Aina joskus joku hyötyy jostakin

[wilhood]

Pääoven takaa kuului muutama askel. Sitten avain työnnettiin lukkoon ja ovi aukesi. Hetken ovi oli raollaan ja päästi lämmintä ilmaa jo valmiiksi kuuman koulun sisälle. Sitten Nate astui sisään ja jätkän perässä tuli diiva, Debbie.

"Mähän sanoin, että täällä on kuuma", Nate sanoi. "Ei tarvi kai ettiä valokatkasijaa että pistäis päälle ku ikkunoista tulee valoo ihan tarpeeks, vai? Vaikka kyllä mä tiedän, missä lähin on, mut kuitenki", hän jatkoi ja virnisti.

"Missäpäin se sun kaappis on? Niitä katos on täällä ihan hurjasti. Ja muistithan sä ottaa vaimes", Nate huolehti napaten sitten avaimensa, joissa killui myös koulun varastettu avain, Debbien kätösistä ja tunki ne housujensa taskuun.

[baabaa]

Debbie astui eliitin aulaan ja katseli hieman ympärilleen. Debbie pelkäsi meikkiensä puolesta, niiden jotka olivat kasvoille. Ne eivät saisi levitä. Ja myös niiden, jotka lojuivat Louis Vuittonin meikkipussissa sulamassa parasta aikaa. Hyvä ettei paniikki iskenyt diivaan oitis. Neiti huiskutti kättänsä muutaman kerran kasvojen edessä. "No huhhuh! Täällä ei turhaan ilmastointiin tosiaankaan satsata", Debbie totesi lähes järkyttyneenä siitä kuumuudesta. "Mihin me valoa tarvitaan", Debbie kysäisi naurahtaen ja jatkoi: "Koska me mennään liikuntasalille päin. Mun kaappi on ihan liikuntasalin oven vieressä", tyttö selitti. Naten kommentti avaimesta sai tytön hieman ärtymään. Hän ei kuitenkaan päästänyt kiukkua ilmoille - kovin paljoa siis. Laukustansa diiva nappasi avaimen ja nakkasi sen ilmaan ottaen samalla kädellä sen kopiksi. "En mä tyhmä ole", Debbie sanoi ja lähti käytävän ovea kohti. Kädet hiostuivat nopeasti siinä trooppisessa ilmastossa ja Debbien käsi meinasi luistaa oven kahvasta. Muutamassa sekunnissa Debbie kuitenkin määrätietoisin askelin suuntasi käytävää pitkin, korot kopisten tietenkin.

Debbie oli kuullut paljon juttuja Natesta ja nyt oli hänestä juuri sopiva aika ottaa nuo huhut puheeksi. Olihan Debbie kuitenkin, hänen majesteettinsa, itse juorukuningatar. Sen varmasti Natekin tiesi. Paremmin sanottuna, kukapa sitä ei tietäisi. Ei pitänyt käydä edes samaa koulua asian tietääkseen. Debbie ja Essie, juorujen kuuntelijat, kertojat ja keksijät. "Mä olen kuullut jotain, että sulla ois ollu juttua Jessin kanssa", diiva sanoi hivenen mairittelevasti. "Ja muutaman muun. Miten on?" Debbie kysäisi ja käänsi päänsä yläkanttiin Naten kasvoja kohti. Kasvoilla kareili ovela hymy. No, tytöthän ovat kettuja ja etenkin Debbie.

[wilhood]

Debbie näytti todella hätääntyneeltä, jopa Naten mielestä, joka ei yleensä kiinnittänyt tälläisiin asioihin huomiota muualla kuin makuuhuoneessa. "Sullahan luksus, sitku pitäs juosta toisesta päästä koulua ja siellä on alkamassa jätkien liikuntatunti", Nate naurahti. Kun Debbie oli varmistanut, että avain oli mukana, lähti Nate kulkemaan kohti liikuntasalia diivan perässä. Aulasta ensimmäinen ovi vasempaan.

Kun Debbie kysyi jotain Natesta itsestään, ajatteli jätkä, että ei helvetti. Oishan pitäny muistaa, mitä Debbie rakasti ; juoruilua. "Miks mun sulle pitäis kertoo?" Nate mulkaisi Debbietä. Olihan se siistiä toki, ollut silloin, mutta ei jätkä halunnut että se kaikkien korviin kantautuisi. Ei varsinkaan Jessin takia, sillä kun saattoi olla joku vakituinen poikaystävä nyt. Ja Nate ei alentuisi sellaisiin rimppakinttuihin.

[baabaa]

Suoraan sanottuna Debbie ei ollut kamalan mieltynyt Naten vihamieliseen sävyyn, jolla jätkä vastauksen tuhahti. Mutta sehän joka tapauksessa tarkoitti sitä, että jotain Nate tiesi, mitä muut eivät. Ja sen Debbie halusi saada jätkästä irti. "Kunhan kysyin", Debbie sanoi huolettomasti - ehkä liiankin - ja kohautti olkapäitänsä muina miehinä. Pian nuori kurtisti hieman kulmiansa. "Eihän... Eihän täällä oo mitään valvontakameroita?" nainen kysyi suhteellisen pelottoman kuuloisena. Vaikka Debbien meikkipussi ja sen sisältö olikin kalliimman puoleinen, ei hän siltikään halunnut joutua häkkiin meikkejensä koulusta hakemisesta. Ja eihän vika ollut hänen, Natehan se ovesta sisään päästi. Niin Debbie asian ajatteli. Hän vilkuili kaappien numeroita käytävän aina vain jatkuessa ja Debbien korkojen kopistessa lattiaa vasten rytmikkäästi.

Huomaamattomasti Debbie siirtyi kävelemään hieman lähempänä Natea. Mies olisi kyllä helvetin häiriintynyt tai jotain, jos kiinnittäisi niin paljon huomiota Debbien kävelyetäisyyteen, että huomaisi, kuinka diiva otti muutaman - eli ehkä kymmenen senttiä - kaksikon väliä pienemmäksi. Tai niin joka tapauksessa Debbie ajatteli. Ja koko tuo likistely juttuhan oli osa suurta suunnitelmaa. Tietenkin vain, jos videokamerat eivät häiritse. Nate nyt tuskin alkaisi epäillä, kuinka suuri hinku Debbiellä oli saada juoruja kuivan kesän jälkeen. Diiva oli suorastaan yhtä riippuvainen juoruista, kuin suositut shoppailemisesta ja narkkarit huumeista.

Kaksikko kääntyi käytävän kulmasta ja Debbie ikäänkuin horjahti Nateen päin niin, että kaksikon käsivarret koskettivat toisiansa. "Sori", Debbie sanoi hymyillen ja jatkoi yhtä ylväästi matkaa, kuin siihenkin mennessä. "Vaikka en mä pahaksi pistäiskään, vaikka sun syliin kaatusin", Debbie lisäsi muina naisina ja aivan pokerina.

[baabaa]

(( Tämä ei ole enään ajankohtainen. Ja lisäksi pelitaukoilen. Peli päättynyt. ))