? ilmeisesti. Lorrainen kasvoilla oli jäätävä hymy kahden tyylikkäästi pukeutuneen tytön astellessa sisään Chanelin liikkeeseen. Lola kuunteli Robynin matkasuunnitelmia vain puolella korvalla tutkiessaan kuuminta muotia olevia törkeän kalliita vaatteita, mutta hei, hänellähän olisi tietenkin varaa niihin. Robyn mainitsi lähtevänsä ja Nattin kanssa Lontooseen. Tottakai kaikki tiesivät Robynin ja Nattin olevan erottomattomat ystävät ja hänen muistaakseen vieläpä serkuksetkin. 'Kotoisin Lontoosta, Englannista' Lola ajatteli Englantia halveksuen mielessään. Kylmä ilmasto ei sopinut Lorrainen kaltaiselle hienostelevalle Amerikkalaiselle. Lorraine soi Robynille pienen hymyn sekä nyökkäyksen merkiksi siitä, että oli kuunnellut koko selostuksen.

[baabaa]

"Lontoossa on muuten uskomaton Chanelin myymälä", Robyn vielä mainitsi muka ohimennen. Lola olisi liian tyhmä tajuamaan piilovittuilua. Nopeasti diivan katse kiersi paikan pistävällä katseellaan. Robyn kirosi mielessään. Hänen harmikseen liikkessä ei ollut silloin ketään. Puolitututkin olisivat nyt kelvanneet, niinkuin Debbie tai joku. Taisi olla sittenkin huono idea lyöttäytyä bimbona tunnetun suositun joukkoon. 'Lorraine Holloway', Robyn mietti mielessään. 'Mukanaan pakostakin rahaa kuin roskaa. Vanhemmat eronneet. Älykkyysosamäärä lähellä nollaa. Eikä edes yhtä tyylikäs, kuin vaikka.. minä.' Tietenkään diivan tarkoitus ei ollut korostaa itseään. Hänen oli kuitenkin pakko myöntää, että Lolassa oli tyyliä noin vaatetuksen puolesta. Eikä mieleen tullut heti ketään tyylikkäämpää. Ja Robynhän tietenkin oli niin tarkka vaatteistansa, ettei koskaan elämässään ollut pukeutunut Dolce & Gabbanaan. Liian massa merkki ja vaatteet suunnattu rasittaville teineille. Toki Robyn itsekkin oli teini-ikäinen mutta henkiseltä iältään vanhempi. Jopa hänen psykologi isänsä oli väittänyt samaa. Ja siihenhän Robyn oli mitä tyytyväisin. Hän ei halunnut vaikuttaa kakaralta, niinkuin esimerkiksi.. ’No niinkuin vaikka Lola.'

"Hmm.. Mitäs mieltä oot tästä (linkki)?" Robyn kysäisi, vaikka olikin jo päättänyt ostaa nimenomaisen paidan. Robyn luotti tyyliinsä, eikä tosiaankaan tarvinnut apua päättämisessä. Lontoossa olisi toki kylmempiäkin päiviä aina välillä niiden 25 asteen päivien lomassa, joten saisi taas käyttää jumalaisia neuleita. 'Ja tuon mustan voi yhdistää vaikka valkoiseen Diorin toppiin ja liituraitahousuihin', Robyn mietiskeli tyytyväisenä. Se olikin Robynin käsitys rennosta vaatetuksesta. Tyttö nosti paidan tangosta mukaansa ennenkuin siirtyi eteenpäin.

(( 300 viestiä! Viimeinkin ))

[shady]

((onnea ;D itselläni vaivaiset 27))

"Ahaa" Lola tokaisi innottomasti Robynin hehkutukseen ihanasta Chanelin myymälästä Lontoossa. Yhtä hyvän nyt varmasti löytäisi mistä tahansa, no ainakin melkein. Lorraine kohotti yhden topin telineestä tarkesteltavaksi lähempää, mutta hylkäsi sen samantien. 'yökyökyök...ei mun tyyliä..' Lola nyrpisti nenäänsä yhden telineen sisältämät vaatteet eivät olleet hänen makuunsa, mutta Robyn näytti jo löytäneen jotakin. Lorraine kohotti arviovan katseensa kohti neuletta ja kulmat painuivat aavistuksen ryppyyn.
"Ihan nätti" Tyttö sanoi ja arvioi mielessään sen sopivan Robynille täydellisesti, jos jollain olisi tyylisilmää niin Robynin kaltaisella diivalla, mutta Lola ei siltikään pitänyt ketään itseään parempana- bimbo kun sattui olemaan.

Lorraine asteli kohti myymälän kenkävalikoimaa ja bongasi kengät(klik), joita tyttö kohotti Robynin nähtäville.
"Mitäs tykkäät?" Lola kysäisi vain muodonvuoksi, kengät hän ostaisi joka tapauksessa.

[rixi]

//en sais tökätä Jamietä tänne mukaa ? 8)//

[shady]

((öm, meikän puolesta ainakin oot tervetullut ))

[baabaa]

(( Jep, tervtulloo vaan rixi. Jamie voisi olla vähän niinkuin yhdistävä tekijä Lolan ja Robynin välillä. Koska Lolahan on suosittu ja Robyn semmoinen diiva. Ja jos sulle sopii niin Robyn voispi muutenkin olla hyvä ystävä Jamien kanssa? Molemmat kun kerran on sen luokan diivoja, että melkeen pelottaa. ))

Robyn nauloi ilkeästi päänsä sisällä. 'Hupsu tyttö, ei mikään ihan nätti vain. Kaunis luomus paremminkin, siis tietenkin niille, jotka ovat tyylitajuisia. Tyhmä tyttö, eihän sulla olekkaan omaa tyyliä. Massaa, teinimassaa', Robyn mietiskeli. "Niin no toisilla meistä onkin oma tyyli", Robyn vastasi kuivasti. 'Ja bimbojen tyyli on kaiketi näyttää mahdollisimman huoralta. Ja tämä kun ei näytä horahtavalta', Robyn vielä mietti luoden katseen Chanelin luomukseen kädessään. Lolan arvio ei loukannut häntä yhtään. Robyn tiesi oman tien ja kulki sitä. Hetken mietittyään Robyn tajusi, ettei koskaan ollut ’pyrkinyt’ diivaksi tai ensimmäiseen kastiin. Hänen seuransa oli ikään kuin löydetty. Koskaan ei tytön pitänyt mielistellä ketään. Robynille olisi sama, vaikka hän olisi tavis. Samanlainen hän siltikin olisi ja luultavasti paljon vihatumpi, kuin kukaan. Nykyäänhän hänen ilkeyttänsä puollettiin sillä, että tyttö kuului koulun kermaan. No, ei yhtä kermaan, kuin suosittujen nelikkö ja jotkut heidän lähimmistä ystävistään. Mutta toki Robynillekkin riitti oma osansa arvostusta. 'Ja senhän takia ei kiinnosta yhtään mitä tuo pikku lutka selittää.'

Robyn nosti katseensa kaikista niistä ihanista mustista ja valkoisista paidoista, joiden niskassa oli jumalainen Chanel merkki. 'Juuri niin Lolan tapaiset', Robyn mietti kengistä, joita toinen roikotti. Ei pahat mutta ei myöskään Robynin tyyliset. "Ai nuo", Robyn sanoi esittäen varsin uskottovasti ihastuneensa kenkiin. "Mä olen nähnyt nuo ainakin kolmella ihmisellä tänään", likka sitten totesi neutraalisti kääntyen takaisin vaatetelineiden puoleen. "Ainiin ja jollakin cheerleadereista oli tuollaiset rannalla tässä yks päivä", Robyn vielä jatkoi. Olihan jutussa toki perää mutta tässä tapauksessa oli maksimoitava Lolan nolaaminen. Olisi toki mahdollista, ettei tyttö nolostuisikaan. Se puolestaan Robynin mittapuulla kertoisi siitä, että Lola oli massaa. Käytti samanlaisia vaatteita, kuin tuhat muuta suotittua teiniä. 'Ja oikeastaanhan matkalla oli vain yhdet tuollaiset kengät ja rannalla jollain tuntemattomalla oli tuollaiset.'

[shady]

((Jep, ja Lola ja Jamiehen kuuluu samaan nelikkoon, tosin
Lola on vain Jamien ja niiden muiden pompoteltavissa eli Jamie ja Lola kai niinku 'tuntee' jo(?) ))

Lorraine aukaisi suunsa hiukan yllätyneeseen 'yök' ilmeeseen kun Robyn kertoi nähneensä samanlaiset monella muullakin, muttei kuitenkaan tajunnut nolostua. Shit, hän ei käyttäisi samoja vaatteita alempien kanssa. Toisaalta, hän on olisi niitä muita ylempänä ja jos näkisi jollain toisella samanlaiset kengät olisi toisen hyvä kiskoa kengät jalastaan ja äkkiä.
"No, eiköhän näitä tuu näkymään aika vähän..." Lola sanoi vilkaisten Robynia. Tyttö ilmeisesti pitäisi häntä aivan ääliönä kun neuvoista huolimatta päätti ostaa ne kengät, mutta mitä väliä.
Lola jatkoi kengät kädessään kohti vaatetelineitä, joiden ihania luomuksia ei ollut vielä tutkinut.

((lyhyttä ))

[rixi]

// yay ^---^//

Jamie lopetteli juuri erästä hyvin lyhyttä puheluaan, joka näin ohimennen koski tytön ja tämän perheen koirien eläinlääkäriä. Jamien äiti kun oli sen verran periaatteellinen, että ei msisään tapauksessa antaisi kenenkään muun viedä omia, rakkaita pikku hauvojaan lääkäriin, ei edes tarkistuskäynnille. Mutta takaisin tähän hetkeen. Jamie sujautti simpukkakännykkänsä aivan uuteen Louis Vuittonin laukkuun, joka sopi täydellisesti yhteen myöskin Louis Vuittonin kenkien kanssa. Kengät olivat hieman epämukavat, sillä ne olivat aivan uudet, mutta ne tekivät Jamiestä paljonkin pidemmän, kuin mitä hän oikeasti oli.
Jamie hymyili itsekseen, heilautti hiuksiaan ja loi nopean silmäyksen ympärillä olevaan maailmaan, eli siis kadulle. Ihmisiä istui kuumissa autoissaan, ihmisiä käveli eteen päin kaduilla. Ei ketään tuttua, mutta sehän antoi Jamielle hyvän syyn polttaa yhden tupakan, sillä neiti katsoi sen tarpeelliseksi. Saatuaan syöpäkääryleen palamaan Jamie päätti käväistä Chanelilla ihan vain huvin vuoksi. Tuskin ne siellä vastaan panisivat, vaikkei Jamiellä mitään Chanelia päällään ollutkaan. Louis Vuittonia, True Religionin farkkumini ja valkoinen painijaselkäinen toppi. Toppikin oli sen verran mukautuvainen, että sille voisi kehittää jonkun merkin jos tarpeekseen näki..

Tupakka loppui sopivasti siihen liukuoville, joiden luota Jamie suunnisti sitten Chanelin myymälälle. Liikkeen ulkopuolelle näki selvästi kaksi Jamielle tuttua hahmoa; Lola Holloway ja Robyn Smith.
Robyn Smith Lolan kanssa ? Mä haluan kameran, Jamie ajatteli kyynisen huvittuneesti. Jutun lievästä koomisuudesta huolimatta tyttö astui sisään liikkeeseen ja purjehti kahden toisen tytön luo.
"Jännä nähdä teitäkin kaksistaan shoppaamassa", Jamie sanoi ja hymyili kyynisyyden ja huvittuneisuuden rajamailla seilailevaa hymyä.

//kiire, siks vähän kökkö 8'D//

[shady]

Lola oli juuri hipelöimässä aivan jumalaisen ihanaa olkaimetonta toppia kun Chanelin liikkeeseen pamahti sisään itse Jamie Kennedy. Lorraine jätti topin siihen paikkaan ja loi kasvoilleen säteilevän hymyn.
"Ai Jamie, moi!" Lola tervehti ystävätärtään varsin pirteästi, mutta ei selitellyt mitään siitä miksi oli shoppailemassa Robynin kanssa. Outo näky, joka sai varmasti ohikulkijat hieromaan silmiään jos tunsi vähääkään tyylikästä diivaa tai hermoja raastavaa bimboa.

(( Sovittu pelijärjestys on tästä lähin seuraavanlainen : Shady > baabaa > rixi ))