1967, Haight-Ashbury

[baabaa]

(( Älkää turhaan otsikkoa ihmetelkö ^^ Joku mukaan! ))

Vinnie ja Sadie pomppivat portaita alas kohti kellaria. Sadie reippaasti edellä ja Vinnie laiskasti perässä. Taaimmaisena tuleva vilkaisi kaihoisasti kahviautomaattia mutta käveli sitten sen ohi keittiön puolelle. Vinnie suti käsillä hiuksiansa suoremmiksi ja hieraisi sitten silmiänsä. Nuori oli ilmiselvästi väsynyt, vaikka kello keittiön nurkassa tikittikin jo reilusti yli keskipäivän. 14.57 tarkalleen ottaen. Vinnie ei muutenkaan näyttänyt mitenkään huolitellulta niin ’aamuisin’. Hiukset samassa asennossa, missä ne olivat herätessä. Päällensä tyttö oli huoneensa lattialta repäissyt molemmista polvista rikki puhjenneet farkut, joita piti yllä randomi nahkavyö. Vyötä ei kuitenkaan näkynyt pitkähkön valkoisen paidan vuoksi. Jalassaan likalla oli omat vakiokenkänsä - nahkabuutsit. Edellä, pitkin tyhjää keittiötä, kävelevä Sadie oli hieman huolitellumman näköinen. Meikkiä ei tämänkään tytön kasvoilta löytynyt mutta korvissa roikkui isot mustalaiskorvakorut, minkä lisäksi molemmissa ranteissa heilui kullan värisiä puukoruja muutama kappale. Sadien farkut olivat kuluneet mutta ehjät kuitenkin. Kenkinä oli mokkanahkabuutsit ja paidan päällä roikkui kaulakoru.

Vinnie lysähti väsyyneenä tuolille keittiökomeroon päästessään. "No mitä sä syöt?" Vinnie kysäisi väsyneesti. Hänenkin mahansa kurni mutta olo oli hieman hutera edellisen illan ryyppyjen jälkeen. "Munakasta. Ja mä teen sullekkin", Sadie vastasi ja huitaisi sitten tummat hiuksensa korvien taakse. "Ei, älä vaivaannu. En mä ole syömis kunnossa", Vinnie valitti mutta huomasi Sadien jo päättäneen syöttää hänet. Vinnie oli voimaton taistelemaan vastaan. Sadien alettua kokkaamaan kuunteli Vinnie paikan äänimaailmaa. Kärpänen surrasi lampun ympärillä ja oleskeluhuoneesta kuului puhetta ja naurun pyrähdyksiä silloin tällöin. Voi rätisi paistinpannulla. Vinnien päässä soi San Fransisco. If you're going to San Francisco, be sure to wear some flowers in your hair... If you come to San Francisco, Summertime will be a love-in there.

"Anna Sadie vettä", Vinnie pyysi ja saikin pian lasillisen. Sadie oli alkanut hyräilemään White Rabittia. Vinnie katseli vesilasia hetken, ennenkuin suostui ottamaan kulauksen. Darra-aamuna tuli aina mietiskeltyä kaikkea kummallista. Yhtäkkiä jossakin narahti, aivan kuin joku olisi keittokomeron lähettyvillä. 'Kuka ovesta astuisikaan sisään, ei kai vain joku saatanan nokkava bimbo', Vinnie mietiskeli. 'Vai astuuko kukaan, kuulenko harhoja?' Sekunnin mietittyään Vinnie kuitenkin tuhahti ja vetäisi tupakan ja sytkärin esiin farkkujensa taskusta. Sama se oli polttaa, eihän kesäisin koululla ollut mitään kunnon valvontaa. Vinnie ei kuitenkaan ollut ehtinyt edes sytyttää tupakkaa vielä, kun kuului uusi tömähdys. Joku ilmiselvästi oli tulossa. Ei tyttö siitä välittänyt, hän vain kääntyi puoliksi kiinni olevaa ovea päin tupakka huuliensa välissä ja hiukset takussa.

[rixi]

Willow laahautui portaat alas kellariin ja pysähtyi kahviautomaatin eteen. Joku kuului pelaavan biljardia oleskeluhuoneessa, ja telkkarikin kuului olevan päällä. Sen enempää ajatuksia Will ei suonut oleskeluhuoneelle, tökkäsi vain muutaman kolikon kahviautomaatin kolikkoreikään ja painoi kaakaonappia. Hetkessä hänellä oli edessään mitä ihastuttavammassa pikkuisessa minimuovimukissa liian kuumaa kaakaota. Kyllähän Will tiesi, ettei sitä pystynyt juomaan ennen kuin noin kymmenen minuutin päästä. Nytkin se poltti ikävästi Willow'n sormia. Tyttö käveli nopeasti ruokailutilaan ja laski mukinsa yhdelle pöydistä pyyhkäisten sitten kuumaa kättään liian isoon AC/DCn t-paitaan, joka oli itse asiassa miestenmalli. Jalassaan Willow'lla oli hieman epäsiistit pillifarkut ja puoliksi auki retkottavat mustat tennarit. Tytön hiukset olivat ainakin yhtä piikkiset, kuin sen portaissa vastaan kävelleen punkkarin hiukset. Tokihan Will oli peiliin vilkaissut, mutta kellon näyttäessä jo kolmea, ei hän viitsinyt hiuksiaan selvittää. Silmienkin alla oli mukavat unenpuutteesta kielivät rinkulat.

Willow haukotteli nopeasti ja otti kaakaokupposensa takaisin käteensä jatkaen sitten matkaansa keittiökopperoon. Tytön silmät ilmoittivat aivoille, että paikalla oli kaksi niistä hipeistä. Sen enempiä ajatuksistaan hän ei oikeastaan suonut noille kahdelle, sillä hän halusi vain jotain syötävää. Willow laski kaakaomukinsa pöydälle, ja tepasteli kaapille. Ilmeisesti niitä itse ostettuja nuudeleita oli vielä jäljellä (joku nimittäin aina söi Willin ostamat nuudelit). Tyttö nappasi yhden pussin kaapista ja tyhjensi sen sisällön toisesta kaapista löytämäänsä kuppiin ja iski koko hökötyksen mikroon. Hetken mietittyään Willow tuli kuitenkin siihen tulokseen, että nuudelikuppiin voisi laskea vähän vettä. Niinpä hän pysäytti mikron ja kävi nopeasti laskemassa kuppiin vettä ja tökkäsi kupin nuudeleineen päivineen takaisin mikroon. Ei tyttö ollut varma, pitikö se tehdä niin vai ei, mutta jos ateria räjähtäisi, se ei olisi hänen syynsä. Tyytyväisenä itseensä Willow otti kaakaonsa, hörppäsi siitä vähän ja käveli istumaan ensimmäisen löytämänsä tuolin luo. Vasta silloin hän jaksoi ajatella noita kahta hippiäkin.
Sadie joku ja tuo Vinnie, vai miksi ne kutsuvat.. Willow ajatteli. Ei hän hippiporukoihin kauheasti ollut tutustunut, mutta tiesi sentään joidenkin nimiä ja joillekin hän oli jopa jutellut joskus. Will ei jaksanut miettiä, oliko hän jomman kumman kanssa puhunut, kuten ei jaksanut miettiä sitäkään, että hänen puhumattomuutensa voisi tulkita epäkohteliaisuudeksi. Tyttöä edes vähän tunteva tiesi kuitenkin, että hän oli vain vähemmän puhelias, eikä epäkohtelias.

//tulipas sekava ja vähän pitkäkin :D vissiin mun pisin PHC-rooli ikinä.//

[numen]

[[Humhum, mahtuisinkohan minä vielä poikatyttöni kanssa sekaan?]]

[numen]

[[Minäkin sitten tänne änkeän, toivottavasti ei haittaa. Tarvittaessa voitte vaikka potkaista Maxin ulos kellarista]]]

Max asteli rappuja alaspäin kuulokkeet korvissa. I'm heavily broken, and I don't know what to do, kappaleen sanat pyörivät päässä, vasen käsi muodosti sointuja sormien liikkuessa varovaisen hellästi kuvitteellisen kitaran kaulaa pitkin, oikea käsi taasen oli reiden tuntumassa soittaen kuvitteelista rytmiä. Tytön, joksi hänet saattoi todeta pitkällisen tarkastelun ja pohdinnan jälkeen todeta, hiukset olivat vielä suihkun jäljeltä hiukan kosteat ja sotkuiset. Päälleen hän oli tuolin selkänojalta kiskaissut hiukan kuluneet poikien farkut sekä tummansinisen poikien t-paidan, joka varsin tehokkaasti piilotti hänen muutenkin olematonta naisen kehoa.

Hiukan arasti hän hipsutteli kahviautomaatin luo ja katseli mietteissään tumman piristeen valuessa muovimukiin. Hän ei ollut taaskaan viime yönä saannut kunnolla unta, mikä ei sinällään ollut outoa, koska olihan kyseessä uudempi paikka. Valvottuaan suurimman osan yöstä hän luovutti puoli yhdeksältä hän luovutti ja vaihdettuaan yövaatteidensa tilalle arkivaatteet, lähti hän veljensä luo. Liam oli ainoa henkilö jonka luokse hän tiesi olevansa tervetullut milloin tahansa, missä kunnossa tahansa. Veli kyllä aina auttaisi häntä. Tänä aamunakin he olivat juoneet aamukahvit puhuen kaikesta maan ja taivaan välillä ja sen jälkeen lähteneet pelaamaan kahdestaan koripalloa kerrostalon, jossa Liam asui, pihalle. Reilun tunnin kuluttua paikalle ilmestyi myös muita Maxin ja Liamin kavereita, jotka liittyivät peliin. Kaikki olivat iloisia nähdessään "pikkusiskonsa", tai oikeastaan pikkuveljensä kuten muut häntä kutsuivat, pöyristyttävän pitkän parin päivän erossa olon jälkeen. Pari tuntia he olivat pitäneet hauskaa pelaten, kunnes porukka alkoi pikku hiljaa kadota kuka minnekin. Myös Liamin piti lähteä ruokakaupan kassalle töihin, joten Max oli suunnistanut takaisin PHC:n asuntolan huoneeseensan ja käynyt suihkussa, ennen kuin oli päättänyt suunnistaa kellarin keittiöön välipalalle.

Maxin miettiessä kahvi oli jo kerennyt valua muovimukiin, joten tyttö otti sen käteensä ja siemaisi pienen hörpyn. Kahvi olikin yllättävän kuumaa ja poltti hänen kieltään. Päässään tyhmyyttään kiroten hän kääntyi ja lähti kävelemään kohti pientä keittiökopperoa. Pari metriä ennen ovea hän huomasi, ettei ollut ainoa joka oli hankkimassa murua kupuunsa, kolme muutakin oli päättänyt aloittaa ruoan metsästyksen. Otettuaan kuulokkeet pois korvistaan hän koputti hiljaa ovea ja astui oviaukkoon, ujosti hymyillen. "Hei, taisin sattua tänne ruuhka-aikaan. Toivottavasti en mitenkään häiritse"

[baabaa]

(( Onnea rixi Ja Max tottakai oikein tervetullut hippien seuraksi näin mun puolesta. Ja sori, tää vähän veny. Se on vaikeeta saada lyhyttä, kun samassa topicissa kaksi hahmoa. ))

Vinnien katse kääntyi keittiökomeroon saapuneeseen hieman homssuisen näköiseen nuoreen. Samalla kädet sytyttivät jäykästi tupakan huulien välissä ja Vinnie vetäisi nautinnollisesti häkää keuhkoihinsa. Olo tuntui ainakin hieman paremmalta. Tupakkaa sytyttäessään Vinnie ei ollut ehtinyt vastata mitään tulijalle mutta eipä toisaalta punapääkään ollut mitään sanonut. Vaikka kyllähän Vinnie tiesi 'punapään' olevan toista luokkaa käyvä rokkari. Muisteli tyttö jotenkin rokkarin käyvän samalla luokalla Isa Maaschin kanssa. Punapäärokkariklubi. Ja Isanhan Vinnie tunsi monen mutkan kautta. Tai oikeastaan Siennan. Pää oli liian kipeä ajattelemiseen. Sadie oli kerrankin ollut illan suhteellisen selvänä ja siinä se iloisena munakasta kokkaili. Rasva rätisi paistinpannulla ja Sadie oli turhan laiska kääntääkseen päätänsä katsomaan, kuka keittiökomeroon saapui. Vasta saapuneen mentyä hakemaan nuudeleita totesi hippi tulijan Willowiksi, vai Williksikö sitä sitten sanottiin. Ei mitään puheliainta sorttia välttämättä.

Vinnie otti sauhujen välissä kulauksen vettä ja painoi sitten kätensä otsalleen hetkeksi. Miksei kukaan voinut keksiä lääkettä, joka poistaisi krapulan? Tai ainakin sen helvetillisen pääkivun. Vinnie seurasi vaivihkaa Willow'ta, joka otti nuudeleita syötäväkseen. Vinnie oikeastaan sai pienen omantunnon pistoksen miettiessään niitä kertoja, kun oli pöllinyt muiden nuudeleita. Varmaan Willinkin omaisuutta oli joskus kadonnut Vinnien kurkusta alas. God damn hippies! Vinnie puhalsi savut yläviistoon ja oli juuri valmiina avaamaan suunsa puhuakseen Willille, kun ovensuuhun ilmestyi toinenkin nuori. Tämä oli se Max, mistä aina välillä puhuttiin. Tytön nähdessään ei ollut vaikea arvata, miksi tuosta puhuttiin. Ensinnäkin, Max näytti aivan pojalta. Ja toisena, hän oli vielä suuntautunut tyttöihin päin. Vinnie nosti sille hattua. Eihän todellinen hippi voinut homoseksuaaleja vihata. Olihan Janis Joplinkin bi.

"Et ollenkaan häiritte", Vinnie sanoi ja loi pienen pienen hymyn Maxille. Niin suuren, kuin darraisen kasvoilta sillä hetkellä irtosi. Plondi kulautti vettä kurkustaan alas ja käänsi katseensa takaisin Maxiin päin. Hän toivoi, ettei tämäkin pojan näköinen ilmestys alkaisi syömään nuudeleita. Siinähän olisi jo kohta alkanut omatunto soimaan niin äänekkäästi, että muutkin kuulisivat. Sadie nosti tulijalle kättänsä mutta ei jaksanut kääntää päätänsä katsoakseen kenelle itse asiassa hänen kätensä tervehti. Sadie oli niin keskittynyt munakkaan tekemiseen. No, hän teki aina hyvät munakkaat koko hippikommuunille. Vinnie vetäisi sauhut ja antoi sitten savun tupruta hiljakseltaan suustansa. "Mä olen muuten Vinnie", tyttö tervehti ja Sadie sanoi kuin ohimennen omankin nimensä. Siinä vaiheessa Vinnie tajusi, että rokkari oli kadonnut keittokomerosta - luultavasti pöytien puolelle. Se oli sinänsä jo ihmeellistä, ettei Vinnie ollut hoksannut tytön katoavan, vaikka huone, jossa he oleilivat oli hyvinkin pieni. Vinnie tumppasi tupakkansa pöydän kulmaan ja hymyili sitten Maxille nopeasti, kuin sanoen 'ei-tässä-mitään-tää-tumppaaminen-on-ihan-melkeen-sallittua'. Perään hän olisi toki voinut lisätä, kuinka muiden nuudeleidenkin syöminen oli melkein sallittua. Se kertoisi taas jotain siitä, mikä Vinnielle oli sallittua ja mikä ei. Nopean katseen vielä Maxiin luotuaan Vinnie totesi, ettei hän välttämättä lesbona olisi ihastunut Maxiin. 'Ehkä pikemminkin... Sadieen'[/i], tyttö pohdiskeli ja hörppäsi sitten vettä limaiseen kurkkuunsa. Tulipa hän myös miettineeksi, ottiko rokkityttö mitään juomista matkaansa nuudeleiden seuraksi. Vinnien oma kurkku oli niin kuiva, että hän alkoi kaiketi miettiä jo muidenkin juomisia.

[rixi]

Mikro kilahti, mikä tarkoitti sitä, että Willow saisi itselleen nuudeleita jotka eivät kärähtäneet tai mikä pahinta, räjähtäneet. Tyttö haukotteli nopeasti, ja kulautti loput kaakaostaan kitaansa. Muovimukin hän jätti siihen pöydälle, sen voisi heittää myöhemmin pois. Vielä yksi haukotus, ja punapää nosti itsensä ylös tuoliltaan. Melkein huomaamattaan Will otti mukaansa sen mukinsa, ja vippasi sen ohimennen roskiin - mutta koska tähtäys ei ollut paras mahdollinen, lensi tuo muki ohi. Tuuriaan tyttö kirosi ajatuksissaan, eikä jaksanut vaivautua hakemaan mukia.
Kävellessään mikrolle Willow tietysti pisti merkille tuon paikalle saapuneen tytön, vaikka itseasiassa luulikin tätä ensin pojaksi. Nimeä Will ei saanut kirveelläkään päähänsä (kuvainnollisesti), mutta ehkäpä tuo esittelisi itsensä jossakin vaiheessa. Jotakinhan Willow oli kuullut jostakin pojan näköisestä tytöstä, mutta hän ei uskonut juoruja ennen kuin itse näki. Tai kun kuuli luotettavalta taholta.

Willow kilautti mikron auki ja otti nuudelikuppinsa sieltä pois. Enää tarvitsisi haarukan, tai edes lusikan ja lisää jotakin juotavaa. Hetken vaihtoehtojaan punnittua Will päätyi muovihaarukkaan aidon sijaan. Ainakaan hänen ei tarvitsisi pestä haarukkaa käytön jälkeen. Saatuaan haarukan muovihaarukkapussista Will tökkäsi sen nuudeleihinsa ja käveli sitten jääkaapille ottaen sieltä tuoremehutölkin. Mehua oli tuskin edes tilkkaa, joten Willow ei edes viitsinyt ajatella lasia. Hän vain kulautti suoraan tölkistä pohjat kurkkuunsa ja nakkasi sen sitten roskikseen tällä kertaa jopa osuen. Tämänkertaista tuuriaan tyttö ei sen pidemmin ajatellut, siirtyi vain syömään nuudeleitaan tiskipöytää vasten samalla nojaillen. Josko sitten kuulisi osan keskustelustakin.

//tulipas toistettua sanaa muki tossa alussa paljon. ja haarukkaa lopussa.//

[numen]

Kuultuaan kahden hippitytön nimen, Max hymyili ja nyökkäsi. Hän kääntyi katsomaan punahiuksista tyttöä, joka ei ollut vielä esittellyt itseään. Punaiset hiukset. Kuten Joanilla. Ajatuksen jälkeen Max oli valmis potkaisemaan itseään. Hän oli luvannut Liamille ettei ajattelisi entistä tyttöystäväänsä enään. Ehkä hän jotakin kautta kuulisi punapään nimen, ei hän sitä nyt uskaltanut kysyä.

"Mä olen Max, tai siis mun oikea nimi on Lina, mutta eipä sitä kukaan käytä. Paitsi porukat, joita näen seuraavan kerran aikasintaan jouluna, jos sillonkaan". Puhuessaan vanhemmista tytön hymy muuttui hieman vinoksi, mutta lähes samantien hänen hymynsä palautui normaaliksi lisätessään "Kun olin pien, liikuin paljon isonveljen ja sen kavereitten kanssa. Ne sitten keksivät alkaa kutsua mua Maxiksi, kuulemma tyttöjä ei siihen porukkaan otettu. Hoitivat asian antamalla mulle pojannimen kutsumanimeksi ja musta tuli porukan rääpäle". Tyttö naurahti hiukan muistoilleen tuosta porukasta, samalla kun muisti jälleen miksi oli alas tullut. Hän laski kahvimukinsa pöydälle ja lähti kävelemään kaappeja kohden, keskeyttäen kävelynsä lattialla olevan mukin kohdalla, jonka laittoi roskiin ja jatkoi määränpäätään kohden. Astiakaapeista hän etsi jotain kulhon tapaista, johon voisi laittaa sinne myslinsä. Kunhan löytäisi nekin. Etsintöjä häiritsi vähän väliä häiritsevästi silmille valahtavat otsahiukset, jotka hän aina hermostuneesti huitaisi pois silmiltään. Pitäisi varmaan käydä kynityttämässä tätä pehkoa
Löydettyään ateriansa ja ruokavälineet Max kaatoi mysliä kulhoon, lisäten joukkoon maitoa jääkaapista. Hakiessaan kahvimukiaan hän naureskeli "aterialleen", joka oli niin hänen aamupalansa, mahdolliset välipalansa sekä iltapala. Mysliä ja juomana mustaa kahvia. Monet pitivät sitä outona väli- ja iltapalana, mutta minkä Max tavoilleen mahtoi. Eikä se sitä paitsi ollut alkujaan hänen ideansa vaan, kenenkäs muun, kuin Joanin. Ja mun ei pitänyt ajatella häntä. Fiksua Max, fiksua

[[/li][li]][/size]

[baabaa]

(( Voisin siteerata keisari Pirkkiä nyt tässä. "Kyllä siinä saatana kesti!" Minulla siis. Ja tämä peli muuten voi olla jo sitä aikaa, kun koulut on alkanut. Vaikka viikonloppu. ))

"Lina on kiva nimi", Sadie kommentoi heti ja hymyili sitten Maxiin päin. "Mutta ei Maxissakaan mitään vikaa ole", hän vielä lisäsi ja loi katseen tuohon poikatyttöön. Max näytti juuri siltä, millaiseksi Sadie oli tuon kuvitellut. Paitsi.. no paremmalta. Sadiesta oli jokseenkin hauskaa mietiskellä, mitä Max saattoi ajatella. Tai oikestaan miten Max ajatteli heistä, huoneen muista tytöistä. Eikä ajatukset yhtään olisi Sadieta häirinnyt, siis ne ajatukset, mitä luultavasti Max ei ajatellut. Ei kai tyttö kaiketi jokaista näkemäänsä naispuolista ihmistä arvostelisi mielessään, niinkuin suosikkien nelikkö poikia. Paitsi ne tytöt tekivät sen muutenkin, kuin hiljaa mielessään. Vaan Sadie olisi ollut heti ensimmäisenä pokaamassa Maxia, jos tytöistä pitäisi. Niin hurmaavan poikatytön kuvan Max oli itsestään heti kättelyssä antanut. Eikä tuota mielikuvaa yhtään estänyt tytön avoimuus. Kaikki aatokset katosivat kuitenkin kuin savuna ilmaan tytön huomatessa munakkaan kohta palavan pohjaan. Niin siinä käy, kun on liian ajatuksissaan. Tuo hurmaava mustalaishippi nappasi kaapista kaksi lautasta, joille munakkaat jakoi. Tämän jälkeen hän tarjosi toista lautasista Vinnielle, joka jokseenkin vastahakoisesti otti lautasen vastaan. "Mä kyllä sanoin, etten välttis.." Vinnie aloitti mutta tuhahti sitten. Sadie vaikka kaataisi ruoan Vinnien kurkusta alas, sillä tuulella toinen näytti olevan. "No okei, tuo nyt vaan haarukka", Vinnie sitten totesi ja hyppäsi tuolistansa ylös toisessa kädessään lautanen, toisessa lasi. Hippi vaaleassa paidassaan poistui keittiökomerosta jokseenkin nuupahtaneen ja sotkuisen näköisenä. No, krapula on.

Sadieta kiinnosti kuitenkin jäädä mieluummin keittiökomeron puolelle. "Joo joo", hän huikkasi Vinnielle ja otti haarukan laatikosta. Vinnie oli jo kerinnyt istuutumaan lähimpään pöytään, kun Sadie kurkisti keittiökomeron oven raosta. "Ota koppi!" Sadie huudahti ja nakkasi haarukan Vinnien pöytää kohti. Tai ainakin sinne päin. Tämän jälkeen hän palasi oven raosta ja nappasi itselleenkin haarukan. Likka ei tietenkään suostunut istumaan tuolilla vaan hyppäsi pöydälle ja piti jalkansa tuolilla. Eihän siinä pöydällä paljoa tilaa ollut mutta Sadie ei ollutkaan paljoa tilaa vievä ihminen. Likka rupesi näykkimään ruokaansa, kun komeron ulkopuolelta kuuluikin jo Vinnien valitusta ja sitten lause "toisit edes ketsupin". Sadien huulille kohosi pieni leikkisellä tavalla ivallinen virne. "Eihän sulla ollut nälkä", hippi huudahti ja jatkoi syömistään uhraamatta ajatustakaan sille, mitä Max ja Will mahtoivat ajatella kahdesta hömpsähtäneestä hipistä, jotka huutelevat toisillensa eri huoneisiin yleisissä tiloissa, kuin olisivat kotonaan. Niin, ja heittelevät haarukoita.

Sadie nosti hetken päästä katseensa, joka kohtasi Maxin ateriaksi kutsutun. "Kiva ateria", Sadie sanoi ja nyökkäsi ystävillisesti Maxin aterian suuntaan. "Viitsisitsä antaa mulle lasin vettä", hanasta mahdollisimman kaukana majaansa pitävä Sadie sitten kysäisi. Willow vaikutti hirveän hiljaiselta, mikä tosin ei sekään Sadieta haitannut. Omasta puolestaan hän pystyi hoitamaan tuon puheen ylläpitämis osion. Nyt kun kerran oli päällä se 'iloinen ja puhelias Sadie' vaihde, eikä se 'känninen sekopää hippi' tai 'hiljainen, ajattelevainen, uhkaava' Sadie. Ehkä sitä sanottiin aamupirteydeksi. Ja viikonloppuisinhan tuo kellon aika oli selvästi aamua.

(( Tästä tuli outo ja vähän sisällötön.. ))

[rixi]

Willow seurasi sivusilmällä Maxin kulkua, ja nenäkäs ääni Willin sisällään moitti mukista, jonka tuo poikatyttö nakkasi roskikseen. Katse kääntyi kuitenkin Sadieen, joka kommentoi Maxin nimeä.
"Mä olen muuten Willow", Will töksäytti tähän väliin ja pyyhkäisi nopeasti nenäänsä. Hetken mietittyään tyttö tuli siihen tulokseen, että esitteli itsensä huonosti ja hiljeneminenkin olisi ollut parempi vaihtoehto. Likka puhalsi sotkuiset hiuksensa silmiltään ja jatkoi syömistään, jonka keskeytti kuitenkin jotta pääsisi nousemaan istumaan tiskipöydälle. Sadien ja Vinnien keskustelu nosti vinon hymyn Willow'n huulille. Siis hymyn, joka ei kuulluttanut itsestään. Eihän tyttö oikein muuten hymyillytkään, tämäkin oli sitä väsymyksen aiheuttamaa huvittuneisuutta.

//olipas sekava, anteeks.//

[numen]

[Ensimmäinen koulupäivä takana ja olen jo stressannut koeviikkoa, kironnut lukkaria, etsinyt kirjoja ympäri kauppaa ja olen jo aivan halki-poikki-pinoon kunnossa. Toisin sanoen oikea aika rentouttavalle tappelulle kirjoittamisen kanssa ]

Max hymyili leveästi kuultuaan Sadien harvinaisen positiivisen kommentin nimistään. Junior High Schoolissa monet katsoivat häntä oudosti jo kuullessaan hänen nimensä sekä lempinimensä. "Kiitti. Onneksi sekä kotiporukoilla, että isoveljen kavereilla oli suhteellisen hyvä nimimaku", Max sanoi.
Max kuuli kolmannen tytön kertovan nimekseen Willow. Vihdoin ja viimein hän puhui muiden oppilaiden kanssa ja tiesi heidän nimen, eikä vain kulkenu yksin ympäriinsä ja katsellut kuinka monet vain katsoivat häntä pitkään ja kuiskivat kavereilleen. Kyllä hän tiesi, että juorut leviäisivät nopeasti. Ja hän oli tyytyväinen siihen ettei kukaan, ainakaan vielä, ollut tullut sanomaan mitään negatiivista suoraan päin naama. Kaiken lisäksi Vinnie ja Sadie vaikuttivat todella rennoilta ja mukavilta. Willowista hän ei paljoakaan osannut sanoa, mutta tuskin hänkään mikään kieroilija olisi.

Hymyilevä poikatyttö seurasi huvittuneena kahden hipin menoa keittiössä ja sen ulkopuolella. Erityisesti lentävä haarukka hymyilytti Maxia. Selvästi huomasi kaksikon olevan täällä kuin kotonaan. Toivottavasti mäkin voisin joskus olla täällä yhtä rennosti.
Sadien ääni palautti Maxin jälleen takasin kyseessä olevaan hetkeen, pois tulevaisuuden arvailusta. "Eikä edes oma reseptini. Entisen tyttöystävän käsitys nopeasta välipalasta". Max oli varma siitä, että paikallaolijat olivat jo kuulleet "pääjuorun" hänestä, joten olisi hyvin epätodennäköistä että sen vahvistaminen vahinkoa aiheuttaisi, ainakaan hänen oman logiikkansa mukaan. Tuskin kukaan hyppäisi seinän läpi, tai yrittäisi heittää häntä läpi.
" Mitä vain, arvon neito" Max vastasi Sadien pyyntöön ja kumarsi liioitellun syvään, ennen kuin käveli hanan luo aukasten sen ja täyttäen puhtaan juomamukin vedellä. Tyttö rakasti liioitella joissain asioissa ja sitä paitsi niin sai hyvin peiteltyä hermostuneisuutta. "Taidan jättää väliin heittoyritykseni, epäilen etten omista taitoa saada vettä pysymään mukissa. Ja sitäpaitsi, silloin sitä olisi varmaan mahdoton juoda kerta se pysyisi jopa heitettynä oikeassa paikassa", Max sanoi pilke silmäkulmassaan viedessään mukia Sadielle. "Ollos hyvä, kunnioitettu neitokainen" hän vielä sanoi ojentaessaan mukia.

[Doddih, miten niin aivot ovat sulaneet möykyksi, joka saa aikaan vain outoa tekstiä. Ja mikä ihmeen kielioppi]

[baabaa]

(( En ole aikoihin vastannut ja kun aloitin nyt ihan virallisestikkin tuon pelitauon niin jos tämän pelin jättäisi tähän? Että ne nyt söis ja lähtis. ))