Post by baabaa on Jun 4, 2006 19:13:56 GMT 2
[Yksinpeli]
Koko koulu oli kerääntynyt pihaan. Yläluokkalaisilla oli pullot ja sikarit kourassa. Opettajat yrittivät häätää yläluokkalaisia pihalta mutta epäonnistuivat surkeasti. Opettaja toisensa jälkeen poistui pihasta oppilaiden iloitessa odotettua suuremmista todistusten keskiarvoista.
Toisaalta, Russ Milen todistuksessa ei ainakaan ollut hurraamista. Jätkä katseli menoa syrjästä ja haukotteli tylsistyneen näköisenä. Jätkä kaatoi viskiä kurkkuunsa, vaikka kolmas vuosi oli vielä edessäpäin. Robkin oli jäänyt vielä opettajan puheille, vaikka oli jo saanut todistuksen. Jätkä osasi olla mahdoton! Kuinka tuo oli edes pystynyt hankkimaan itsellensä saarnan vielä päättäjäispäivänä. Vaikka eihän Russ ja Rob kouluansa päättäneet, vielä vuosi edessä. Russ huokaisi uudemman kerran. Hän laittoi tupakan palamaan ja katse kävi kauempana seisovassa Clairessa. Wanda käveli Clairen ohitse ja katse jäi seuraamaan Wandaa ja tytön silmää miellyttävää pukua.
Miranda Kells hypisteli todistusta kädessänsä. Ehkä olisi pitänyt sittenkin viettää tunteja ostoskeskuksen sijasta luokassa, ainakin vähän enemmän. Russin todistukseksi todistus olisi ollut loistava ja mutta Wanda ei ollut Russ. Kunhan nyt kukaan himo-opiskelija ei tulisi todistuksesta kysymään. Joku nokkava diiva, joka on pyrkimässä Harvardiin. Pukuunsa sen sijaan Wanda oli tyytyväinen. Pukuun, jota monen katse niin tiukasti seurasi. Vihreä oli tämän kesän suurin hitti väri. Niimpä Wanda oli päättänyt käyttää valkoista. Mekko ylettyi juuri polvien alapuolelle ja puoli selkää oli paljaana. Kaula-aukko oli sopivasti näyttävä. Wanda hymyili itsekseen ja taitteli todistuksensa niin, että se mahtui pieneen, valkoiseen Diorin käsilaukkuun. Kengät loistivat Wandan poistuessa Russin näkyvistä suosittujen luo. Miu Miun valkoiset seitsemän sentin korot. Wanda kiharrettuine hiuksineen katosi Lauryn Smithin, Camille Levingtonin, Lani Prinyanin ja epämääräisen atleettijoukon sekaan.
Robyn Smith käveli itsevarmana, tyttö oli selvästi kissaeläin. Musta minihame, mustat Chanelin seitsemän ja puolen sentin korkoiset klassiset korkkarit ja musta edestä hyvän näkymän antava jakkutakki päällänsä Robyn suuntasi parkkipaikkaa kohti. Vera Wangin erikoistuotanto laukku kädessään Robyn asteli eteenpäin määrätietoisen näköisenä. Silmät rekisteröivät nurmikolla yksin viskiä naukkailevan Russin. Robyn hymyili itsekseen ja henkäisi syvään sisäänpäin. Sydän taisi jättää jonkun lyönnin välistä. Robyn vetäisi laukustansa esiin He Shot pullon ja otti pienen huikan ennekuin lähti kävelemään nurmikolle Russin luokse. Hänellä ei ollut tapana jutella alemman kastin kanssa, vaikka Russin kanssa hän oli jo hyvin pitkään halunnut jutella. Oli oikeastaan kumma, ettei hän ollut koskaan edes rannalla lököillesään jutellut jätkän kanssa. Ja nyt siinä hän oli, ilman Robia tai edes Chrisiä.
Isabella Maasch norkoili avoautonsa luona odotellen Zoea. Toisille kesä merkitsi paljoa - bilettämistä suurimmaksi osaksi. Mutta Isalle se merkitsi Austiniin lähtöä. Hän saattaisi joutua koko kesäksi eroon niistä oikeista ja parhaista ystävistään. Etenkin häntä kirpaisi se, ettei hän välttämättä näkisi Robia koko kesänä. Kyllähän hän tiesi, ei pitäisi mennä rakastumaan yhteen parhaista kavereista. Mutta asialle ei voinut enään mitään. Eikä asiaa helpottanut yhtään se, että kuluneen vuoden aikana kaksikko oli lähentynyt hurjasti. Robin tasolla he kuitenkin pysyisivät luultavasti iäisyyden ystävinä. Isa huokaisi. Sienna Crueson jäi hetkeksi juttelemaan tytölle, laittoi marisätkänkin palamaan. Sienna nyt oli aina ollut maailman paras hippi. Pian kuitenkin tyttö katosi epämääräiseen hippibussiin. Oli selittänyt jotain pikku tripistä San Fransiscon Haightiin. Hippi tosiaan.
Robbie Parker oli vihainen jälleen. Kyllähän hän tiesi, ettei Mr. Hallow voinut millään pitää siitä, että Rob laittoi todistuksen palamaan, senhän takia Rob sen tekikin. Mutta että ottaa vielä puhutteluun päättäjäispäivänä. Rob käveli kädet taskuissansa koulun portaita alas ilman todistusta. Se tulisi kuulemma parin päivän sisällä postin kautta. Jätkä antoi koulun jäädä aivan mielensä perukoille. Tänään voisi paljon mieluummin poltella vaikka hasista. Turha murehtia satunnaisista idiooteista, jotka eivät tajunneet kapinaa, jota heitä vastaan pidettiin yllä. Rob käveli suoraan parkkipaikkaa kohti näkemättä Russia jonka ohi lampsi. Sen sijaan hän huomasi Isan tämän auton luona. Isa näytti varsin hyvältä pikkumustassa ja korkokengissään ja hiukset ja meikit kuitenkin normaaliin tyyliin laitettuna. Tyttöönhän voisi vaikka rakastua. Jätkä suuntasi askeleensa Isaa kohti.
Russ huomasi ohikulkevan Robin ja oli jo lähdössä perään, kun kuuli tuntemattoman tytön äänen. "Hei", Robyn sanoi ja hymyili mysteerisesti. Russ käänsi päänsä Robynin suuntaan. "Robyn Smith, eikö niin", Russ sanoi vähän kysyvästi ja hymyili ystävällisesti. Jätkä tosiaan osasi olla ystävällinen kaikille, ehkäpä se johtui siitä että toisinkuin Rob hän ei ollut vihainen kaikelle ja kaikkille. Robyn hymyili nyt enemmän. Tytön näki harvoin hymyilemässä tai edes aloittamassa keskustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa. Sekään ei johtunut siitä, että Robyn olisi ollut ujo. Hän vain halusi, että kaikki tavoittelevat häntä. Ja hän tavoitteli vain yhtä, Russ Milea, joka tiesi näköjään hänen nimensäkin. Ja sitähän Robyn ei pahakseen pistänyt. "Russ Mile", Robyn sanoi ja virnisti. Hän käveli lähemmäksi jätkää jättäen kaksikon väliin kuitenkin metrin välin. "Kuinka todistus", Russ kysyi yllättyneenä Robynin aloittamasta juttutuokiosta. "Kamalasti", Robyn sanoi ja näytti todistustansa Russille. Jätkän ilme oli vähän yllättynyt. "Hmm. No ei se niin paha oo", hän sanoi ojentaessaan todistusta takaisin tytölle. Todellisuudessa todistus oli vieläkin onnettomampi, kuin itse Russin. Aikalailla Robin tasoa. Kaksikko jatkoi keskusteluansa, kuin suorastaan tuntesivat toisensa. Robyn oli mielissään Russin ystävällisyydestä, Russ puolestansa tytön ulkonäöstä ja avonaisesta kaula-aukosta. Lisäksi hän kyllä huomasi kuinka mystinen tyttö oli ja se häneen vetosi.
Koko koulu oli kerääntynyt pihaan. Yläluokkalaisilla oli pullot ja sikarit kourassa. Opettajat yrittivät häätää yläluokkalaisia pihalta mutta epäonnistuivat surkeasti. Opettaja toisensa jälkeen poistui pihasta oppilaiden iloitessa odotettua suuremmista todistusten keskiarvoista.
Toisaalta, Russ Milen todistuksessa ei ainakaan ollut hurraamista. Jätkä katseli menoa syrjästä ja haukotteli tylsistyneen näköisenä. Jätkä kaatoi viskiä kurkkuunsa, vaikka kolmas vuosi oli vielä edessäpäin. Robkin oli jäänyt vielä opettajan puheille, vaikka oli jo saanut todistuksen. Jätkä osasi olla mahdoton! Kuinka tuo oli edes pystynyt hankkimaan itsellensä saarnan vielä päättäjäispäivänä. Vaikka eihän Russ ja Rob kouluansa päättäneet, vielä vuosi edessä. Russ huokaisi uudemman kerran. Hän laittoi tupakan palamaan ja katse kävi kauempana seisovassa Clairessa. Wanda käveli Clairen ohitse ja katse jäi seuraamaan Wandaa ja tytön silmää miellyttävää pukua.
Miranda Kells hypisteli todistusta kädessänsä. Ehkä olisi pitänyt sittenkin viettää tunteja ostoskeskuksen sijasta luokassa, ainakin vähän enemmän. Russin todistukseksi todistus olisi ollut loistava ja mutta Wanda ei ollut Russ. Kunhan nyt kukaan himo-opiskelija ei tulisi todistuksesta kysymään. Joku nokkava diiva, joka on pyrkimässä Harvardiin. Pukuunsa sen sijaan Wanda oli tyytyväinen. Pukuun, jota monen katse niin tiukasti seurasi. Vihreä oli tämän kesän suurin hitti väri. Niimpä Wanda oli päättänyt käyttää valkoista. Mekko ylettyi juuri polvien alapuolelle ja puoli selkää oli paljaana. Kaula-aukko oli sopivasti näyttävä. Wanda hymyili itsekseen ja taitteli todistuksensa niin, että se mahtui pieneen, valkoiseen Diorin käsilaukkuun. Kengät loistivat Wandan poistuessa Russin näkyvistä suosittujen luo. Miu Miun valkoiset seitsemän sentin korot. Wanda kiharrettuine hiuksineen katosi Lauryn Smithin, Camille Levingtonin, Lani Prinyanin ja epämääräisen atleettijoukon sekaan.
Robyn Smith käveli itsevarmana, tyttö oli selvästi kissaeläin. Musta minihame, mustat Chanelin seitsemän ja puolen sentin korkoiset klassiset korkkarit ja musta edestä hyvän näkymän antava jakkutakki päällänsä Robyn suuntasi parkkipaikkaa kohti. Vera Wangin erikoistuotanto laukku kädessään Robyn asteli eteenpäin määrätietoisen näköisenä. Silmät rekisteröivät nurmikolla yksin viskiä naukkailevan Russin. Robyn hymyili itsekseen ja henkäisi syvään sisäänpäin. Sydän taisi jättää jonkun lyönnin välistä. Robyn vetäisi laukustansa esiin He Shot pullon ja otti pienen huikan ennekuin lähti kävelemään nurmikolle Russin luokse. Hänellä ei ollut tapana jutella alemman kastin kanssa, vaikka Russin kanssa hän oli jo hyvin pitkään halunnut jutella. Oli oikeastaan kumma, ettei hän ollut koskaan edes rannalla lököillesään jutellut jätkän kanssa. Ja nyt siinä hän oli, ilman Robia tai edes Chrisiä.
Isabella Maasch norkoili avoautonsa luona odotellen Zoea. Toisille kesä merkitsi paljoa - bilettämistä suurimmaksi osaksi. Mutta Isalle se merkitsi Austiniin lähtöä. Hän saattaisi joutua koko kesäksi eroon niistä oikeista ja parhaista ystävistään. Etenkin häntä kirpaisi se, ettei hän välttämättä näkisi Robia koko kesänä. Kyllähän hän tiesi, ei pitäisi mennä rakastumaan yhteen parhaista kavereista. Mutta asialle ei voinut enään mitään. Eikä asiaa helpottanut yhtään se, että kuluneen vuoden aikana kaksikko oli lähentynyt hurjasti. Robin tasolla he kuitenkin pysyisivät luultavasti iäisyyden ystävinä. Isa huokaisi. Sienna Crueson jäi hetkeksi juttelemaan tytölle, laittoi marisätkänkin palamaan. Sienna nyt oli aina ollut maailman paras hippi. Pian kuitenkin tyttö katosi epämääräiseen hippibussiin. Oli selittänyt jotain pikku tripistä San Fransiscon Haightiin. Hippi tosiaan.
Robbie Parker oli vihainen jälleen. Kyllähän hän tiesi, ettei Mr. Hallow voinut millään pitää siitä, että Rob laittoi todistuksen palamaan, senhän takia Rob sen tekikin. Mutta että ottaa vielä puhutteluun päättäjäispäivänä. Rob käveli kädet taskuissansa koulun portaita alas ilman todistusta. Se tulisi kuulemma parin päivän sisällä postin kautta. Jätkä antoi koulun jäädä aivan mielensä perukoille. Tänään voisi paljon mieluummin poltella vaikka hasista. Turha murehtia satunnaisista idiooteista, jotka eivät tajunneet kapinaa, jota heitä vastaan pidettiin yllä. Rob käveli suoraan parkkipaikkaa kohti näkemättä Russia jonka ohi lampsi. Sen sijaan hän huomasi Isan tämän auton luona. Isa näytti varsin hyvältä pikkumustassa ja korkokengissään ja hiukset ja meikit kuitenkin normaaliin tyyliin laitettuna. Tyttöönhän voisi vaikka rakastua. Jätkä suuntasi askeleensa Isaa kohti.
Russ huomasi ohikulkevan Robin ja oli jo lähdössä perään, kun kuuli tuntemattoman tytön äänen. "Hei", Robyn sanoi ja hymyili mysteerisesti. Russ käänsi päänsä Robynin suuntaan. "Robyn Smith, eikö niin", Russ sanoi vähän kysyvästi ja hymyili ystävällisesti. Jätkä tosiaan osasi olla ystävällinen kaikille, ehkäpä se johtui siitä että toisinkuin Rob hän ei ollut vihainen kaikelle ja kaikkille. Robyn hymyili nyt enemmän. Tytön näki harvoin hymyilemässä tai edes aloittamassa keskustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa. Sekään ei johtunut siitä, että Robyn olisi ollut ujo. Hän vain halusi, että kaikki tavoittelevat häntä. Ja hän tavoitteli vain yhtä, Russ Milea, joka tiesi näköjään hänen nimensäkin. Ja sitähän Robyn ei pahakseen pistänyt. "Russ Mile", Robyn sanoi ja virnisti. Hän käveli lähemmäksi jätkää jättäen kaksikon väliin kuitenkin metrin välin. "Kuinka todistus", Russ kysyi yllättyneenä Robynin aloittamasta juttutuokiosta. "Kamalasti", Robyn sanoi ja näytti todistustansa Russille. Jätkän ilme oli vähän yllättynyt. "Hmm. No ei se niin paha oo", hän sanoi ojentaessaan todistusta takaisin tytölle. Todellisuudessa todistus oli vieläkin onnettomampi, kuin itse Russin. Aikalailla Robin tasoa. Kaksikko jatkoi keskusteluansa, kuin suorastaan tuntesivat toisensa. Robyn oli mielissään Russin ystävällisyydestä, Russ puolestansa tytön ulkonäöstä ja avonaisesta kaula-aukosta. Lisäksi hän kyllä huomasi kuinka mystinen tyttö oli ja se häneen vetosi.