|
Post by fennella on Mar 24, 2006 17:34:46 GMT 2
koulupäivä alkoi olla ohitse, eikä paikalla ollut enää kuin urheilutreeneihin meneviä oppilaita sekä muutama opettaja, jotka vaeltelivat pääasia vain pihan läpi sinne minne ikinä olivatkaan menossa. tavallisesti vilkas piha oli nyt melkein äänetön, mikä ei sinäänsä ollut ihme. kukapa olisi halunnut jäädä koulun jälkeen koululle? liam teki tässäkin asiassa poikkeuksen, sillä hänestä, niin kummalliselta kun se kuulostaakin, oli mukavaa seurata koulun hiljentymistä ja poistua viimeisten joukosta paikalta. kai se oli jonkinlainen siirtymäriitti koulusta vapaa-aikaan. liam istuu yhdellä pihan pöydällä jalat nostettuina pöydän vierellä olevalle penkille. hänen kyynerpäät nojasivat polviin koko ylävartalon painon ollessa varautunut käsiin ja polviin. liamin suupielessä roikkuva tupakka alkoi olla viimeisiä henkosia vaille valmis ja lopulta poika nauttiikin viimeiset myrkyt siitä kääryleestä. hän sammuttaa röökin pöytää vasten ja viskaa natsan menemään jonnekin nurmikolle toivoen ettei aiheuta ruohikko paloa, vaikka se saattaisi olla lystiäkin. tyypilliset mp3-soittimen napit roikkuivat paidan kauluksesta vapaana olematta pojan korvissa. tässä vaiheessa päivää hänkin tarvitsi aikaa ilman musiikkia, mitä ei kyllä olisi uskonut, jos liamia tunsi vain vähän. pojan kulmat rypistyvät aavistuksen auringon kääntyessä hieman ja alkaessa paistamaan suoraan hänen kasvoille.
|
|
|
Post by kizzy on Mar 24, 2006 20:22:47 GMT 2
Winifred talssi koulun suurista ovista ulos auringonpaisteeseen mustasininen tylliunelma päällään, sinimustat ballerinat jalassa ja musta laukku, joka oli koristeltu paikoin ja pinssein, olkapäällään. Jo oli aikakin päästä ulos sieltä tunkkaisesta homeläjästä. Opettaja oli vielä kehdannut pitää luokkaa yliaikaa tunnilla. Winter suuntasi askeleensa kohti pihalla olevaa pöytä rykelmää, aikeinaan kulkea niiden lomitse, sitten urheilukentän kautta, jotta pääsisi suorinta tietä asuntolalle. Ei sitä nyt jaksa pääporttien kautta kiertää, kun muutakin kautta pääsisi suoraan. Tytön onneksi vettäkään ei ollut satanut, niin nurmikko oli kuiva, jolloin kengätkään eivät menneet pilalle. Se olisi jo niinsanottu katastrofi. Pöytiä kohti kulkiessaan, Winter ei voinut olla huomaamatta yhdellä pöydällä istuvaa poikaa, joka näytti tumppaavan sätkänsä pöytään. Voi niitä piruparkoja jotka siitä seuraavaksi söivät. Sen enempiä tupakan tumppausta miettimättä, tyttö jatkoi matkaansa kävellen pöydällä istuvan pojan ohitse, mutta huonoksi onneksi tyllihameen helma tarttui läheiseen penkkiin kiinni. Winifred kirosi siinä hetken, palasi taaksepäin jottei hänen rakas hameensa repeäisi, istahti alas penkille[poikaa vastapäätä] ruveten hitaasti ottamaan hameen helmaa irti penkistä, jupisten samalla kun joku pölvästi ei nähtävästi osannut hioa penkkejä edes kunnolla.
|
|
|
Post by fennella on Mar 24, 2006 20:40:24 GMT 2
koulun oven pamahdettua auki, liamin katse oli vilkaissut sieltä tulijaa, mutta keskittyminen oli sitten siirtynyt tupakan tumppaamisen ja auringon häikäisemisen estämiseen silmien siristelyllä. nyt kuitenkin tuo tyttö lähestyi, liamin katse jäi seuraamaan toinen kulma aavistuksen koholla tyttöä. winifred tai winter tuon tytön nimi taisi olla ja jälkimmäistä koko olemus kyllä muistuttukin, vaikkakaan ei mitenkään erityisen huonolla tavalla. liam hakee katseellaan kontaktin tytön katseeseen, liikauttaa hieman koholla olevaa kulmaansa ja laskee kulman sitten omalle paikalleen pieni virne kasvoilla. tätä peliähän poika jaksoi pelata aina, joskus pienemmin joskus suuremmin panoksin ajattelematta niitä kuitenkaan. mummi kyllä muistutteli, että toiminta tapa ei aina ollut aivan oikea, mutta milloinpa poika olisi mummiaan kuunnellut. liam käsi uppoaa nahkatakin taskuun ja käsissä pyörii hetken aikaa askista tippunut savuke. molemmat pojan kulmat käväisevät hieman normaalia korkeammalla ilmaisten, että nyt syntyi ajatus. liam nakkaa röökin suupieleensä, hypähtää alas pöydältä harppoen muutamalla askeleella välimatkan tyttöön kiinni hidastaen kuitenkin vauhtinsa siten, että jäi aavistuksen tytön jälkeen. "oisko sulla tulta?" liam kysyy pidellen tupakkaa huulillaan suupielessä pysähtyen sitten paikoilleen katsomaan kysyvänä tyttöä. kliseinen aloitus, mutta sellaistahan se elämä on. sitä paitsi tähän tilanteeseen kliseet sopi oikein hyvin, olihan tässä niitä jo muutenkin.
|
|
|
Post by kizzy on Mar 24, 2006 20:49:45 GMT 2
Winifred oli niin keskittynyt hameenhelmansa pelastamiseen, ettei tajunnut pojan hipsineen lähemmäs ennen kuin toinen pyysikin jo tulta. Tyttö nosti katseensa poikaan, tunnistaen tämän olevan Wotton, etunimeä tämä kun ei kyennyt muistamaan. "Ai sinä.." Winter totesi katsoen ylöspäin jättäen hameenhelmansa hetkeksi rauhaan. Katsahti pikaisesti penkissä kiinni olevaa helmaa, sitten laukkuaan nostaen katseensa takaisin Liamiin. "Ei oo." Vastasi jatkaen hameensa irroittamista penkistä. Pienen taistelun jälkeen sai helmansa pelastettua, siirsi penkin väliin jääneen osan mekosta syliinsä pistäen sen tarkkaan syyniin. Winterin harmiksi, hame oli hiukan revennyt, mutta onneksi tyttö kantoi aina mukanaan pientä ompelupakettia. Hän avasi reppunsa läpän, ja kaivoi yhden läpän alta paljastuneen taskun sisuksista pienen ohuen tulitikkurasian näköisen paketin avaten sen sitten. Nappasi palan mustaa lankaa, irroitti neulan, tunki neulan lankaan, ruveten kaikessa rauhassa parsimaan helmaa, välittämättä sen kummemmin vieressä seisovaa poikaa. Jos tuolla muutakin asiaa oli, niin sanokoot sen, ei Winifred turhia tähän löpisemään jäänyt, musiikki odottaa kämpällä..
|
|
|
Post by fennella on Mar 24, 2006 21:00:20 GMT 2
liam vilkaisee kiinni jäännyttä hamea, mutta kohottaa sitten katseensa tyttöön tuon todetessa niin ystävällisesti ai sinä. silloin liam ei voinut muuta kuin virnistää aurinkoisesti, vaikka aavistuksen sarkistiseen taipuvaan sävyyn. juuri hän, kukapa muu, kun ei täällä muitakaan kovin villisti liehunut. liamin ilmeet eivät juurikaan muuttuneet, vaikka tytöltä ei tulta irronnutkaan. aivan sama hänelle, vaikka toki olisi ollut mukava nähdä millaista stenkkua neiti mukanaan kantoi. "no, ei sitten." liam toteaa olkiaan kohauttaen ja kaivaa taskustaan oman stenkkunsa, jolla sitten sytyttää röökinsä palamaan, ennen kuin palauttaa sytyttimen taskuunsa. tytölle hän meinasi aluksi savuketta tarjota, mutta tarkemmin ajateltuna tuo tuskin polttaisi kun ei stenkkuakaan mukanaan kantanut, joten liam ei vaivaantunut olemaan yltiöpäisen ystävällinen. hetken aikaa liam seurailee katseella winterin parsimista menettäen kuitenkin nopeasti mielenkiintonsa hametta kohtaan. "selviytymispakkaus mukana, näppärä sormista ja jäätäkin viileämpi vastaanotto. winterhän se oli?" liam varmistelee tytön nimeä, ettei puhu puuta heinää ja kaikkea muuta paskaa kuten yleensä. nimi muisti ei kaikilla voinut olla hyvä ja vaikka olisi, nimistä keskustelu jatkaisi sopivasti kliseistä linjaa. sanojensa aikana liamin kasvoille nousee pieni huvittunut häivähdys, minkä saattoi yhtä lailla tulkita vittuiluksi kuin ystävällisyydeksi, tulkinta vain kun oli katsojan mielentilasta kiinni.
|
|
|
Post by kizzy on Mar 24, 2006 21:13:54 GMT 2
Winter nosti katseensa Wottoniin toisen kaivaessa omasta taskustaan sytkärin. Aha, toinen sitten vain yrittää iskeä viattomia tyttöparkoja, vaikka varusteet on itselläänkin mukana. Winifred ei kuitenkaan vaivautunut heittämään mitään näsäviisasta tuosta tulen pyytämisestä, vaan keskittyi taas hameensa korjaamiseen. Sai lopulta helman parsittua, puraisi lopun langan poikki, laittoi neulan paikoilleen, palauttaen pakkauksen takaisin laukun taskuun ja lättäsi läpän takaisin kiinni. Winter nosti katseensa poikaan, toisen johdatellessa sanansa tytön nimeen. Winter kohotti toista kulmaansa hivenen huvittuneena. "Sehän se, Wotton." Winifred sanoi katsoen ylöspäin Liamiin päätään hiukan kallistaen. Entä jos toinen ei ollutkaan Wotton? Mutta eihän Winter nyt sentään niin lahopäinen voinut olla, ettei edes oman klikkinsä tyyppien nimiä tiedä. Edes suunnilleen. No, kaipa poika itse korjaisi jos nimi meni väärin. Ja toivoa sopii, että sattuisi myös etunimensä sanomaan, muutenhan poika saisi tulla kutsutuksi vain Wottoniksi.
|
|
|
Post by fennella on Mar 24, 2006 22:38:41 GMT 2
liam kääntää päätään winteristä pois päin puhaltaen sitten savuja keuhkoista. näköjään tästäkin herrasta löytyi sen verran herrasmiehen vikaa, ettei hän viitsinyt viattomia sivullisia tehdä passiivisiksi tupakoijiksi ainakaan kovinkaan suurella tarkoituksella. savukkeen palautuessa suupieleen, liam siirtää silmänsä winteriin mittailen tyttöä katseellaan hyvinkin avoimesta, vaikkei tunkeleivasti. lähinnä vain painaakseen mieleen nimen kasvoihin ja kasvot nimiin, ennen kaikkea kasvot luonteeseen. joskus nimittäin sattui sitäkin, että jotakin kasvoa olisi kannattanut vältellä, muttei muistanut kun kasvot ja luonteet olivat menneet sekaisin. "huu, meniköhän aurinko pilveen vai onkohan täällä kylmä jostain muusta syystä?" liam tuumailee, vaikka tasan tarkkaan tietää auringon paistavan täydeltä terältä ja pilvien ollessa kaikkialla muualla kuin auringon edessä. kevyt virne nousee pojan kasvoille ja se on huvittunut, ehkä hieman vittuileva edelleen, mutta selkeästi huomaa ettei tässä pahaa ajeta takaa. "niin, että saa mua liamiksikin kutsua, mutta jos susta tuntuu että wotton on tarpeeks etäinen nimi käyttää, niin kyllä sekin sopii." liam jatkaa tuumailua saman sävyyn kuin äsken.
|
|
|
Post by kizzy on Mar 25, 2006 14:08:19 GMT 2
Winter nosti katseensa poikaan kohottaen kulmaansa toisen kylmyys-kommentille. Tyttö nousi ylös katsoen toinen kulma yhä koholla Liamia. "Pistä poika enemmän vaatetta päälle." Winifred sanoi ilkikurisen virnistyken käydessä kasvoilla, käden taputtaessa kevyesti Wottonia poskelle. "Ei kutsumanimillä ole merkitystä." Tyttö totesi nostaen olkalaukkunsa takaisin olkapäälleen, nostaen katseensa taas Liamiin joka seisoi Winterin kulkureitillä. Vaihtoi painon vasemmalle jalalle, laittoi kädet puuskaan rinnalleen katsoen Liamia toinen kulma koholla pää hiukan kallellaan.
|
|
|
Post by fennella on Mar 25, 2006 22:42:14 GMT 2
winterin huomautus vaatetuksesta saa liamin irvistämään, vaikka irvistys taipuukin nopeasti huvittuneeksi virneeksi winterin taputtaessa poika poskelle. jos tässä olisi lähemmissä väleissä, olisi liam todennäkösesti napannut tytön kädestä kiinni ja tehnyt jotain oikein mukavaa, mutta koska välit nyt olivat vieraan viileät, päätyi liam vain olemaan huvittunut. "tähän asti vaatetus oli oikein hyvä, mutta jostain syystä tässä kohtaa ruohokin jäätyy. mistä lie johtuu." liam tuumailee taivastellen hetken ympärilleen pysäyttäen sitten katseensa winteriin. vaikka poika huomasikin olevansa neidin tiellä, ei hän vaivaantunut väistämään. kylläpä kai winifred joutaisi muutaman tovin juttelemaan liamin kanssa ja jos ei joutaisi, olisi tytön viisasta sitten itse kiertää poika ja jatkaa matkaa. "mutta samahan se. saanpahan kokeilla miten lämmitys toimii." liam jatkaa tuumailevasti, aivan kuin todella puhuisi ilman kylmenemisestä ja muusta sellaista tavallisista asioista, kuten sanat antoivatkin ymmärtää. vaan jos oli mielikuvitusta, sanojen takaa löytyi paljon muutakin kuin perusfaktat.
|
|
|
Post by kizzy on Mar 25, 2006 23:20:08 GMT 2
Winter katsoi Liamia jokseenkin kyllästynyt ilme kasvoillaan. Miehet, aina leikkimässä älykköjä vaikkeivat ne oikeasti mistään mitään tiedä. Liamin tuumatessa lämmityksesta jotain, Winterin ilme vaihtui kyllästyneestä silmien pyöräytyksen kera ilmeeseen, joka varmasti kertoi avoimesti tytön ajatukset; mikä tollo. "Ptruu polle. Hillitseppäs housus, ja käytä vähän päätäs." Winifred totesi naputtaen pariin kertaan omaa ohimoaan etusormellaan toisen kulman kohotessa taas, katseen pysyessä Liamin silmissä. Oli toisellakin otsaa, mutta miehet olivat miehiä. Ajattelevat vain housuillaan ja sydämellään. Pää tuli vasta viimeisenä. Tyttö laski katseensa pojasta rannekelloonsa. Aika kului, eikä Liam näköjään päästäisi ohi, mutta ei kyllä Winter ohittamaankaan lähtisi. Jos toinen kerta tahtoi ehdotella rivouksia, niin senkus ehdotteli, vittuilua toinen ainakin tuli saamaan vastaukseksi.
|
|
|
Post by fennella on Mar 26, 2006 17:52:47 GMT 2
liam olisi toki voinut ottaa winterin sanat loukkauksena ja alkaa haastamaan riitaa, mutta letkeä asenne elämään ei jaksanut ryhtyä moiseen. pojan kasvoille siis nousee huvittunut hymy, sillä winterhän kimpaantui aivan turhasta ja muodosti liamin sanoista jotain aivan omalla mielikuvituksellaan. tai ainakin näin liam uskotteli ilmeillään, vaikka mielessään poika tuumiskeli, että mielikuvitusta neidiltä ei sittenkään puuttunut. liam vetää savut tupakasta keuhkoihin ja nappaa sitten röökistä kiinni peukalollaan ja etusormellaan laskien kätensä kylkensä viereen aivan kuin mistään tupakasta ei olisi tietoakaan. "no ilmeisesti ei kovin hyvin." liam tuumaa ääneen jatkoa aiempaan pohdintaan lämmityksen toimimisesta. hän ei juurikaan huomioinut winterin kehotuksia käyttää päätä, sillä enempää järki kultaa ei mukaan toimintaan saanut ja siihen piti sekä liam itsensä että kaikkien muiden tyytyä. vaikka poika huomasi winterin kellon vilkuilun, hän pysytteli niillä jalan sijoillaan. edelleen periaatteena oli, että jos winter tahtoi poistua, niin poistukoot, mutta liam ei väistäisi. ja mitä ilmeisemmin tyttö ajatteli päinvastoin. "ehkä mun pitää harjotella vielä." liam lisää aiempaan pohdintaan rypistäen hieman kulmiaan mietteliään oloisena. vastausta siihen ei tarvittu, sillä todellakin poika saisi treenata ja hän tiesi sen itsekin. virheiden epäsuora myöntäminenkin oli jo hyvää harjoitusta. liamin kulmat rypistyvät aavistuksen lisää.
|
|
|
Post by kizzy on Apr 4, 2006 10:01:03 GMT 2
Winter kohotti välinpitämättömän näköisenä toista kulmaansa, vaihtoi painon toiselle jalalleen katsellen hiukan ylöspäin edessään seisovaa Liamia. Vai oli toinen sitten näsäviisas eikä halunut väistääkkään. Kyllähän sitä tekstiä täältäkin löytyi. "Kannattais. Tolla keinolla sä et pääse pukille ennen ku oot kaheksankymmentä ja joudut turvautumaan viagraan." Winifred totesi kulman laskeutuessa takaisin normaalille tasolleen, sisäisen virneen leventyessä. Ulospäin tätä sanasodan mielihyvää ei nähnyt, mutta Winter lähestulkoon nauroi tekstille mitä tuli niin hänen omasta, kuin Liaminkin suusta. Huomasi että molemmat olivat itsepäisiä tapauksia ja pitivät naljailusta. No, kaipa se musiikki sai sittenkin odottaa, Winterhän ei väistäisi. Se oli miesten velvollisuus.
|
|
|
Post by fennella on Apr 11, 2006 15:01:23 GMT 2
liam ei voi muuta kun tyrskähtää winterin sanoille, mutta naurun poika nieli kaikesta huolimatta antaen kuitenkin avoimesti huvittuneen virneen nousta kasvoille. poika hieraisi kädellä leukaansa ja otti puoli askeleta taaksepäin tarkastellen katseellaan arvostelevasti winteriä. virnistys leveni hieman liamin kasvoilla ja poika kohotti silmänsä takaisin winterin silmiin palautuen sen puoli askelta takaisin jalan sijoilleen. "nojaa, hyvää kai kannattaa aina odottaa. mutta multa meni ohi, että missä vaiheessa me alettiin puhumaan pukille pääsystä?" liam tuumailee viattoman poikamaisesti sen huvittuneen hymyn pitäessä edelleen pintansa pojan kasvoilla. hän kohottaa hieman kysyvästi kulmiaan antaen hymyn nousta virneeseen asti. tokihan kaveri tiesi, että nimenomaan siitähän tässä kokoajan oli ollut kyse, mutta kun neiti tuntui olevan nokkelaa sorttia, liam ei voinut vastustaa kiusausta itse heittäytyä tyhmäksi ja katsoa miten siihen reakoitiin. liamin kulmat rypistyvät hieman, mutta pienen hiljaisuuden jälkeen hänen kasvot kirkastuivat ja älylamppu syttyi päässä. "meidän takka kun syttyy hyvin huonosti, enkä mä oikeen tiedä mitä mä teen väärin kun koko talossa ei lämmitys pelaa. sitä mä olin harjottelemassa, mutta kerta sä nyt pääsit oleelliseen, niin haluutsä olla opettaja?" liam jatkaa tuumailua pomppien nyt asiasta toiseen siihen tahtiin, että hänen höpötyksiin piti keskittyä jos sieltä viralliset pointtit halusi irti. toki liam ei itsekään ollut varma mihin sanoillaan pyrki, mutta toivottavasti se ei ollut oleellista.
|
|
|
Post by kizzy on Apr 16, 2006 18:16:43 GMT 2
Winterin kasvoille kohosi kevyt virne, vaikka silmät kertoivatkin toisaalta päinvastaista. "Siinä vaiheessa kun joku herra avasi suunsa ja rupesi näsäviisaaksi." Winifred vastasi kohottaen kaikki tietävästi kulmaansa katsoen Liamia hiukan ylöspäin. Wotton leikki siis tyhmää. Ei mikään yllätys sinänsä, ainahan pojilla meni pupu pöksyyn kun naiset sanoisivat ääneen mitä miehet rivienvälistä vihjaavat. Etenkin kun jostain vastaavasta oli kysymys. "Voi, eikö lapsella äiti osaakkaan lämmittää taloa? Voivoi. Nyt poikaparka taitaa jäädä ilman iltapalaa, kun ei takkaakaan osaa lämmittää." Winter tokaisi, vaikka tajusikin - tai ainakin luultavasti - Liamin ajatukset sanojen takana. "Ja sori, mulla mun partneri odottaa kämpällä." Tyttö lisäsi arvoituksellinen hymy kasvoillaan, ja ilmeestä pystyi toisaalta päättelemään vaikka mitä partnerin suhteen. Tahallaanhan Winter partneri -sanaa oli käyttänyt, sillä ei sitä nyt suotta suoraan sanomaan että kyse oli mankasta. Eihän tässä keskustelussa mitään hauskaa silloin enää olisi.
|
|
|
Post by fennella on Apr 21, 2006 18:25:24 GMT 2
liamin kulmat rypistyvät aavistuksen winterin kertoessa missä vaiheessa keskustelu oli siirtynyt panoihin ja muuhun sellaiseen mielenkiintoiseen, mutta mitään poika sano, hän tyytyy vain ilmaisemaan ihmetyksensä kulmien rypistelyllä. aiheesta ei ehkä olisi ollut viisasta jatkaa ja sitä paitsi winteriä kuta kuinkin oikeassa, joten ei ollut edes järkeä jatkaa keskustelua. olisihan liam silloin joutunut myöntämään olleensa tai leikkineensä aavistuksen tyhmää. liam ei liiemmin pitänyt winterin keskustelun saamasta suunnasta, sillä äidin mainitseminen tälläisissä keskusteluissa ei ollut millään lailla hyväksyttävää eikä toivottavaa. poika ei kyllä edes pitänyt äidistään, eikä halunnut kuulla mitä sille kuului, mutta silti hän ei välittänyt keskustella aiheesta tälläisessä yhteydessä. tätä seikkaa hän ei kyllä näyttänyt winterille, tuskin kulmien kevyestä rypistymisestä pystyi sanomaan mitään muuta kuin, että pojan päässä saattoi sitten raksuttaa älyn ääni. "mutsi varmaan osais, jos sen tarviis manhattanilla minkäänlaista taloa lämmittää. siellä on kato sellanen kaukolämpö, jota hoitaa sellaset kauheen viisaat äijät, eikä mutsin tarvii tehdä mitään." liam selittää tohkeissaan päätään nyökytellen ollen todella vakava ilmeiltään ja eleiltään, vaikka silmissä pientä huvittuneisuutta olikin. "jos mun iltapala mutsin kokkauksista riippus, mä oisin jo kuollu. safkat kun ei ihan kerkee tuoreena new yorkista arizonaan." liam tuumailee samalla sävyllä kuin äsken, vaikka pientä ärtymystä olikin havaittavissa. mielelläänhän kaveri olisi itsekin ollut new yorkissa ja vaikka vetänytkin niitä äidin pöperöitä, mutta vanhemmat eivät olleet olleet kovin myötämielisiä ehdotuksen suhteen. "no, neiti on sitten hyvä ja menee." liam kehoittaa viittoen kädelleen winterille tietä, muttei liikahdakaan jalan sijoiltaan.
|
|