Basketball.

[yasha]

Kevin saapui melko sopivasti paikalle pukuhuoneisiin. Pari poikaa hänen lisäkseen oli vielä vetelemässä pelikamppeita ylleen, muut salissa, josta kuului vain pallojen jyskettä niiden osuessa lattiaan.
Hän heitti tottuneesti suurehkon urheilukassinsa penkille ja alkoi vaihtaa vaatteita. Viimeinkin pelipaita -ja shortsit olivat päällä, ja Kevin solmi jo valkoisten koriskenkiensä nauhoja. Sitten eikun vaan pallo kouraan ja pelaamaan.

Noin puolentoistatunnin kuluttua kaikki laahustivat väsyneinä pukukoppiin. Suurin osa vain lösähti penkille huohottaen ja tuijotti jalkoihinsa. Valmentaja oli kai ollut hieman yli-energinen ja oli juoksuttanut poikia mielensä mukaan huolimatta toisten jaksamisesta. Parin epäonnistuneen homman takia Kevin oli joutunut punnertamaan varmaan puolensatakertaa ylimääräisesti ja kädet olivat ihan hapoilla. Kieltämättä valmentaja oli vähän yliampunut asioita.

Viimeinkin valmentajan lausuessa viimeiset sanansa poikien osaamattomuudesta ja kaikesta mitä pitää parantaa, alkoi sali olla tyhjä. Kevin päätti vielä hieman jatkaa harjoituksiaan ja alkoi hölkätä tasaista vauhtia ympäri salia. Heittoja hän suurimmaksi osakseen petrasi, ja jäi heittelemään kolmosia hyräillen jotain epämukaista soundia mielensä mukaan.

/ tulkaas joku ihmeessä saliin pelittelemään <: /

[tajime]

//Tietysti se joku olen minä, atleettisi saa seurakseen luuserin. Aika alentavaa vai mitä.. :'3//

Peter kävellä löntysti rennoin ja retkein askelin kohti poikien pukuhuoneita. Lyhyet hiukset oli nostettu muotovaahdolla pystyyn. Hänellä oli toisessa kädessään joku ruokakaupasta otettu muovipussi, joka sisälsi liikuntavaatteet.
Piankos tämä lyhykäinen luuseri poika oli pukuhuoneessa ja veti oven kiinni perässään.
Onneksi siellä ei näkynyt olevan ketään muita nyt joten hän asteli vain reippaasti pukuhuoneen perälle, laittoi muovikassin penkille ja alkoi vahtaa vaatteita.
Piankos Peter oli saanut vaatteet vaihdettua harmaaseen t-paitaan jossa luki mustalla "Life is short, bite hard" ja polvien kohdalta poikkastuihin tummiin verkkareihin.

Peter kuuli jonkun ilmeisesti pelailevan koripalloa salissa, ja menipä sinne itsekkin. Ei haittaisi, vaikka se olisi joku kuuluisuus sillä kyllä sinne sai muutkin mennä.
Lyhykäinen katsoi yksin koripalloa pompottelemassa olevaa poikaa, joka oli muutes aika harvinaisen hyvä. Peter oli nähnyt tuon pojan aiemminkin, muttei ollut koskaan viitsinyt tuolle mitään sanoa.
Luuseri poika morjasti hymyillen tuolle pojalle kädenheilautuksella. Ehkä tuosta saattaisi saada jotain juttuseuraa, vaikka saattoihan tuolle koripallonpelaajalle olla aikamoinen nöyryytys joutua puhumaan luuserille.

Peter käväisi hakemassa itselleen oranssin koripallon, vaikka eihän hän ollut sen pelaamisessa kovin hyvä. Ihan vain sen takia koripallon, että tuolloin saattaisi olla helpompi jutella toisen kanssa ja katsoi sitten taas tuohon koripallon pompottajaan.
"Tota hei, häiritsenks mie siut karmeesti ku tulin tänne?", Peter kysyi ja pompautti muutamankerran koripalloa maassa, sen hän taitoi jotenkuten oikealla tavalla.

[yasha]

/ Luuseri ja atleetti, toivottavasti peliltä odotetaankin jotain /

Kevin ainankin hetken luuli kuulevansa askelia ja pysähtyi aloilleen kuunnellen kaikkia mahdollisia ääniä. Askelia? Ei hän ollut ollenkaan varma. Oven paukahdus. Ehkä joltain joukkuekaverilta tai jopa valmentajalta oli unohtunut jotain. Hän vain jatkoi kolmosheittojen harjoittelua rauhassa.

Viimeistään salin oven paukahtaessa Kevin käänsi katseensa saliin astuneeseen poikaan. Ei näyttänyt ulkonäöltään kovinkaan paljon häntä itseään vanhemmalta. Pituusero ainankin kaukaa arvioituna oli reilu. Pojan moikatessa tuttavallisesti käden heilautuksella Kevin tyytyi nyökkäämään ja käänsi melko nopeasti katseensa pois pojasta. Hän ei edes tuntenut tuota, eikä kyllä ollut kovinkaan usein tavannut saatika jutellut sen kanssa. Kummia huhuja Kevin oli kumminkin kuullut, mutta ei välittänyt niistä; häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut.

Kevin siirtyi kikkojen harjoitteluun; jalkojen välistä molemmin puolin, harhautukset, selän takaa ja lopuksi meni layupin kautta korille heittäen sen sisälle.
Lievästi sanottuna poika yllättyi kuullessaan toisen puhuvan. Hieman hämillään Kevin vastasi: "Et toki, sali on kaikille avoinna." Hän hymyili pienesti ja heitti hieman pidemmän heiton, joka meni ohi. Juosten hän haki pallon ja jäi seisomaan paikoilleen. "Tykkäät koriksesta?"

[tajime]

//Boahah.. Niin. Kevin rukka. :'3//

Peter ihaili katseellaan tuon ruskeahiuksisen pojan koripalloilutaitoja. Varmaan oli joutunut tekemään paljonkin työtä saavuttaakseen noin hyvän tason.
Piankos tuo häntä pidempi poika vastasi kysymykseen. Peterin onneksi tuon pojan vastaus ei sisältänyt lainkaan ilkeyden sävyä - jota Peter oli saanut jo jonkinverran kuunnella tänään koulussa - ja oli sen lisäksi myöntävä.
Toinen poika esitti hänelle kysymyksen. Peterillä kesti vähänaikaa keksiä jotain vastattavaa, eihän hän voinut sanoa 'eenhän minä ole hyvä. Ihan paska' ja valehtelustakaan Peter ei pitänyt.
"Neäh, kivaaha se on. En kylläkää ole kovin hyvä. Muuttah harjoittelenpa tässä...", Peter päätti sitten vastata toisen kysymykseen jättäen vastauksensa hieman kesken ja vilkaisten muutaman kerran ympärilleen.
"... iha keskenäni kai.", hän jatkoi hetken päästä ja naurahti siihen päälle varsin huvittuneesti.

Peter pompotti muutaman kerran palloa paikallaan, ennenkuin hölkkäsi korin luo palloa samalla pompottaen ja pysähtyi sitten heittäen pallon kohti koria. Huti. Olisihan sen toisaalta voinut jo arvata ettei se koriin uppoa Peterin heitosta. Poika nouti koripallon kätösiinsä ja puisteli pienesti päätään. Tuo ystävälliseltä vaikuttava poika varmaan piti häntä toivottomana luuserina.
"Oot muutes aika hyvä koriksessa.", Peter kehaisi. "Kauanko oot harrastanu lajia?", hän kysyi melkein heti perään ja vilkaisi pikaisesti tuohon toiseen poikaan ennenkuin lähti taas hölkkäilemään salissa ympäriinsä palloa samalla mahdollisimman tasaisessa rytmissä pompotellen.

[yasha]

"Harjotus tekee mestarin", Kevin totesi tyynesti ja heitti pallon kolmosrajan sisäpuolelta, ja pallo teki kierroksen korirenkaan reunalla kierähtäen takaisin lattialle pompaten sitten taas Kevinin ulottuville. "Onhan täällä nyt meitä enemmän ku yks", Kevin hymyili pienesti, mutta keskittyi enemmänkin palloon.

Huomatessaan Peterin heittävän, Kevin seurasi mielenkiinnolla, millaisia taitoja tuo poika omasi. Hutihan se oli, mutta ei se mitään sen kummemmin selventänyt. Kevin meni hetkeksi sanattomaksi, kun Peter kehui häntä. "En nyt kyllä sanois, kovaa duunia sai tehdä ennenkun pelipaikka joukkueessa vakiintu. Varamiehenä ja varustevastaavana mä ennen olin", pieni virnistys käväisi Kevinin kasvoilla. Harjoitusaikataulu oli tiukka, mutta ainahan sitä oppi uutta. Kevin oli suhtkoht hyvä omalla harjoittelullaan, koska harjoitteli säännöllisesti. Ei hän kumminkaan mestaritasolle joukkueessakaan olisi vielä yltänyt.
"Vuosiahan mä jo. Liekö tossa alle kymmenen ikäsenä aloitin", Kevin mietti. Kavereiden kanssa se alkoi, mutta siitä kiinnostus lajiin lähti etenemään.

"En oo kovinkaan usein sua nähnyt väkijoukoissa. Missä porukoissa oikeen liikut koulussa?" Kevin kysäisi ohimennen. Hän ei tiennyt Peterin taustoista hölkäsen pöläystä, ja oli ihan kiinnostunut kuulemaan enemmän. Hän oli vain kuullut kaikki mahdolliset negatiiviset huhut. Kevin heitteli tyynesti lyhyempiä heittoja harkiten tarkkaan heittotyylin, ja suurin osa meni muutamasta heitosta ihme kyllä koriin.

[tajime]

Peter hymähti huvittuneesti Kevinin todettua ettei ollakkaan yksin. Taasen yksi näitä harvoja mukavia tyyppejä koulussa, jotka eivät halua heittää häntä roskikseen tai muutenkaan haukkua miksikään idiootiksi kuten yleensä useat tuppasivat tekemään. Toisaalta mitä sitä nyt olla vainoharhainen ja luulla kaikkien olevan samanlaisia kun oli niitä erilaisiakin ihmisiä, mutta eihän Peter kovin vainoharhainen ollutkaan.

"Ai. No kyl uskon, että paljo oot saanu töitä tehä tuon eteen. Ja niihä se on et alhaalt noustaa aina ylöspäi.. tai no yleensä, ei tietenkää aina.", Peter tokaisi hymyillen ja naurahti hieman yrittäen sitten heittää jälleen koria kun ei ollut kovin kaukana siitä. Ihme kyllä, se jopa meni koriin. Olihan Peter koulussa jonkinverran korista pelaillut liikkatunneilla, muttei oikein vapaa-aikana. Tylsäähän se yksin oli.
"Ai, aika nuorena alotit. Hauska ku ihmiset löytää itellee jotai harrastusta josta pitää. Ja tää on varmasti se siun juttus.", tämä sanoi iloisesti samalla kun kävi noutamassa pallonsa joka pomppi matalia pomppuja seinääkohti.

Peter hieman yllättyi tuota Kevinin esittämää kysymystä. Ei kukaan ollut vähään aikaan tuota kysymystä hänelle esittänyt.
"Suurimma osan taidan olla iha yksiksee vaa. En oikee tykkää murhaavista katseista selässä, heh. Kaveriporukkakaa ei oikee kukosta klikin takia-- eikä varsinkaa niitten juorujen joist varmaan teikäläinenki on jo kuullu jossain vaihees.", tämä sanoi yllättävän rennosti ja katseli samalla kun Kevin heitteli heittoja koriin. Hieman kyllä tuli kateellinen olo tuossa tilanteessa kun toinen heittelee niin hyviä koreja.
Peter vähät välitti jos jotkut häntä paskapäänä piti, tai ainakin oli olevinaan ettei välitä.

"Mikä muutes on siun nimi? Olis toisaalt kiva tietää nimelt kenelle puhuu. Mie oon Peter. Peter Frostell.", tämä sanoi ja hymyili ystävällisesti, ei siis mitään grin hymyä vaan ihan normaalisti. Kuljetti taas sitten palloa pienen kierroksen ja sitten lähemmäs koria yrittäen heittää pallon sinne, mutta ei. Tyhmä pallo vain törmäsi korin reunaan ja kimposi huutin hittoon siitä. Ihan väärään suuntaan. Eipä Peterin auttanut kuin noutaa jälleen pallo. Kivaahan se oli kämmäillä melkeinpä ammattilaisen edessä.

//Hoahhahaa.. Aika pitkä pelitys *grin*//

[yasha]

Peter vaikutti alunperinkin Kevinin mielestä vähän syrjäytyneeltä. Yllättävän rohkeasti tuli juttelemaan. Useat hyljeksityt kun sattuivat olemaan sitä sorttia että kun katsoi niin toinen heitti veivinsä siihen eteen tai vähintään luikki pakoon häntä koipien välissä. Kevin jutteli mielellään kenen tahansa kanssa, vaikka ei kyllä ymmärtänyt esimerkiksi nörttien jutuista pätkän vertaa. Aina piti yrittää olla kohtelias.

"No joo, mut useemmin. Seki on iha itsekurista kiinni, miten jaksaa petrata", Kevin katsoi taas Peterin heittoa, joka meni koriin. Kiva heitto, hän ajatteli ensimmäiseksi. Kori palkitsee aina harjoittelun, ja hyvä kun on itse tyytyväinen.
Kevin nyökkäsi, Peter tosiaankin oli yksinäinen, ja hänen kävi hieman poikaa sääliksi. Hyvät koulumuistot ei ainankaan jää siitä talteen. Kevinkin sai ystäviä korisjoukkueen kautta enimmäkseen ja muista urheilijaklikkiin kuuluvista, keiden kanssa liikkui.
"Joo, kyl mä ne juorut kuulin", Kevin hymyili hieman hermostuneesti, "tota. Mitä klikkiä sä sitten edustat?"

Kevin siirtyi taas kikkojen pariin. Jalkojen välistä, pomppuja, toiselta puolelta, selän takaa ja sitten vain jatkoi samaan tahtiin, välillä pallo vain vieri vähän mätkän päähän. Kevin nappasi sen aina spurtilla kiinni.
"Ai niin. Kevin, Kevin Hillard", Kevin vastasi Peterin hymyyn. Itsevarma poika, ei arastellut yhtään. "Ykkösluokalta vielä", hän lisäsi.

[tajime]

Peter pyöritteli palloa kätösissään ja kuunteli Kevinin puheita. Poika kuullosti varsin järkevältä tyypiltä.
"No totta kyl tuhajat.", tämä tokaisi tuon puheisiin jonkinlaiseksi kommentin tapaiseksi ja katsahti pikaisesti korin suuntaan ennenkuin käänsi katseensa taas Keviniin tuon myöntäessä kuulleensa juoruja. Eihän se ollut toisaalta mitään uutta.
"No jos et saa karmeeta kohotausta et 'apua oon tollasen luuserin seurassa', niin juu. Luuseriksi ainakin porukka kutsuu.", Peter sanoi muuttaen ääntään kimeämmäksi tuossa apua oon jne. -kohdassa. Pieni virne kävi tämän kasvoilla ennenkuin hän pompotteli sitten parikertaa palloa ja otti sen jälleen kätösiinsä.
"Siusta sentää ei paljoa voi erehtyä klikki asioissa.", tämä ilmoitti hetkenpäästä katsoen Kevininsuuntaan ja sitten palloa jota hän käsissään piteli toimettomana.

Piankos hän tarkkaili terävästi Kevinin kikkailua joka näytti varsin hienolta, toivottavasti se ei tuntunut häiritsevältä kun Peter tuijotti kokoajan. Se vain vaikutti olevan tämän mielestä varsin mielenkiintoisen näköistä. Peterillä itsellään kestäisi varmaan tuhat vuotta tuollaisten juttujen oppimiseen.
"Ai, Kevin. Oon tainnu muutes ihan ohimenne kuulla jotain juttuu teikästä - ihan joiltain tuntemattomilta ohikulkevilta likoilta.", Peter sanoi ja vinkkasi pikaisesti toista silmäänsä. Olihan hän jotain joskus kuullut. Ihkutusta sun muuta. Taisi tuo Kevin olla aika suosittu tyttöjen seurassa.
"Ykkösluokalla muutes minäki.", Peter muisti sanoa pikaisesti Kevinin kerrottua ykkösluokkalaisuudestaan ensin.

Peter oli joskus osannut tehdä layupin ja tietysti hän tahtoi nyt sitä kokeilumielessä tesmata osaisikohan hän enää kun ei koripalloa vähään aikaan ollut pelaillut. Hän pompautti palloa muutamankerran paikallaan lattiaan ennenkuin sitten kuljetti palloa hieman kauemmas korista pysähtyen korin oikealle puolelle. Siitä hän sitten vain lähti kuljettamaan kohti koria ja kolme viimeistä askelta kun piti ottaa, niin niitä tulikin vahingossa neljä, woobs. Mutta ei se mitään, Peter ei moisen takia keskeyttänyt kokeilua vaan ponnisti toisella jalallaan ja koetti saada oikeanpuoleisella kädellä heivattua pallon koriin. Neh, eipä tuo tainnut oikein onnistua vaan pallo vaihteeksi lensi korin ylitse toiselle puolelle. Ei se mitään, yritys hyvä vaikkakin epäonnistunut.
Peter vilkaisi Keviniin ja näytti varsin huvittuneelta lähtien sitten noutamaan vaihteeksi palloa joka vieriskeli ympäriinsä.

[yasha]

/ "tämä ilmoitti hetkenpäästä katsoen Peterinsuuntaan" <-- itseäänkös se tuijottelee? <: /

Kevin ei osannut ajatella Peteriä luuserina, vaikka maineesta voisi maalaisjärjellä senkin kyllä päätellä. Ehkä hän elätti hieman enemmän toiveita asian suhteen. Eihän olisi kovin hyvä juttu atleetin kaveerata luuserin kanssa, mutta ei Kevin siihen kuolisi.
Kevin hymyili vaisusti. "Ei sitä kai voikaan... erehtyä", hän myönsi. Hänet kyllä tunnistettiin jo arkivaatteista, mihin klikkiin hän kuului. Kaikki varmaan muistutti häntä siitä.

Kevin huomasi Peterin katseen hänen tehdessään kikkoja. "Hankalampaa hommaa ku miltä näyttää", hän virnisti pienesti ja nappasi pallon käteensä painaen sen kylkeään vasten jääden tuijottamaan Peteriä.
Kevin hieman nolostui pojan kiusoittelusta noiden naisten sanomien asioiden takia, mutta onneksi valmiiksi harkkojen jälkeen punaiset kasvot eivät punastuneet sen enempää. "Johtuu klikistä, ei tartte ku olla suositussa joukossa ni naiset juoksee perässä", hän tuhahti, "ei kovin kivaa kai."

"Taisit ottaa askelen ekaks väärällä jalalla", Kevin katsoi Peterin heittoa tavisilme kasvoillaan, hänen ilmeensä ei itseasiassa värähtänytkään. "Mullakin oli joskus sama ongelma, ja pakko myöntää ettei toi vasemman puolen layuppi mene aina kunnolla vieläkään", hän totesi. Eihän se mennytkään, tuppasi askeleet sekoittumaan ja pallo joskus kierähti käsistä. Sen siitä sai kun oli oikeakätinen.

[tajime]

//O-ou.. Hupsista, pikkumoka. Siinä piti lukea Kevininsuuntaan..Nooh, pikkuvikoja, korjaan. X'D//

Peter tuhahti huvittuneesti ja taputteli käsissään olevaa palloa muutamankerran. Eihän siitä voinutkaan erehtyä, Kevinistä näkyi kyllä kilometrien päähän mihin klikkiin tuo kuului, eikä fanitytötkään mitenkään auttaneet asiaa. Peter pompautti jälleen palloa muutaman kertaa maassa ja pallohan kimposi maasta aina takaisin ylöspäin, loogisesti. Tämä poika ei niinkään välittänyt klikeistä, miksi ihmiset edes piti lajitella joihinkin ryhmiin.

"Uskon, mut se näyttää aika coolilt.", Peter sanoi pienesti nyökäten. Kevin varmaan osasi suunnilleen kaikki jutut, heitot ja kikat. Eikä se oikeastaan olisi niin suuri ihme ollut, olihan Kevin harrastanut koripalloilua puheidensa mukaan jo alle kymmenen ikävuoden ikäisenä. Peter oli aloittanut jalkapalloilun suunnilleen samanikäisenä mutta lopetti sen sitten viisitoista vuotiaana.
"Voiha se niinki olla, ei välttämättä ihan kivaa ku muijat aina tuijottaa ja kuiskuttelee ku menee ohi. Muutta, mitäs mie siitä tiiän.", Peter naurahti huvittuneena. Ei se välttämättä huvittava asia ollut, mutta Peter oli tavanomaisesti hyvällä tuuulella.

"Noh.. Niinhä se tais käyä, pikkuvikoja, eh.", Peter tokaisi viattomasti ja kohautti pienesti hartioitaan. Hän hieman yllättyi kun kuuli vasemman puolen layopin olevan Kevinillekkin hiukan hakusessa, tai no ei onnistu aina, miten sen nyt sanoisi. Varmaan johtui oikeakätisyydestä tai jotain.
"Ai, no varmaa aika usealla on ollu ongelmana tai jotai.", Peter sanahti ja hymyili vinosti. Toisaalta oikeanpuoleinen varmaan olikin helpompi, tai no täytyihän sen olla.
"Kyl se viel joskus menee viel siul kunnol, ja sitte siust tulee sellane huippusuper tähtönen jonka kuvii on lehis ja kaikkee.", Peter sanoi virnistellen. Sitä tuskin kukaan halusi, naamataulun kuvia lehdissä ja hirmuisia, kilometrin artikkeleja. Sitten iskisi ne kaikki lehtitoimittajat ja fanit.. Olisi varmaan aika ahdistavaa, pitäisi kulkea pihallakin paperipussi päässä ettei porukka tulisi nimikirjoituksia pyytämään.

[yasha]

Kevin naurahti pienesti. Coolilta, Peter ilmaisi asiat ihan hauskasti. Kukaan ei ollut ennen sen kummemmin sanonut Kevinille mitään tämän koripallonpeluusta, ja oli ihan hauska saada kerrankin palautetta, kaiken lisäksi vielä positiivista. Tarkemmin ajateltuna, ammattilaiselta olisi tullut keskiverto tai negatiivista palautetta, mutta eihän Peter itse pelannut koripalloa. "Mut usko pois, mulla on täs viel tajuttomasti opittavaa", Kevin sanoi.

"Ei noille naisille mitään voi", Kevin virnisti. "Parempi kun et tiiäkään, ne naiset kelpaa mielummin kavereina ku faneina", Kevin puhui totaalisen tavallisella äänellä, hän ei ollut vakava eikä sanonut sitä kyllä vitsilläkään. Kieltämättä perässä juoksevat naiset alkoivat joskus vähän arveluttaa, mutta olkoot, Kevin oli vain välinpitämätön.

"Jos sä sen tahot oppia, niin usko pois, kyllä opit", Kevin vinkkasi silmää Peterille nopeasti ja hymyili. Hänkään ei aluksi osannut juuri mitään, nyt suurin osa meni kuin vettä valaen. "En osaa sanoa, jotkut vaan oppii tietyt asiat toisia hitaammin", Kevin tokaisi. Kaikki ei ollut aina helppoa, mutta hän yleensä harjoitteli sinnikkäästi, kunnes onnistui.
"Eh.. en mä rakenna tulevaisuutta koriksen ympärille, kunhan omaks ilokseni pelailen. Enkä todellakaan taho omaa pärstääni minkään lehden kanteen", Kevin naurahti, "enkä halua käyttää puolet naamaa peittäviä aurinkolaseja ilman et paparazzit juoksee perässä... mut kyl mä tätä tahon jatkaa mahollisimman kauan", hän hymyili pienesti ja heitti pallon sukkana koriin.

[tajime]

Peter nakkeli hieman niskojaan Kevinin sanottua, että tuolla oli vielä paljon opittavaa. Tuskin Kevinillä nyt niin paljoa opittavaa oli, ei koripallo niin haastava ja monimutkainen laji missään nimessä voinut olla. Eihän Peter tosiaan tuollaisista asioista voinut paljoakaan tietää, joitain randomeita pieniä perusasioita hän kuitenkin tiesi. Ja vaikka Kevinillä olisikin paljon opittavaa, niin tuo kyllä selviäisi niistä tuolla asenteella. Poika oli niin reipas ja sen näki kilometrienpäähän että hän piti koripalloilusta.

"Niihä se varmaan on, voin toisaalt jo kuvitella millaist on ku naiset kuolaa perässä.", Peter tokaisi ja hymyili pienesti. Kyllähän se varmaan alkoi pikkuhiljaa ottaa päähän tai suututtaa tai jotain, kun aina oli joku ihme kyylä siinä vieressä ja kaikki tunsi.. noh, toisaalta Peterillä oli melkeinpä samanlaista, mitä nyt että vähän eritavalla, huonommassa mielessä nimittäin. Kevin oli niitä harvoja jotka käyttäytyivät häntä kohtaan noin kaverillisesti. Ei Peter tietysti alkaisi toista yleisillä alueilla moikkailemaan ja kaveeraamaan, ei tosiaankaan. Siinähän vain likautuisi Kevinin maine täydellisesti.

Peter naurahti hiljaisesti. "Noh, tuskin minult löytyy tarpeeks malttia opettelemisee.", lyhythiuksinen poika sanoi ja pyöritteli koripalloa kätösissään epämääräisesti. Peter ei ollut mikään sen sorttinen ihminen, että jaksaisi harjoitella jotain tiettyjä asioita jatkuvasti. Peterillä ei yksinkertaisesti ollut malttia ja häneltä meni yleensä aina kiinnostus asioihin varsin nopeasti. Jokapäivä piti keksiä jotain uutta.
"Yleensähä se on melkei kaikissa asioissa, et toiset oppii nopeemmi ja toiset hitaammi.", Peter totesi. Niinhän se tosiaan olikin, toiset oppivat tietokoneen käytön nopeammin, toiset piirtämisen salat, toiset laulamaan, toiset soittamaan, toiset taas oppivat nopeammin koripallon niksit.
Poika ei voinut olla virnistämättä Kevinin sanottua ettei tahtoisi pärstäänsä lehden kanteen, taikka käyttää puolet naamaa peittäviä aurinkolaseja. Se kuullosti varsin huvittavalta.
"No toisaalta harva tahtois, mut sinust tulis kyllä tosi hyvä ammatti koripalloilija.", Peter tokaisi Kevinin heittäessä palloa koriin.

[yasha]

Kevin kohautti olkapäitään hieman tympääntyneenä. Hän oikeastaan tavalla tai toisella inhosi olla suosittu, mutta ei olisi halunnut Peterin asemaakaan. Tärkeintähän oli, että hän pysyi tiimissä mahdollisimman kauan. "Yeah, ei kukaan sitä taho, ellei oo ihan kusipää", Kevin virnisti pienesti. Joillekin suosituille naiset vain ovat kaikki kaikessa. Harrastetaan yhden illan juttuja ja joka viikko eri nainen.

"Pitkäpinnaistahan se on. Mullakin tuppaa joskus käämi palamaan, mutta en kai enää osaa välittää siitäkään", eikä Kevin enää oikein välittänytkään. Vaikeimmat asiat olivat jo jotenkin hallussa, helpoimmat sujuivat kuin tanssi. Mutta kuten sanottu, kukaan ei ole seppä syntyessään, Kevinillä olisi vielä opeteltavaa. "Sähän sen sanoit", Kevin totesi. Nuo oppimisen ihmeet olivatkin tulleet jo sopivasti läpi käytyä, joten Kevin ei jaksanut jauhaa samaa vanhaa.
"Tänks", Kevin virnisti Peterille. Hänestä ei koskaan pakolla ammattilaista tulisi, koska hän ei aikonut millekkään NBA tasolle mennä. Kunhan sai pelata, ei kehittyminen niin tärkeällä sijalla ollut, mutta ainahan on hauska oppia kaikkea muuta.

Kevin piti kädellään palloa kylkeä vasten ja tuijotti Peteriä. "Jäätkö vielä tänne, mulle taitaa riittää kun koutsi jo kerkesi puoltoista tuntia mua rääkätä", aika tuskainen hymy käväisi Kevinin kasvoilla hänen ajatellessaan sitä. Oli ottanut aika koville, joten aamulla saattaisi olla vähän yksi ja toinen paikka jumissa. "Koutsi nyt ei ole niitä pitkäpinnaisimpia henkilöitä", hän viittasi äskeisiin puheenaiheisiin ja lähti hiljalleen kävelemään pukuhuoneisiin. Hän jätti vielä oven auki, jos Peter aikoi tulla, ja istui penkille alkaen availla koriskenkiensä nauhoja.
Saadessaan päälleen arkivaatteensa (minkä tyyli ei urheiluvaatetuksesta juurikaan eronnut) hän kuunteli salin ääntä. Peter pomputteli edelleen koripalloa, joten Kevin päätti vain lähteä viemään tavaroitaan asuntolalle, ja mennä sitten minne mielensä tekee.