Rokkia ja seinään nojaamista.

[gurri]

Steve nojasi seinää vasten ja yritti saada mustaa iPodia päälle.
Poika yritti tehdä vaikka mitä, että saisi soittimen päälle. "Toimi nyt saatana", Steve kirosi ja hakkasi soitinta seinään. Poika sai kuitenkin soittimen päälle ja sujautti soittimen takataskuun nopeasti.
Laitettuaan soittimen takataskuun, hän etsi toisesta taskusta purkkaa.

Steve oli vähän hermostunut, kaikki tarkkaili häntä, vaikka poika tykkäsi olla huomion keskipiste.
Nuori herra vilkaisi tennareitaan, likaiset, hän toisti päässään.
Yleisin hänen kaikki vaattensa olivat puhtaita, myös kengätkin.

Steve suoristi selkänsä ja jatkoi nojaamista seinään vasten.
iPod jatkoi soittamista, biisit kävivät vain surkeimmaksi, surkeimmaksi ja surkeimmaksi, poika kyllästyi ja sulki mustan soittimen. Hän pyöritti kuulokkeet iPodin ympäri ja laittoi taskuun.
Steve jäi nojaamaan seinään vasten katsellen muitten puuhia. Pian hän vaihtaisi paikkaa, ehkä hän voisi mennä istumaan.


//Mukaan saa tulla

[baabaa]

(( Lisää hei allekirjoitukseen kans Steve. Ja onko Steve vasta tullut PHC'hen oppilaaksi? Teen nyt semmosen pelin, mistä sitä ei voi päätellä. Vaikka nimen Debbie kuitenkin tietää, koska on juorukuningatar. ))

Debbie oli huomannut nuori herra Evansin ja häntä otti kovasti päähän tuo rokkari. Kuinka tuolla oli kanttia tunkeutua eliitin aulaan! Eikö nimenkin pitäisi jo kertoa, että kyseessä oleva alue oli tarkoitettu ensimmäiselle kastille. Se oli kirjoittamaton sääntö. Debb ei enään kuunnellut muiden diivojen juoruilia vaan katseli vihaisesti kulmiensa alta Steveä. Tietenkin niin, ettei Steve itse tuota huomannut - luultavammin. Rokkarin ottaessa kuulokkeet korviltansa ehti Debbie jo ajatella pojan olevan vihdoin lähdössä. Kuitenkin Steve jäi nojailemaan seinään. Joku kehaisi Debbien paitaa (linkki), johon Debb kuittasi jotain kiitosta nopeasti. Lyhyt kiitos oli odottamaton joten jokunen tyttö katsahti Debbie'ä kysyvään sävyyn. Hetkessä tyttöjoukko oli jo paljon hiljaisempi. Diiva otti paljon ilmaa keuhkoihinsa päättäväisesti. "Sori, tytöt, pitää hoitaa yks juttu", Debb sanoi hymyillen ja jatkoi: "Se juttu nojaa tuolla seinään". Debbie nyökkäsi päällänsä Steven suuntaan. Tytöt tirskahtivat ja Debbie kääntyi Steven suuntaan. Hän käveli pienen aulan toiseen päähän kenkiensä (linkki) korot kopisten. Neiti James laittoi toisen kätensä vaaleanharmaiden, tiukkien pillifarkkujen taskuun ja olikin jo pian Steven edessä.

"Evans, mitä sä täällä nojailet", Debb kysyi ivallisesti hymyillen. Hänellä oli siihen varaa. Olihan hän koulun suosituimpia tyttöjä. Diiva otti kätensä taskusta ja asetti nyt molemmat kätensä vyötärölleen. "Kai sä tiedät, että sun paikkas ois kellarissa", Debb jatkoi ivallisesti. Että tytöt osasivatkin olla ilkeitä. Taustajoukot kauempana tirskuivat vähän. Salaa jokainen aulassa olija tarkkaili tilannetta Debbie James - Steve Evans.

[gurri]

Steve käänsi katseensa diivaan. Oliko hän tosissaan, että hänen pitäisi mennä kellariin? Ehei, ei tullut kuulonkaan. Eliitin aulassa oli paljon nättejä tyttöjä.
"Kellarissa on niin... tunkkaista", Steve sai kerrotuksi.
"Sulla on muuten kauniit silmät." Steve hymyili diivalle ja katsoi diiva-ryhmää, josta neiti James oli tullut.

Rokkaripoika nosti iPodinsa ja sulki sen, hän sujautti soittimen taskuun ja keskittyi diivaan.
"Oliko muuta..?" Rokkaripoika tiuskasi. Hän ei halunnut kuunella tuota diivaa, vaikka oli kaunis. Ehkä Steve pääsisi joskus kokeilemaan tuota herkkupalaa.

Steve availi mustaansa nahkatakkia, siihen mustaan nahkatakkiin kuoli. Kuuma, eikö täällä ole koskaan viiletä? Steve mietti. Tuskin koskaan.


//Lyhyttä :'< Nyt herran jestas ei keksi..

[baabaa]

(( Poistin turhat viestit. Tässä siis pelijärjestys minun jälkeeni. ))
pelijärjestys : rixi, gurri, baabaa

Debbie ei ehtinyt vastata ensimmäiseenkään Steven lauseeseen, kun poika jo aloitti toisen. Kauniit silmät oli mukavasti sanottu, Debbie melkein jopa hymyili rokkarille. Sitten hän tajusi asemansa diivana ja hymyn sijaan kasvoille ilmestyi kylmä mutta voittoisa ilme. Huulille nousi ivallinen hymy. Juuri sellainen, minkä voi kuvitella alempiaan kiusaavalla diivalla olevan tämän kiusatessa. "Joo, oli mulla", Debb sanoi ja jatkoi sitten "nimittäin se, että sä näytät ihan anorektiselta tytöltä. Ja vaikka sä olisitkin tyttö niin sun ei siltikään kuuluis olla täällä." Debbie ei kiihtynyt turhaan. Diiva käyttäytyi vahvasti, kuin omistaisi koko huoneen. No oikeastaan niin hän sillä hetkellä omistikin. Kaikkia kiinnosti salaa tuo tilanne, missä Debbie juuri oli. "Evans, sun täytyy opetella paikkas. Mutta koska et kuitenkaan sitä tee niin mäpä kerron", Debbie sanoi täynnä itsevarmuutta. Katseellaan neiti James etsi vertauskohdetta Stevelle. Ja pian semmoinen osui silmiin. Punapäinen rokkari lähestyi aulaa*. "Tuo", Debbie sanoi osoittaen punapäätä, "tuon tasolla sä olet. Rokkari! Hmm.. Tai ehkä friiikki." Taustajoukot taas hiljaa kikattivat Debbien näpsäkälle kommentille. "Mitä, jos menisit vaan kiltisti juttelemaan Pearsonin** kanssa tonne kellariin", diiva vielä sanoi ja painotti eritoteen sanaa kellari. Steve oli jo asettanut itsensä alttiiksi Debbien juoruille. Ja kyllä Debb sellaisia keksisikin Stevestä kunhan vain pääsisi takaisin ystäviensä luokse. Debbien mahanpohjasta kutkutti, kun hän edes mietti, mitä kaikkie perätöntä Evansista voisi keksiä.

(( * Sori autohitti mutta ajattelin, että pääsisit rixi paremmin mukaan noin. ** Debbie tietää kaikkien nimet ja kutsuu alempiaan sukunimillä yleisesti ottaen. ))

[rixi]

Tällä hetkellä edellämainittu punapäärokkari Willow oli huonolla tuulella, itse asiassa pahasti vittuuntunut. Herätyskello oli kiskonut tytön aikaisin aamulla sängystä, eikä hän ollut vieläkään kunnolla hereillä, vaikka aamusta oli jo pitkä aika. Nyt Will oli menossa kohti ruokalaa, mutta pikkutyttömäinen kikatus keskeytti hänen kulkunsa. Kaikki ekan kastin pyrkyrit pitivät tuollaista kikatusta vallan ihastuttavana.
"Lapset, lapset", Will mutisi ja jäi tuijottamaan tuonne eliitin aulan kohdille. Koulun tunnetuimpiin kuuluva Debbie James ilmeisesti ärsytti tahallisesti jotakin alempaan ryhmään kuuluvaa poikaa, jonka nimeä Willow ei valitettavasti muistanut. Tuo poika oli luultavasti niitä uusia.
"Helvettiin sankarillisuus", Will jatkoi mutinaansa. Toinen puolisko, se villimpi nimittäin, olisi halunnut mennä sanomaan suorat sanat diivalle. Rauhallinen puoli taas sanoi, että antoi jokaisen huolehtia omasta turvallisuudestaan. Loppujen lopuksi Willow lähti kohti pariskuntaa (siis Debbietä ja tuota poikaa), mutta pyrki näyttämään sellaiselta normaalilta. Ei liian hyökkäävältä eikä miltään ujolta hiirulaiselta.

Willow’n etenemistä seurasi lukemattomat silmäparit enemmän tai vähemmän röyhkeästi, joskin kaikki tuntuivat olevan yhtä kiinnostuneita. Hiukan hermostuneesti tyttö kääri valkoisen kauluspaitansa hihat hieman ylemmäs. Tänään hän oli pukeutunut epätavallisen yksinkertaisesti tummiin pillifarkkuihin, valkoiseen kauluspaitaan ja tennareihin, jotka tapansa mukaan retkottivat auki.
”Debbie James itse”, Will sanoi rauhallisella äänellä kun pääsi noiden kahden luo. ”Ja vielä lempiharrastuksensa parissa.” Tyttö pyyhkäisi pitkät punaiset hiuksensa silmiltään ja kallisti päätään. Viesti oli hyvin selkeä; kuinka minä säälinkään sinua.
”Ihme että sä uskallat liikkua ilman Essietä”, Willow totesi asteen pistävämmin. ”Tai ehkä te ette ookkaan enää väleissä. Ehkä se on vaikka sanonut susta jotain, tai sä siitä. Ehkä se istuu klikkisydeemin korkeimmalla istuimella ja on päättäny, ettei susta enää ookkaan mihinkään.” Henkistä väkivaltaa.. alkeellista eikä ollenkaan Willow’n tyylistä. Kuinkakohan alas sitä pitäisi vielä vajota tuonkin pojan kunnian takia..

//migreeni + pelivuoro + mä = mahtavaa tekstiä. eka kappale on vaa jotai selitystä..//

[gurri]

Steve mulkasi Debbietä. "Tyttöhän mä olen." Poika murhati, mutta ei häntä todellakaan kiinostanut, missä hän oleili, tulkoon valittaa. Tai kiinostanut se, näyttikö hän toisten mielestä tytöltä. Ei poika kuitenkaan käyttänyt pinkkiä tai beigen väristä luomiväriä, ei huulipunaa ja puuteria. Tai no vähäsen aurinkopuuteria.
"Kuule äiti, pitäiskö mun mennä sinne kellariin? Katso nyt, on tuolla pari muutakin tyyppiä, ketkä tuskin tänne aulaan kuuluu", Steve viittoi paria henkilöä. "Vai onko niillä lupa olla?" Evans kysyi vähän ilkikurisesti.
"Anna olla", poika huitasi kädellä. Ei häntä kiinostanut se, saiko he olla.

Steve Evans katsoi tyttöä, joka tuli heitä päin. Rokkari? Steve hymyili. "Nätti paita", poika sanoi nopeasti ja perään vinkkasi silmää. Nuori herra kuunteli tulijan sanoja, nyt hän ainakin tiesi vähäsen Debbiestä. Steven olisi pitänyt tulla aijemmin tähän kouluun ja nähnyt, kun neiti James liikkuu toisen kanssa.
Hän irvisti ja pyöritti rannekoruja, joita hänellä oli kädessä.
Monet ovat kysyneet koruista: "Eikö nuo korut paina? Eikö noissa nahkasissa koruissa tule kuuma tai hiki?"

[baabaa]

(( Rixialtis, pelissäsi ei yhtään mitään vikaa ))

"Niin no sen mä olisinkin sanonut seuraavaksi", Debbie nälvi Steven 'tyttöhän mä olenkin' -vastaukseen. "Mut en mä ehtinyt, kun sä jo myönsitkin." Lienee turha edes mainita, että alempien nälviminen oli diivan lempipuuhaa. Etenkin nykyisin tytön ollessa hieman turhautunut. Ja olihan lukukausi vasta alkanut, joten Debb ei ollut päässyt koko jouluna vittuilemaan enemmän ja vähemmän suosituille. Teini kikatti hieman Steven osoittamille tyypeille. Vastaus hänellä oli heti valmiina - ja tällä kertaa se oli tottakin. "Evans hei, ne on nörttejä", likka sanoi viimeistä sanaa painottaen. "Ei ne tänne kuulukkaan, paitsi tietenkin, jos joku meistä haluaa niiden tekevän jonkun esseen meille. Vastapalvelukseksi ne voi puhua meidän kanssa edes pienen hetken surkeassa elämästään." Ivallinen ilme tuikku sekä silmissä, että huulilla. Uudet oppilaat olivat aina mukavimpia kiusata. Eivät vielä olleet täysin perillä asioista ja monesti paljon.. haavoittuvaisempia.

Tässä vaiheessa Willow oli astellut kaksikon luokse. Äskeinen aulassa olijoiden kikatus oli vaihtunut pieneksi puuheeksi, vaikka kaikki toki tarkkailivat tilannetta. Nyt kun siihen oltiin saatu vielä yksi henkilö lisääkin. Nörtit olivat pahoittaneet selvästi mielensä, eivätkä he enään edes yrittäneet viivyttää oloaan aulassa. Koko nörttikolmikko oli suunannut kellarin aulaan. Mutta nyt oli Debbien vuoro vastata Willille. "Hei kuule Pearson, mihin sä luulet, että mä Essietä tarvin? Tokihan mä sen kaveri olen mutta hei pliis, vaikken oliskaan niin kyllähän multa kavereita lyötyy muitakin. Toisin kuin sulta, hani." Debbiestä Willow'n kommentti oli naurettava ja niin ajatteli muutkin suositut aulassa. Debbie'ä ja Essenceä ei verrattu toisiinsa ikinä. Ja kukapa olisi uskaltanutkaan, olisi vielä saanut diivojen vihat yllensä. Ja se jos mikä olisi ollut kamala kohtalo high schoolin suhteen. Sosiaalinen itsemurha. "Ja tietoisku, Pearson, mä tulen olemaan aina Essien kanssa väleissä - ja hyvissä sellaisissa. Kommenteillasi sä juuri osoitit, ettet ole kovin perillä tämän koulun asioista. Että jospa vaan menisit tän sun poikaystäväs kanssa kellariin.. Tai siis tyttöystävän". Nyt aulassa olijoista huomasi selvästi, että he seurasivat tilannetta. Debb tosin johti 100-0. Hänellä oli kokemusta nälvimisestä ja riitelemisestä. Likka osasi keksiä sanottavaa melkeimpä kommenttiin kuin kommenttiin. Ja toki hänellä oli aulan muut tytöt tukenaan. "Ja hei pliis, jättäkää tuo flirtti kellariin", Debbie vielä kommentoi Steven kehuun Willin paidasta. "Uskokaa pois, ettei täällä olijoita paljoa kiinnosta rokkareiden suhteet". 'Ellei kyseessä sitten oli muhkea juoru', Debb vielä lisäsi mielessään. Ja näitä juoruja syntyi etenkin Russel Milen puuhailuista.

[rixi]

Willow oli revetä nauramaan kuullessaan Debbien sanat (ahahhaha ja sitä rataa). Pojan puheita punapää ei viitsinyt noteerata muuten kuin ehkä vilkaisulla. Pitikin sitten tulla väliin. Ehkä oma nahka olisi sittenkin hieman arvokkaampaa, kuin jonkin uuden pojan.
"Debbie, hani", Will aloitti kuitenkin teennäisesti ja yritti tosiaan olla nauramatta. Räkänauru ei sopinut rokkarilikan tyyliin. "Ainakaan mun ei tarvtte ihastella niiden sun mukaasi 'vähäisten' kavereideni karmeita kenkiä, laukkuja tai suu vaahdossa sepostaa paskaa jostain alempiarvoisesta, jotta mä pysyisin arvossa.. ai niin. Eihän mulla ookkaan mitään arvoa enää sun mielestäs kun tulin niin sanotusti aukomaan päätäni sulle, vai mitä, hani?" Willow'n oli ihan pakko lisätä tuo hani, se kuulosti tarpeeksi tekopyhältä.
"Ja saan mäkin varmaan sivistää sua omalla tietoiskullani?" tyttö jatkoi ja risti kätensä puuskaan. Hänen kasvoillaan karehti tuskin havaittava hymy. "Mua ei vois vähempää kiinnostaa tän koulun asiat, ainakaan ne, jotka liittyy suhun tai sun hengenheimolaisiisi. Eikä toi tyt.. siis poika oo mun poikaystäväni. Eikä sen puoleen tyttöystäväkään."

//toi oli pelkkää puhetta, pahoittelen. gurrin on varmaan hankala vastata jne. :D//

[gurri]

//Nyt mä vastaan : D//

Steve virnisti Debbielle ja vetäsi pienen hymyn. Hymy kuitenkin hyytyi viivaksi.
"Voisiksä mennä, mua ei vois kiinostaa", ilme kertoi. Mutta hän itse kuitenkin joutuisi lähteä pois.
Kellariin. Kellariin, Steve oli käynyt siellä kerran ja häipynyt heti. Hän ei pitänyt paikasta.
"Mä voin kyl omistaa tyttöystävän, mut en ihan kuitenkaan poikaystävää", Steve sanoi. No, Steve on ollut pari kertaa umpihumalassa ja erehtynyt henkilöstä.
Vahinko se oli ollut.
Steve nousi seisomaan. Hän suoristi selkänsä. Debbie oli selvästi vähän lyhyempi. Ja Pearson.
Noin kymmenen senttiä pitempi.
"Kui sä oot niin varma, ettei ketään kiinosta rokkareiden seurustelu?" Poika kysyi ilkikurisesti neiti Jamesilta.
Steve tahtoisi kiusata Debbietä monella kysymyksellä. Mutta kuitenkaan hän ei alottanut kyselyä, vaan jätti sen.
Steve vilkaisi punatukkasta päin. Koulussa oli arvo tärkeää, miksei vaikka rokki?

//Saattaa olla vähän tylsä -.-'

[baabaa]

Debbie naurahti ilkeästi Willow'n puheelle. Toki häntä vitutti rokkareiden räkyttäminen mutta kyllähän hän siitä oli ollut tietoinen jo 'juttelemaan' tultuaan. Rokkarit eivät alistuneet klikkijakaumaan nyörästi niinkuin vaikkapa tavikset, nörtit, friikit, gootit ja jopa räppärit. Eniten ongelmia kuitenkin oli pahisten kanssa. Hipit eivät valittaneet, ellei heille mennyt valittamaan. Niin se yleensä oli, tosin poikkeuksiakin löytyi. "Ei sun tarvitsiskaan ihastella meidän kuteita, kun vaan piilottasit omat rääsysi kellariin. Ihan vinkki vaan, ei mekään katsota sun rääsyjä mitenkään mielellään." Puheensa päätteeksi Debbien kasvoille kohosi tekopyhä hymy - ja sellaiselta sen pitikin näyttää. Se ilme oli hyvä konsti vituttaa klikkeihin taipumattomia. Debbie tiesi itsekkin, kuinka inhottavaa tekopyhyys oli. Ja kuitenkin hän tuota omalla kohdallaan toteutti. "Ja sitäpaitsi eihän sua tarvikkaan kiinnostaa nää jutut. Ja parhaiten vältät ne olemalla piilossa siellä kellarissa. Voit löytää vaikka ihanan nörtin itsellesi kerran tuo tyttö, poika, mikälie ei oo sun kumppanis." Päättäväisesti Debbie lisäsi vielä perään yhden maagisen sanan: ”Hani.” 102-0. Jokaisen herjan Debb oli kuitannut. Oli kuitenkin muistettava, että Debbiellä oli tästä lajista vuosien kokemus. Kahdella muulla tuskin lähes yhtään.

Steven ensimmäisen kommentin Debb ohitti suoraan. Hän ei jaksanut enään kommentoida mitään näihin poikatyttöystäviin liittyvää. Steven kysyessä kuitenkin seuraavan kysymyksensä ei Debbie voinut olla vastaamatta. Ivallinen nauru taas pääsi esiin, kun Debbie kääntyi hieman yleisöönsä päin. "No, tytöt, kuinka montaa teistä kiinnostaa rokkareiden suhteet?" Debb kysäisi ja jatkoi oikein yllyttäen "Hei c'mon. Käsiä vaan ylös, ketä kiinnostaa?" Eliitin tytöt tirskuivat paljon puhuvasti. "Kato, kyllä mä tiedän", Debbie julisti voittoisasti. Kasvoilleen neidille kohosi jälleen tekopyhä hymy. Hän oli voittanut tämänkin erän. "Ja vinkki hei sulle, sonnyboy", Debb sanoi Steveniin katsoen, "sä olisit päässyt paljon helpommalla, jos olisit suoraan kipittänyt kellariin. Mutta nyt.. Nyt sä olet virallisesti monen silmätikku. Ja älä luulekkaan, että hyvässä mielessä." Päätteeksi vielä tekopyhä hymy ja Debb oli varma, ettei kaksikon sisäinen rauha voinut olla enään balaansissa. Diiva kyllä tiesi osaavansa olla hyvinkin ärsyttävä. Ja sillähän hän oli asemassaan pysynytkin – siis myöskin sillä.

[rixi]

Willow'n teki oikeasti mieli kajauttaa tuolta ylimieliseltä diivapelleltä taju kankaalle, mutta ei hän sitten viitsinyt. Debbiehän olisi voinut vaikka käydä itkemään. Will ei jaksanut (tai osannut - riippuu siitä miten sen ottaa) vastata yhteenkään Debbien 'herjaan'. Hiljaa mielessään rokkarityttö oli sitä mieltä, että nyt olisi tarvetta taustavoimille - neiti Jamesille Willow ei ikinä asiaa kuitenkaan myöntäisi.
"Yks kysymys", Will sanoi pettävän rauhallisesti. "Minkä takia sä haluat saada meidät noin kovasti tonne kellariin?" Tietenkin vastauksen laadusta ja sävystä riippui, tulisiko lisäkysymyksiä vai ei.

//anteeksianteeksianteeksi .___. ''vähän'' venähti vastaaminen ja sit tästä tulikin ihan pätkä. älkää syökö mua.//

[baabaa]

Debbie huomasi kaksikon olevan turhankin paljon alakynnessä. Diivan mielenkiinto keskustelua kohtaan alkoi jo hiipua hänen ollessa niin selvästi niskan päälle. Mutta saipa hän sitten uuden aiheen, mistä heittää kommenttia. Se toi lisää intoa mukanaan. "Ai miksi vai? Kuulehhan, Pearson, koska te kuulutte sinne!" Debbie sanoi jälleen tekopyhä hymy huulillaan. "Parempi kysymys ; miksi te niin väen vängällä haluatte roikkua täällä, vaikkei teitä tänne haluta? Ja vaikka suakin P näyttää niin riesovan meidän ah-niin-kamalat kuteet?" Debb naurahti sanomansa jälkeen. Diiva tiesi olevansa vähän kieroutunut persoona nauttiessaan tällaisesta herkusta, alemmille vittuilemisesta. Mutta mitäpä siitä. Se kun oli niin helvetin hauskaa.

Debbie sai vielä lisää tulta pesäänsä. "Ja sinä, tyttö", Debb sanoi Steveniin viitaten "sä et käske mua menemään pois. Koska sä olet se, joka ei tänne kuulu. Hei c'mon, rokkipoika - tai tyttö. Sä saatoit itse itsesi pulaan - kuten myös sä Pearson - joten turha ruikuttaa, kun huomenna teitä vihataan. Tai siis.. Entistä enemmän." Taustajoukot naureskelivat. Osa oli alkanut keskustelemaan, toisten riitaa tosin samalla seuraten. Atleetti - jenkkifutista pelaava viimeistä luokkaa käyvä Kurt Higgins - hyppeli portaita ylös aulaan kirja mukanaa. Debbie huomasi jätkän oitis. "Hei Kurt", Debb tervehti ja pellavapää hymyili Debbien huomatessaan. "Hey, goodlooking!" Kurt kuittasi ja katsoi kahta rokkaria. "Roskasakkia taas? Mä mielelläni heittäsin piiloon nämä itse mutta on kiire harkkoihin. Pakko jättää homma sulle, Debb, mä luotan suhun." Kurt väläytti viimeisen hymynsä ja häipyi sitten käytävään. Oli taas Debbien aika puhua: "Kato, ei teitä täällä kaivata." Perään vielä ivallinen hymy ja hetken päästä vielä yksi sana; "Hanit."

[baabaa]

(( Koska tämä peli on jumittanut tähän niin vedän Debbien siitä pois. Itse asiassa koko topic luultavasti loppuu tähän, koska ilman Debbie'ä siltä katoaa pohja. Eli siis adminina itsevaltaisesti sepitän lopun. Debbie sai kuin saikin kaksikon menemään alakertaan, koska on niiiiiiin pikku bitch. Sen jälkeen hän sai laumaltaan suuret suosion osoitukset ja tadaa - hänen paikkansa on nyt vain entistä vahvempi. Joten varokaa alemmat, niiiin, Debbie voi iskeä kenen tahansa kohdalle. ))

[rixi]

//anteeks, sori, olen pahoillani, pardon me :/ oon unotahu PHC:n nyt kesäks jotenkin. ollu muuta tekemistä. no joo, tiedän, selityksen makua. lupaan kuiteski aktivoitua ja uusia ne hahmojeni tiedot.//