huone 36 - Isabella Maasch

[baabaa]

Isa ja Zoe asuivat huoneessa mutta Zoe muutti pois. Isa sai kuitenkin erikoisluvalla pitää kämpän yksin, vaikka se onkin tarkoitettu kahdelle.

Noniin. Astut sisään huoneeseen. Oven sisäpuolelle on laitettu kuvia pelkästään itse jengistä. Kuvissa vilkkuu Rob, Russ, Chris, Isa, Zoe ja muutamissa myös Sadie, Billie, Lauri ja Nate jotka ovat joskus olleet iltaa viettämässä Robin seurassa. WC'nkin ovi on näillä samaisilla otoksilla koristeltu. Naulakossa roikkuu Isan monet takit. Kenkiäkin Isalla on melkoinen määrä. Vessa on suht. siisti. Mitä nyt vähän meikkejä siellä täällä.

Noniin, eteenpäin. Ovelta katsottuna Zoe nukkui (ennen muuttoaan) oikealla ja Isa vasemmalla puolella huonetta. Nyttemmin Isa on siirtänyt molemmat sängyt pöydän paikalle vierekkäin. Elikkä tavallaan likalla on parisänky. Siihen mahtuu myös nukkumaan yövieraat (bileissä huoneeseen sammuneet). Pöytä on siirretty samalle seinälle, mitä vasten suihku on vessassa. Isa on tapetoinut koko huoneen omilla jutuillaan. Seinät on siis täynnä kuvia, julisteita ja artikkeleita punk ja rockbändeistä, psykedeelisistä kuvista ja 60-luvun musiikkijumalista. Lisäksi siellä täällä saattaa olla jokunen valokuva jengistä taikka mukava kuva, joka on jostain lähdestä löytynyt. Kuvat sun muut on kovasti yritetty saada suoraan mutta kyllä niistä erottaa, että vinossahan monet ovat. Vaatteita on muutamia sängyn lähistöllä lattialla mutta suurin osa kuitenkin vaatekaapeissa. Hyllykköä Isan huoneessa ei ole mutta kaappirykelmän päätyyn on laitettu kaksi pientä tasoa. Toisessa on stereot ja toisessa cd'itä. Ei mitenkään huippumallia (stereot) mutta käytettävät ja toimivat kuitenkin. Levyjä Isalta löytyy niin julmetusti, etteivät kaikki mahdu stereoiden alla olevalle tasolle. Niimpä niitä on myös pöydällä. Mutta niitä saattaa välillä löytyä lattialta tai yllättävistäkin paikoista kuten vaikka tyynyn alta. Lattioilla lojuu jonkun verran lehtiä, cd'itä, tyynyjä sekä vaatteita mutta melko siisti huone kuitenkin. Kaappejen takana on sinne kerääntynyttä roinaa. Kannattaa penkoa, saattaa löytää jotain minkä on kauan sitten kadottanut. Muuten huone on perus siisti tai ainakin elettävän näköinen. No pöytä ja kaappejen takana oleva rytöläjä nyt ei ole siistejä mutta mutta.. Saitte kuitenkin jotain kuvaa huoneesta. Eikö.

[aug]

Amy laittaa kirjeen oven alta tietämättä kuka huoneessa asuu. Kirjeessä lukee:

"Hei, olen Emily Giglon, mutta kutsuhan minua vain Amyksi. Muutin tänne Californiasta, koska vanhemmat pakottivat minut toiseen High Schooliin, enpä kerro nyt miksi. No, asun tällähetkellä huoneessa 50, joka on siis kerroksessa 2. Olen toisella luokalla siis täällä koulussa.En todellakaan tiedä kuka tätä kirjettä lukee, mutta jokatapauksessa, olisi todella mukava tehdä tuttavuutta. Jos sinulta löytyy yhtään aikaa, kirjoitahan minulle samantapainen kirje ja sujauta oveni alta, tai tule suoraan vain käymään. Uskon että olen usein täällä huoneessa, paitsi tuskin iltaisin. Voit myös soittaa minulle numeroon 887656940. Sydämellä: Amy"

SIVUT: freewebs.com/pollettt/emily.htm

[baabaa]

Isa hyppeli portaat ylös ja lähestyi sitten omaa ikkunatonta huonettaan. Sekä hänen että Robin bootsien kannat kopisivat lattiaa vasten. Käytävällä ei ollut ketään mutta huoneista kuului erilaisia ääniä - puheensorinaa, hihittelyä, musiikkia. Isalla oli päällään tulipunainen puolihihainen, mustat pillihousut sekä punaiset nahkabuutsit. Rokkityttö näytti hyvältä vaatteissaan, eikä Rob voinut olla huomaamatta sitä. Vaikka hänestähän Isa olisi näyttänyt hyvältä vaikka pyjamissa suihkun jälkeen. Rob käveli taaempana ja katseli Isan takaraivoa ja välillä myöskin kapeaa lantiota. Pojalla oli takkinsa alla vain normaali, valkoinen hihaton. Housuina toimi tummansiniset, polvista kuluneet pillifarkut, kenkinä puolestaan ne normaalit mustat bootsit.

Isa avasi ovensa ja Rob tuli perässä hänen huoneeseensa. Ovesta oli tippunut yksi valokuva. Isa katseli sitä hetken. Kuvassa oli Zoe, Rob, Russ, Chris ja Isa itse. Se oli yksi hänen rakkaimmista kuvistaan. Tuolloin he olivat juhlineet ensimmäistä kertaa yhdessä. Isa nosti maasta valokuvan ja vasta nyt huomasi valkoisen kirjekuoren jo suljetun oven vieressä. Isa poimi molemmat maasta sillä aikaa, kun Rob siirtyi peremmälle huoneistoon. Kuvan Isa lätkäisi takaisin oveen mutta kirjekuoren hän repäisi auki. Nuori alkoi lukea kirjettä mielessään.

'Jos sinulta löytyy yhtään aikaa, kirjoitahan minulle samantapainen kirje ja sujauta oveni alta, tai tule suoraan vain käymään. Uskon että olen usein täällä huoneessa, paitsi tuskin iltaisin. Voit myös soittaa minulle numeroon 887656940. Sydämellä: Amy'.

Isan kasvot eivät pysyneet peruslukemilla. Hän taputti toisella kädellään vyötänsä ja purskahti sitten nauruun. Isa ei oikein tajunnut tällaisia juttuja. Hän käveli varsinaiseen huoneeseen siitä eteisestä ja huomasi, että Rob oli asettunut norkoilemaan sängylle. "Hei, ei bootseja sängylle!" Isa kivahti ja sai ihmeellisen katseen Robilta. "Mistäs moinen?" jätkä kysyi mutta otti nopeasti bootsinsa pois ja antoi niiden pudota lattialle. "Älä jumita siihen aiheeseen, mulla on parempi juttu!" Isa hihkui ja luki sitten kirjeen, joka sai kyllä Robinkin hieman nauramaan. Normaali tavis olisi ollut mielellään vastaamassa kirjeeseen mutta Rob ja Isa olivat molemmat omalla tavallaan hieman kieroutuneita. Isa nakkasi kirjeen kuorineen päivineen lattialle ja pomppi sitten pöytänsä luokse hakemaan kynän ja paperia.

Isa hyppäsi sängylle jättäen jalassa olevat bootsinsa sängyn ulkopuolelle. Rob nojasi seinään ja Isan makoili mahallaan Robiin päin katsoen. "No, mitä kirjoitetaan?" Isa kysyi Robilta. Tietenkin hän aikoi vastata kirjeeseen, kun joku hänelle sellaisen oli kerran lähettänyt. ”Kyllähän mulla löytyy katsos aikaa kirjoittaa, vaikka romaanin verran. Niinhän siinä kirjeessä sanottiin. ’Jos sinulta löytyy aikaa niin kirjoitathan..’” Isa mietti hetken. ”Hyvä Amy, minä muuten olen Isa! Ja muutin tänne Texasista, koska pakotin vanhempani siihen!" Isa puheli muttei kuitenkaan kirjoittanut kyseistä pätkää. Sitä vastoin hänen kynänsä alkoi raapustaa jotain muuta.

"Mitä siinä nyt lukee?" Rob kysyi mutta sai Isalta hieman tuiman katseen. "Ei tää ole vielä valmis, Robbie boy. Käärippä siinä tekemättömyydessä mulle muuten yks sätkä", Isa sanoi ja jatkoi kirjoittamista. Rokkitytön käsiala ei ollut paras mahdollinen mutta se oli sivuseikka. Rob puolestansa nappasi sängyllä makaavan takkinsa taskusta tupakkatarvikkeet, joista nopeasti kääräisi yhden itselleen ja yhden Isalle. "Tuossa", Rob sanoi nakaten tupakan sängylle Isan eteen. "Kiitti", toinen totesi neutraalisti. Molemmat laittoivat tupakkansa palamaan omilla sytkäreillään. Isa työnsi keskeneräisen kirjeen sekä kuulakärkikynän sängyn laidalta lattialle ja asettui sitten Robin viereen nojatakseen seinää vasten.

Hetkisen turhaa paskaa puheltuaan Rob katsoi nyt Isaa. Puhe oli yhtäkkiä loppunut. Isan silmät poukkoilivat jossain vastakkaisella puolella huonetta. Rob oli kääntänyt päänsä katsoakseen Isaa. Punaiset hiukset kimmelsivät ja musta meikki näytti sopivan sotkuiselta. "Sä oot tosi kaunis", Rob sanoi enempää ajattelematta. Isa käänsi oitis päänsä perin yllättyneen näköisenä. "Siis mitä?" Isa kysäisi mutta Rob oli jo kääntänyt päänsä pois. "Ei mitään", hän tuhahti mutta Isahan ei aikonut jättää asiaa noin vain. "Sä sanoit että mä oon kaunis", Isa pälätti ja tökki Robia - Isa nojasi nyt käsivarrellaan seinään, jotta hänen kasvonsa olisivat Robiin päin. "Roooobin miiielestä Iiiiisa on kaaaaunis!" Isa lauleli ja otti selvästi koko ilon irti sanotusta. "Miiiitäää jos Roooob saaais puuuusuuuun!" tyttö jatkoi. Ja ennenkuin Rob ehti sen enempää reagoida oli Isa ehtinyt painaa nopean pusun Robin huulille.

(( Yksinpeliä. Jatkuu vielä myöhemmin. Nyt nimittäin nukahdan! ))

[baabaa]

Rob punastui hieman, mikä oli erittäin harvinaista hänelle. "Mitä?" Isa kysyi hieman nyt ihmetellen. Silloin hän oikeastaan vasta tajusi, että oli pussannut Robia ensimmäisen kerran. Tyttö oli ollut ihastunut Robiin niin pitkään mutta tuntenut Robin aina vain kiusaavan häntä erilaisilla sarkastisilla kommenteilla ja muilla. Mutta mikä Robille nyt oli tullut. Aivan, kuin pieni puna olisi näkynyt nuorukaisen kasvoilla. "Hei Rob, etkai sä vaan punastunut", Isa nyt hoksasi sanoa. Rob katseli takkiaan lattialla. Hän ei enään aikonut olla siinä vaan Isan kiusattavana. Tilanne piti ottaa haltuun. Nuori kääntyi Isaan päin ja suuteli tyttöä, kädet hän laski tytön lanteille.

Sitten Rob perääntyi, eikä enään pystynyt katsomaan Isaa. "Anteeksi", Rob sanoi antaen katseen kiertää sängyn jalkopäässä. Hän ei huomannut Isan bambimaista katsetta. Kaksi vihreää silmää katseli Robia hieman arasti. Arkuus ei normaalisti kuulunut Isan ilmeisiin, luonteeseen, ei mihinkään koko tytössä. Rob yllättyi tuntiessaan kevyen suudelman kaulallaan. Nuorukainen sulki silmänsä ja yritti hillitä itseään liikaa innostumasta. Vaikka todellisuudessa hän olisi halunnut heittää Isan sängylle ja pitää omanaan. Seuraava suudelma tuli korvan lähelle. "Isa.." Rob kysyi hiljaa. "Mitä sä ajat takaa?" Rokkarin oli pakko ottaa asiasta selkoa. "Sua", Isa vastasi. Hän huomasi pojan hengittävän raskaammin. Isa istahti Robin syliin. Nuorien kasvot olivat vastakkain. Ennen suutelemista he molemmat hymyilivät. Rob laski kätensä Isan lantioille ja alkoi nostamaan paitaa pois tytön päältä.

(( Jatkuu vieläkin. ))

[baabaa]

Paita oli jo lähdössä Isan päältä kun yhtäkkiä joku jyskytti oveen niin lujaa, että molemmat säikähtivät. Isa aivan pompahti hieman ja kaatui sitten Robin syliin. Robbie nappasi Isan syliinsä mutta tyttö irrottautui otteesta. Hän veti paitansa takaisin alas ja hyppäsi sängyltä. Hän riensi nopeasti ovelle hieman häpeissään.

Ja voi sitä tunnetta, joka Robin sisällä nyt olikaan. Hän vihasi itseään, sitä, että oli säikäyttänyt Isan menemään. Vai eikö tyttö ollut itsekkin ollut juonessa mukana? Niin, oliko? Robbie nousi istumaan sängynreunalle ja laski katseensa maahan. Hän uskoi säikyttäneensä Isan lopullisesti pois hänen sylistään taikka vähintään pilanneensa heidän ystävyytensä. Robia raivostutti. Eihän hän edes halunnut olla ystävä vaan paljon enemmän.

Isa avasi oven juuri, kun Russ oli koputtamassa oveen uudelleen. Niimpä Russ hieman horjahti Isaan päin, otti tytön lanteista kiinni, piti oikein lähikontaktia kerrassaan. "Painu helvettiin Russ", Isa töksäytti ja astui sisään huoneeseen. Hänen olonsa ja ilmeensä olivat vaivautuneita, hyvin ohimennen hän vilkaisi Robia, joka katsoi vain lattiaa.
"Mitä helvettiä, nussinukko te ootte kun tolleen hissukseen vetkuloitte", Russ lohkaisi, luuli sanoneensa hyvänkin vitsin.
"Sitäpä juuri", Rob sanoi ja virnisti. Russ hörähti epäuskoisesti, eikä hänen ollut tarviskaan tietää mitään äskettäin tapahtuneesta. Rob nousi sängyltä ja vilkaisi nopeasti Isaa. "En mä taidakkaan voida jäädä, lähen baariin", Rob sanoi ja poistui.
"Mä jään ainakin, ties vaikka sais tuon Isan taivuteltua sängyn puolelle", Russ höpötti ja läpsäisi Isan takapuolta. Vähin äänin Rob poistui eikä Isakaan sinä päivänä jaksanut Russia pitkään katsella. Hän tunsi pilanneensa kaiken itsensä ja Robin välillä. Kuinka helppo heidän olisikaan ollut vain puhua asiat läpi mutta siihenhään kumpikaan ei ollut ryhtymässä.