british piisamoita n' few cigarettes

[baabaa]

Kenkien korot kopisivat asfalttia vasten, kun neiti Smith käveli tyylikkäästi kohti koulurakennusta. Hän pysähtyi parkkipaikasta jonkin matkan päähän vailla mitään syytä. Tai niin ulkopuoliset ajattelivat. Robyn Smithillä oli tapana olla tyylikäs ja kävellä paikasta A suoraan paikkaan B, pysähtymättä. Mutta tällä kertaa Robynilla olikin hyvä syy. Diiva veti mustasta Chanelin käsilaukustaan marlboron ja laittoi sen palamaan. Laukkuun ei tosiaankaan olisi mahtunut yhtään kirjaa mutta kaikkihan ne olivat muutenkin kaapissa. Kenenkään kuitenkaan saapumatta paikalle Robyn palasi takaisin parkkipaikalle. Homma alkoi vaikuttaa jo Robynin mielestä harhailulta. No mutta tyylikkäältä kuitenkin - päällänsä neidillä oli musta kashmir villapaita, joka peitti kaulan ja käsivarret. Paita oli ohut, mutta kuitenkin liian kuuma käytettäväksi sillä helteellä. Mutta hei, tyylikäs se ainakin oli. Jalassaan Robynillä oli housut, mikä oli harvinaista. Ja vielä harvinaisempaa, että housut olivat farkut. Todella tummansiniset ja hieman levenevät eli siis todella tyylikkäät ja muuhun vaatetukseen sopivat. Eihän Robyn tee tyylimokia! Kenkinä toimivat syvän violetit Miss Sixtyn korkokengät (klikkaa sanaa 'korkokengät' niin näkyy mimmoset ne on). Siis samaa merkkiä, kuin housutkin. Pissikset ehkä pitivät Miss Sixtyjä omana juttunaan mutta todellinen diiva tiesi, että ne olivat pirun tyylikkäät farkut oikean kokoisena ja oikeiden vaatteiden kanssa. Vaikka oikeastaan Robyn itsekkin oli ennemmin Levi'ksien kannalla, jos farkkumerkeistä keskusteltiin.

Tupakka paloi mutta ketään ei kuulunut paikalle. Robynin ilme ei pettänyt vaikka häntä kyllästyttikin odottaa. Ja vielä omaa serkkuansa! Robyn ei ollutkaan vuoteen nähnyt Nattia, joten tytön oli parasta olla hyvin pukeutunut ettei Robyn joutuisi häpeämään. Neiti nojautui tuntemattoman autoa vasten poltellen samalla. Auton omistaja käveli tytön luokse armoton flirtti päällä. 'Säälittävä', Robyn ajatteli mielessään. Vaikka jätkähän oli aivan normaali vesipallo joukkueen pelaaja. Kaikki vain eivät pidä vesipalloilijoista. "Robyn Smith", jätkä totesi ja nojautui myös omaan autoonsa. Robyn puhalsi tupakansavut yläviistoon, poispäin pojasta, ennenkuin vastasi. "No kerro Daniel", Robyn vastasi neutraaliin äänensävyyn. "Se on mun auto mihin nojailet", poika sanoi virnistäen. "Mutta eipä näytä haittaavan", Robyn sanoi hymähtäen nopeasti ja pistävästi. "Itseasiassa mä odotan tässä erästä henkilöä, sullahan taitaakin alkaa tunti", Robyn vielä lisäsi. Hän olisi naputtanut rannekelloaan Danielin naaman edessä jos hänellä sellainen olisi. Daniel katosi paikalta ja Robyn virnisti jokseenkin voitollisesti. Voisi jo toinen neiti Smith saapua paikalle! Robyn olisi haukotellut, jos se ei olisi ollut niin kamalan tyylitöntä. Niimpä hän tyytyi kiroamaan mielessään.

[neved]

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun oikein tyylikäs näky Natt käveli pihaa pitkin. Katseella hakien Natt yritti tunnistaa serkkunsa pihalla pörräävistä oppilaista, jotka kaikki olivat erinäköisiä ja kokoisia. Natt loi kaikkiin oudoksuvia katseita ja kuitenkin yritti vielä epätoivoisesti etsiä serkkuaan. Päällä neidillä komeili musta verkkohihainen paita, jonka keskellä oli mustapääkallo. Muuten paita oli valkoinen, tosin hihat olivat väriltään mustat. Jalassaan Nattilla oli farkut, aivan normaalit ja tietystikkin tyylikkäät. Kengät olivat mustat converset, jotka olivat aivan uudet. Moni loi katseita Nattiin joka tyytyi vain hymyilemään ihmisille.Kyllästyttyään etsimään serkkua ( toiselta nimeltä Robyn) sytytti Natt tupakkansa. Ei ollut tietoa saiko koulun alueella polttaa, mutta tuskin kukaan hänelle tulisi urppimaan.

Pysähdyttyään sytyttämään tupakkaansa, joka alkoi sauhuta nopeasti. Nostettuaan katseensa maasta Natt huomasi vähän matkan päässä tytön, joka muistutti valtavan paljon Robynia. Kuitenkin auringonvalo häikäisi silmiä, eikä nähnyt tarkasti oliko neiti Nattin serkku vai ei. Käveltyään hieman lähemmäs Natt tunnisti tämän serkukseen ; ulkonäkö oli muuttunut, mutta muuten saman näköinen tyttö tämä oli edelleen. Natt olisi vilkuttanut serkulleen, ellei se olisi ollut niin tyhmä tervehtimistapa mitä löytyi. Kuitenkin Natt tyytyisi halaamaan serkkuaan, jos tämä sitä haluaisi.

Myös joku poika oli ilmeisimmin linnoittautunut Robynin seuraan. Tai toisin päin, sitähän ei Natt tiennyt. Eikä ajatellut ottaa selvääkään. Puhallettuaan savut pois suusta Natt seisahtui aika lähelle sukulaistaan. Aivan nenän eteen Natt ei halunnut mennä, mutta kuitenkin niin lähelle ettei tyttö voisi olla huomaamatta Nattia.

"Kas kas, täällä sitä ollaan tupakalla..." Natt sanoi ja naurahti hieman lauseelleen. Olihan se hieman hauskaa löytää ensimmäisellä silmäyksellä serkku polttamassa tupakkaa pojan seurassa, joka flirttaili tälle ahkerasti. Natt vilkaisi taivaalle, joka oli edelleen pilvetön. Olisiko sittenkin pitänyt pukeutua toisin? Musta ei oikein iskenyt kuumilla ilmoilla, mutta aivan sama. Tyyli se oli tämäkin ja saisi kelvata.

[baabaa]

[viimein pelitän, teatteri 24/7 ]

Daniel oli jo Robynin luulon mukaan mennyt mutta palasikin takaisin. Oikeastaan tämä oli unohtanut reppunsa koneppellille mutta sehän oli vain hyvä syy jäädä Robynin seuraan. Voi luoja, mitä se vesipallo edes oli! Robynia nyt tuskin kiinnostaisi edes kuulla koko lajista. Ainut tarpeellinen tieto oli, että tytöt olivat vesipallojoukkueen poikien perään. Niin, paitsi Robyn. Vaikka suurin osa tytön tuntemista pojista olikin urheilijoita, ei tämä siltikään uskonut järjestettyyn liikuntaan. Hän halusi pahan pojan tai ehkä taiteilijan. Siis jos hän nyt sattuisi haluamaan pojan. Robynilla oli ainakin muutakin ajateltavaa, kuin pojat. Etenkin epätärkeässä osassa tytön elämää oli Daniel, joka jauhoi jostain turhasta, jota Robyn ei edes jaksanut kuunnella. Pihan poikki käveli joku rokkari. Likan katse seurasi tuota pitkähiuksista poikaa alta kulmien eikä Robyn voinut olla myöntämättä itselleen, että hän tunsi kyllä rutkasti enemmän vetoa tuohon kolmasluokkalaiseen kasarirokkariin, kuin vieressään lepertelevään Danieliin.

"Hei turpa kiinni", Robyn viimein sanoi. Hän ei jaksanut kuunnella Danielin turhaa paskan jauhamista. Samassa tyttö kuuli toiselta puoleltaan tervehdyksen. Pää kääntyi nopeasti Nattin suuntaan eikä ilme ollut iloisin mahdollinen. "Kyllä siinä saatana kesti", Robyn tuhahti ilkeään sävyyn ja hääti Danielin katseellansa pois. Pojan mentyä Robyn kääntyi takaisin Nattin puoleen. "Täällä on tapana tulla ajoissa kavereiden tapaamisiin. Tai siis jos ei olla kuin tuttuja", Robyn selitti ei-niin-ystävällisellä äänellä. Eipä häntä toki kiinnostanut katsella serkkua, joka sai asua Lontoossa 2 vuotta häntä pitempään.

Robyn lähtä korot kopisten asfalttia pitkin koulun suuntaan. "Seuraa", hän sähähti kääntämättä katsettaan Nattiin. Miksi edes olisi, serkkuhan oli vain työnnetty hänen seuraansa aivan kysymättä. Eikä Robynilla ollut aikeitakaan muuttua yhtään mukavammaksi ihmiseksi ennenkuin tiesi oliko Natt sen arvoinen. Robyn kääntyi nurmikolle ja istuutui muutaman puun lähistölle, jotka varjostivat tytön kalpeita kasvoja. Lisäksi auringon valossa olisi tullut hemmetin kuuma niin tummissa vaatteissa. Mieluiten Robyn olisi istuskellut aulassa tai pihalla pöytien luona mutta ei halunnut vielä esitellä serkkua ystävillensä. Tämän kanssa pitäisi ensin selvittää muutama asia.

[neved]

[ Ei se mitään, olen kärvivällinen odottaja ; odotus palkitaan. ]

Natt tyytyi vain olemaan hiljaa ja lähtemään serkkunsa perään joka kävelikin jo vähän matkan päässä edellä. Natt tuijotti tämän selkää ja lähestyvää koulurakennusta oikein ahkerasti. Natt pidensi askeleitaan ja saikin hyvin nopeasti Robynin kiinni. Ehdittyään kävelemään tämän viereen Natt ei saanut sanaa suustaan. Ei neiti ollut ujo, päin vastoin. Juttua kyllä riitti vaikka muille jakaa. Kuitenkin jokin sanoi, että tällä hetkellä kannatti tyytyä hiljaa olemiseen.

Natt katseli ympärilleen kiinnostuneena. Koulu näytti lupaavalta, vaikka tuskin Natt viettäisi tunneilla paljoa aikaa. Nyt vain pitäisi selvittää muutamia asioita, kysymyksiä kyllä riitti paikasta vaikka jaella jokaiselle vastaantulijalle. Olivatko asuntolan huoneet mukavia, oliko täällä porukoita, opettajat ; millaisia, voisiko täältä saada kavereita, millainen meikinki ja meno? Natt mietti kysymyksiään, mutta vastaukset eivät tietenkään putkahtaneet noin vain päähän. Ne täytyisi tietysti selvittää.

Natt tuijotti serkkuaan samalla, kun liikutti jalkojaan kävelyn tahtiin. Tämä oli mukavasti pukeutunut ja todellakin kaunis. Kasvon piirteet olivat samanlaiset, kuin vuosia sitten mutta jotenkin tyyli oli ehkäpä hieman erilainen.

" Mihin olemme tarkalleen ottaen edes menossa?" Natt uteli. Pysähdyttyään äkillisesti kaivamaan laukustaan tupakkaa. Tupakka syttyikin helposti ja Natt kiirehti toistamiseen serkkunsa perään. Tämä oli taas ehtinyt edelle. Pihalla pörräsi jos kaiken näköisiä ja kokoisia oppilaita, jokaisella oli oma tyylinsä ja kukaan ei ollut saman näköinen kuin muut. Erikoisia kaikki olivat omalla tavallaan, hyvä niin. Natt katseli vieläkin ympärilleen, mutta ei kuitenkaan ollut mikään pöllö. Serkkuaankin Natt olisi mielellään katsellut, mutta se oli hieman sopimatonta. Olisi ollut mukava tutkailla tarkasti tämän ulkoanäköä, mutta ei ollut hyväksi tuijotella jotain kovinkaan tiiviisti. Muutama hyvän näköinen kundi käveli ohitse ja Natt hymyili näille. Olisiko ihan kamalaa olla uusi oppilas?

[baabaa]

"No, aijotko tulla istumaan", Robyn tivasi pisteliäästi serkultaan. "Ehit varmasti flirttaila myöhemminkin", hän vielä lisäsi hieman halveksivaan sävyyn selvästi odottaen serkkunsa saapuvan istumaan puun varjoon. Natt oli huomattavan paljon vaaleampi, kuin muut koululaiset jotka olivat paistatelleet koko vuoden tai mahdollisesti montakin vuotta Arizonan auringossa. Jotkut koko elämänsä. Mutta Natt saisi ottaa aurinkoa myöhemmin. Jos serkku olisi kiva ja tajuaisi koulun asioista edes jotain voisi Robyn jopa harkita rannalle lähtemistä tämän kanssa. Samalla voisi katsella surffareita ja kommentoida kuka heistä oli komein. Tosin Robynilla oli jo oma suosikki. Saman koulun rokkari, Russ Mile, jonka löysi rannalta lähes joka päivä. Robynista ja tämän vaaleasta ihostaan tosin huomasi, ettei neiti Smithiä löytänyt yhtä usein rannalta. Russista puolestaan huomasi, että jätkällä oli rannalla joka kerta eri likka. Joten jätkää olisi aivan turha yrittää saavuttaa. Ja tällä hetkellä hänellä oli suurempikin huoli ratkaistavana. Saisiko Nattin survottua suosittujen joukkoon? Conversethan olivat aina muodissa mutta diivat kuitenkin olivat jokseenkin conversejen yläpuolella. Lancome meni juuri ja juuri.. Tästä saattaisi tulla vaikeaa.

"Noniin", Robyn aloitti vähän ystävällisempään sävyyn, oikeastaan aika neutraalisti. Kuin Robyn ei edes tietäisi Nattia ja hänen vain pitäisi selittää muutama asia tälle. Tai niinhän asia vähän olikin. Tosin erona oli se, että Robyn saattaisi joutua viettämään aikaa serkkunsa kanssa. Ja Robyn vietti aikaa vain niiden kanssa, jotka olivat perillä asioista. "Jos haluat olla koulun eliittiluokkaa, niin älä tutustu ihmisiin joita et tunne. Tutustut vaan niihin, jotka liikkuvat ensimmäisessä kastissa", Robyn selitti. Sitten hän yhtäkkiä tajusi, ettei Natt edes tiennyt mistä kasteista hän puhui. "Tai nyt kun sä kerran olet uusi, niin sun pitää tutustua oikeisiin tyyppeihin, että pääset oikeaan klikkiin. Koska usko mua, että sä et halua miksikään räppäriksi tai tavikseksi. Tai vielä pahempaa, friikiksi tai nörtiksi! Niillä ei oo hyvä kohtalo, koska tässä koulussa on selvä nokkimis järjestys." Robyn huokaisi. "Onko sulla muuten jotain kysyttävää?" tyttö hoksasi yhtäkkiä kysäistä. Hänellä olisi ainakin vielä paljon selitettävää. Ei hän ollut päässyt vielä edes Lauryn-Wanda-Camille-Lani kohtaan.

[neved]

Natt istahti serkkunsa viereen ja tuijotti tätä ihmeissään. "En ole nörtiksi tai miksikään muuksi muuttumassa. Taitaa täällä oleminen olla vaikeampaa, kuin luulin. " Natt vastaa ja huokaisee ääneen. Todellakin, ilmeisemmin koulussa oli selvät sävelet. Oli suosittuja ja niitä, joita ei suosittaisi niikään paljoa. Natt tiputti tupakkansa maahan ja tallasi sen jalallaan muutaman kerran, niin että se sammui.
Natt vilkaisi serkkuaan toistamiseen, mutta ei sanonut mitään. Vielä. Ehkä, kun keksisi jotain muuta kysymistä joka olisi jollain lailla järkevää. " Liikutte ilmeisimmin jonkun laisissa porukoissa? " Natt kysyi ja katsoi kysyvästi serkkuaan. Ainakin tälläisen mielikuvan Natt oli saanut. Muutama oppilas käveli taas heidän ohitseen, tällä kertaa naispuolisia. Myös kauempana oli vaalea hiuksinen, hemmotellun näköinen tyttö [ Vivien ] . Tällä oli kirjat sylissään ja oli ilmeisimmin menossa jonnekkin. Natt lopetti kiinnostumisensa tyttöä kohtaan ja kiinnitti katseensa Robyniin. Lontoossa oli toki erilaista, mutta ei Natt kuvitellut että näin erilaista. Ehkäpä vaihtelu olikin vain hyvästä.

[ Pahoittelen, lyhyt. .________. ]

[baabaa]

"Hyvä", Robyn sanoi melkein käskevästi. Mutta minkäs sille voi, eihän tyttö halunnut itselleen friikki serkkua. Pahis serkku ei olisi kovinkaan paha mutta tottakai Natt ystävystyisi silloin Billien ja Laurin kanssa, jos tarpeeksi pahikseksi nousisi. Ja Billie-Lauri kaksikkoahan Robyn ei kestänyt. Etenkään sitä jälkimmäistä, Lauria. Pfyi. Robyn melkein tuhahti itsekseen mutta sehän ei olisi ollut sopivaa. Vaikka jos Natt tuntisi Robynin niin tosiaan tajuaisi, että Robynilla oli tapana tuhahdella. Vaikka välillä hän tyytyikin vain kiroilemaan mielessään, monesti vieläpä ranskalaisin kirosanoin. Se olikin ainut osa-alue, minkä Robyn ranskan kielestä taisi. Ja tietenkin vaatteiden merkit. "Ja kyllä, täällä oleminen voi olla vaikeeta uudelle", Robyn sanoi painottaen viimeistä sanaa. "Mutta kunhan tajuat nyt, että liikut mun kanssa. Niin tajuat kenen kanssa kannattaa liikkua", Robyn virnisti siihen malliin, ettei ollut oikeastaan tyytyväinen serkkuunsa. "Ja tuota.. Onko sulla mitään hienompaa vaatetta? Meinaan jotain, jossa ois merkkiä?" Robyn vielä kysäisi. Eihän hän täysin Nattin vaatteita vastaan ollut. Eiväthän ne rumat olleet mutta semmoiset mitkä olisivat voineet olla kenen tahansa taviksen päällä. Eli siis erittäin epädiivamaiset vaatteet. Robyn nyrpisti nenäänsä ja nousi seisomaan tyylikkäästi. Hän loi vielä vaatteisiin nopean silmäyksen, eikä huomannut mitään merkkiä paitsi converset. Ja sehän ei serkuista vanhemmalle riittänyt. "Kai teillä on varaa ostaa oikeita vaatteita?" neiti kysäisi loukkaavasti. "Tarkotan merkkiä?" Robyn jatkoi. Hän veti laukusta hermo sätkän. Nopeasti tupakka oli suussa ja sytytettynä. Tyttö ei enään kestäisi montaa vastaiskua serkustaan. Kuitenkin hän oli mielissään Nattin tajutessa kysyä varsin järkevä kysymys. Pieni kaverillinen virnistys kävi tytön kasvoilla. Hän puhalsi savut suustaan ja alkoi selityksen.

"Sanotaampa vaikka näin, että meitä on kolme kastia. Alimmaiseen ei kannata tutustua. Nörtit, friikit, tavikset.. Nörtit voi keplotella tekemään esseet, jos on hyvässä asemassa. Mutta muuten - pysy kaukana!" Robynin puhe alkoi kuulostaa jo melkein, kuin hän puhuisi ystävälle. Hän jatkoi: "Toinen kasti, älä tutustu. Gootit, räppärit, hipit, rokkarit, punkkarit, pahikset. Kaikki jonkin sortin kapinallisia. Yrittää olla tottelematta, kun ensimmäinen kasti määrää. Kaikkea sitä saakin kestää!" Robyn tuhahti halveksuvasti. Vaikka toisessa kastissahan oli Russ Mile mutta siitähän ei pitäisi mitään mainita. "Ja sitten ollaan me", Robyn sanoi voitollisesti hymyillen. "Me, niin kutsuttu ensimmäinen kasti. Pissiksiin ei kannata uhrata aikaa mutta diivat, cheerleaderit, atleetit.. Niin ja sitten on ihan vaan yleisesti suosioon päässeitä mallikappaleita. Et voi olla näkemättä cheerleader joukkueelaisia nimittäin ne kävelee monesti harkkojensa jälkeen pihalla uniformuissaan. Ja ne myös pörrää jatkuvasti koulun kentän lähistöllä niiden ponponien kanssa. Atleetit on niitä poikia, jotka on koulun urheilu joukkueissa." Robyn hengähti hetken. Nyt päästäisiin asiaan. "Ja sitten on eliitti. Neljä mallikappaletta täydellisyydestä. Lauryn Smith, pomo. Liikku lähes aina parhaiden kavereidensa kanssa, jotka on Wanda Kells, Camille Levington ja Lani Prinya. Wanda on bimbo mutta älä sano sitä sille. Sillä on paljon valtaa Laurynin läheisenä ystävänä. Ja se on muutenkin tosi tyylikäs ja kenkä hullu. Camille on maailman suurin diiva ja Lani jonkin sortin romantikko. Ja ne neljä jokseenkin hallitsee koulun klikki systeemiä." Likka oli tyytyväinen päästessään päätökseen puheessaan. "Mä kerron sulle myöhemmin ketkä on keitä. Mutta jos satut näkemään neljä upeaa tyttöä kävelemässä rivissä koulun käytävillä niin, että kaikki poistuu niiden tieltä ja keskimmäisenä on kaksi blondia niin kyseessä on varmasti Lauryn-Wanda-Camille-Lani nelikkö. Varo vaan. Niille ei saa puhua, jos ei tunne." Oikeastaan näin kun alkoi miettimään niin eihän Natt voinut olla hullumpi tyyppi. "Lähetkö tänään rannalle juomaan teguilaa? Vai mitä te siellä Lontoossa juottekaan", Robyn kysyi melkein ystävällisesti ja otti pitkät sauhut sätkästään. Tosin ehkä Nattin vaatteet pitäisi käydä vaihtamassa asuntolassa. Nyt oli kuitenkin serkun ensimmäinen koulupäivä Phoenix high schoolissa ja Natt piti saada tungettua oikeaan klikkiin. Vaikkei Robyn oikein varma ollutkaan olisiko Nattista diivaksi. Piti vain toivoa ja kovasti.

[neved]

Nattilla loksahti suu melkein auki tajuttuaan kaiken serkkunsa kertoman. No ei ihan, mutta näin kuvainnollisesti kyllä. Natt tuijotti serkkuaan ihmeissään, mutta tämä oli täysin [ ilmeisesti ] vakuuttunut sanomastaan. Ja pakkohan se oli uskoa, eihän hänellä itselläkään ollut mitään huomauttamista. " Hienompaa vaatetta? Nää nyt oli tässä vaan matkalla. " Natt puolustautui. Eivät todellakaan nämä vaatteet olleet sitä mitä Natt käytti päivittäin.
" On mulla merkkivaatteita, kassit täynnä. Kaikkea mukavaa, mikä miellyttää mieltä." Natt jatkoi ja muistelikin kaikkea mitä oli pakannut mukaansa.
" Helpompaa mulle tulee varmasti, jos liikun seurassasi. Tietenkin, jos mut seuraasi kelpuutat?" Natt sanoi ja katsoi kysyvästi serkkuaan. Mutta ei liian kauaa.
" Rannalle meno kuullostaa hyvältä." Natt myöntyi ja nyökäytti merkitsevästi päätään. Eihän hänellä itselläänkään ollut parempaa ehdotusta ja se kuullosti houkuttelevalta.
Ilma oli ihana, joten rannalla voisi olla oikein mukavaa. Todellakin. Kunhan siellä ei olisi liikaa ihmisiä. Sopivasti, muttei liikaa.

" Mutta siis ne neljä tyttöä määräävät koulun tahdin? Kaikkiko tanssivat niiden mukaan?" Natt kysyi hieman kummissaan. Kuitenkin olisi parasta taipua koulun tapoihin, jos tahtoi sisältyä porukkaan.
Oppilaita oli ulkona paljon, tosin eihän se ollu mikään ihme.
Ilma oli hieno ja aurinko paistoi. Pilvet eivät haitanneet, eivätkä vieneet koko taivasta. Sateesta ei ollut tietoakaan ja rannalla voisi todellakin viettää tunteja.
Natt havahtui ajatuksistaan. Hänellä oli jano, mutta ei kuitenkaan ollut älynnyt ostaa mitään juotavaa. Musiikkiakin teki neidin mieli kuunnella, mutta se ei ollut mahdollista. MP3-soitin oli nimittäin laukussa, siellä jossain. Sitä ei kannattaisi lähteä tonkimaan ennen kuin vasta, kun purkaa kassin kokonaan. Natt yritti katseellaan haravoida jotain kiinnostavaa tuijotuksen
kohdetta, mutta mitään kiinnostavaa ei löytynyt.
Muutama komea jätkä käveli taas ohitse ja Natt hymyili näille. Tosin hänen täytyisi säästellä sitä ja jakaa se niille, jotka sen oikeasti ansaitsevat.
Ilmeisimminkin moni jätkä harrasti jotain, näiden vartalot olivat treenattuja ja muutenkin sopusuhtaisia.


[Pahoittelin, kun kesti .__. .]

[baabaa]

[No oho.. 7 päivää pelaamatta. Mut nyt tullee ^^ Korvaan pitkään kestäneen odottelun pituudella. ]

"No hyvä", Robyn totesi vaatteista jättäen sitten aiheen sikseen. Tai ainakin niin pitkäksi aikaa, kuin kykenisi olemaan kyselemättä mitä kaikkea toisen vaatekaapista löytyisi. Diiva on kuitenkin aina diiva ja diivathan rakastavat vaatteita. Robyn oli otettu Nattin tajutessa, ettei saanut tuijottaa liian pitkää kysyvästi. Eihän sitä oltu mitenkään kielletty mutta se nyt vain sattui näyttämään varsin typerältä. Millähän tasolla Natt oli oikein ollut Lontoossa koulussaan. Jos tyttö olisi liikkunut hyvässä porukassa niin toivoahan voisi ollakkin. Robyn piti hetken tauon puheestansa ja katsoi Nattia pistävästi mutta jotenkin ystävällisyys pääsi silmistä esille. "No mitäs luulet, pakkohan mun on kelpuuttaa!" tyttö sanoi, vaikkei ollutkaan aivan varma kelpuuttaisiko Nattin pakosta vai siksi että tyttö voisi tosiaan olla ystäväainesta. Ja ystäviähän Robynilla ei paljoa ollut. Monet toki olivat kavereita, tuttuja ja niitä, jotka hinnasta mistä hyvänsä olisivat Robynin kavereita. Mutta hänellä oli lopulta vain muutama kunnon ystävä, jotka hän kelpuutti. Ehkä serkusta voisi tulla yhden ihmisen lisä siihen Robynin pieneen sisäpiiriin. Mutta eipäs vielä innostuta, eihän Robyn oikeastaan vielä edes tuntenut serkkuansa. Ei kyllä tuntenut mitenkään kummoisesti edes ennen muuttoaan Sioux Falssiin. Nyt taitaisikin olla kova aika tutustua.

"Joo, rantsu on kiva. Ja näkisit ne jätkät", Robyn virnisti. Itsemielessään hän piti rannalla olosta muutenkin. Oli mukava tepastella hiekalla surffareiden ohi kuin mikäkin kissa. Kerätä katseita puoleensa ja tuntea olevansa erikoinen. Loppujen lopuksi Robyn kuitenkin aina rakasti huomiota. Etenkin, jos se kohdistui suoraan häneen. Ei esimerkiksi joihinkin typeriin arvosanoihin, joita ei kyllä edes turhan usein kehuttu. Paitsi äiti, Robyn myhäili mielessään. Hänhän oli varsin hemmoteltu kakara. Viimevuoden E matikasta oli äidin mielestä johtunut tietenkin opettajasta. Robyn tajusi jääneensä hetkeksi liian pitkään ajatuksiinsa. "Joo, neljä tyttöä. Onhan ne tietenkin just sellaisia johtajatyyppejä mutta osaa ne olla helvetin bimbojakin", Robyn sanoi ja tuhahti. Kuitenkin nopeasti hän palasi vakavaksi. "Mutta älä sano kenellekkään paitsi mulle noin. Ja varo sanomasta etenkin Essie McAdamsille ja Debbie Smithille.. Ne on tän koulun viralliset juoruttaret." Robyn loi nopean katseen nurmelle, jos vaikka kaksikko olisi näkyvissä. Debbie ja Essiehän olivat tietenkin aina yhdessä. Varsinainen painajainen olisi joutua kaksikon vihan alle. Silloin olisi jo melkein parempi vaihtaa koulua tai muuten tulisi lähtemään koulusta tutisevana, säälittävänä itkupillinä. Tytöt osasi olla julmia ja etenkin se kaksikko ja suosittujen nelikkö. "Kai teidänkin koulussa oli juorukaksikko?" Robyn kysäisi. "Tai oikeastaan, missä koulussa sä edes olit?" hän esitti jatkokysymyksensä hieman toista kulmakarvaa nostaen taivasta kohti.

Robyn kiinnitti nyt huomionsa poispäin urheilijoista. Ei ikinä saisi olla liian tyrkyllä. Ja Robynin kohdallahan se tarkoitti jotakuinkin sitä, että anna kaikkien kerjätä äläkä ota ketään. Helpot tytöt unohdettiin aina, niinkuin pissiksistä aina. Mutta Robyn, hän sai pojat peräänsä olemalla etäinen. Ja tyylillähän hän sen tekikin - kukaan ei pitänyt häntä pihtailijana tai a-luokan lesbona. Nattin hymyillessä huomasi serkkutyttö heti hymyilin kohteen. "Atleetteja", hän totesi Nattille ykskantaan ja loi vähättelevän hymyn poikaporukalle. Kukaan ei pistänyt pahakseen. Robyn oli sen verran korkealla klikkipyramiidissa. Koulun kermaa, etten sanoisi. Robyn otti vesipullon laukustaan ja otti kulauksen. Korkin suljettuaan hän nakkasi pullon Nattille ilman ennakkovaroitusta ja virnisti kaverillisesti. "Äläkä vaan huraha siihen kabbalah veteen. Semmoset jutut on heikkopäisille. Kabbalah on nyt muka niin muotia..” Robyn taas tapahsa mukaan tuhahti halveksivasti. ”Mutta älä puhu siitäkään kenellekkään, koska monet juo niiiiin mielissään sitä vettä. Esimerkiksi niinkuin Wanda, Essie.. Lista jatkuu ikuisuuksiin asti. Ja sä olet uus. Jos sä alat puheleen jotain väärää niin sä saat lähtöpassit ensimmäisestä kastista. Sulle sanotaan vaan ’hei hei’, minkä jälkeen et oo enään tervettullut diivojen pöytään.” Robyn hymyili jo melkein enemmän myötätuntoisesti, kuin kylmästi. ”No, minkälaisia vaatteita sulla on. Kerro vaan parhaat”, Robyn vihdoin sanoi. Hän ei voinut olla enään sekuntiakaan hiljaa aiheesta. ”Siis muutama lempivaate. Ja kengät tietenkin!” Amerikkalaisethan olivat aina yhtä hulluina kenkiin.

[neved]

[ Voi kauhee, kun mulla on kestäny . :/ Ens viikolla saat pitkän roolin, lupaan sen. ]

[baabaa]

(( Tämä peli jää tähän ilman päätösviestiä, koska en kerran vastausta saa. ))