Aurinkokarismaa?

[lumenore]

Aurinko oli korkeammalla kuin puunlatvat eikä Osaka ymmärtänyt miten sitä ei huimannut. Jos hän olisi ollut noin pitkä tai noin lentokykyinen olisi hän todennäköisesti ollut aivan pyörällään adrenaliinistä ja huimauksensekaisesta putoamisentunteesta. Tosin jos hän olisi noin korkealla ihan normaalisti ei se varmaan tuntuisi niin ihmeelliseltä ja maailmankaatavalta kuin ajatus. Osaka tosin piti ajatuksesta, hän piti useimmista ajatuksista, vallankin jos niihin liittyi adrenaliiniä ja-tai huomiota. Tupakka ja viinakin kävi, mutta sitä hän ei niinkään ajatellut. Se vain tuli automaattisesti, aivan kuin nytkin. Hänen olisi pitänyt olla tunnilla kuuntelemassa sitä kuinka atomit morfasivat - vai smurffasivatko ne? - molekyyleiksi ja takaisin ja miksi ne tekivät niin ja miksi Osaka ei tehnyt niin. Osaka tosin oli muuttunut molekyyleiksi ja kristalleiksi ja osannut lentää, ainakin yksi-kaksi-kolme-kuusi-miljoona kertaa. Opettaja ei vain ymmärtänyt että hän tiesi aiheesta jo kaiken, eikä pitänyt siitä kun hän ei tullut tunnille vaan makasi ennemin ruohokentällä tukka sekoittuen ruohon joukkoon ja housut mullassa.

Multa tosin oli kivan väristä.

"Riisa in the sky with strawberry eyes", mumisi poika ja siristeli silmiään kun aurinko päätti olla aavistuksen kirkkaampi ja huutaa valoaan aavistuksen enemmän kuin tavallisesti. Se oli valon ja loisteen määrä, jota hän ei miltein kestänyt, mutta kädet olivat kuin lukittuina vasten maanpintaa eikä niitä voinut nostaa kasvojen suojiksi saati sitten sulkea luomiaan kun sitten olisi pimeä ja pimeä ei käynyt päinsä kun aurinko oli niin karismaattinen. Aurinkohan oli suurempi tähti kuin tähdet tavallisesti tai ainakin hyvin paljon valoisampi ja vääremmässä paikassa. Paitsi että paikka oli juuri oikea ja paras ja mahdottoman mahdollisimman mahtava. Osaka piti auringosta, koska aurinko nousi ja laski, eikä pelleillyt niin kuin se pieni vihreä mies joka oli juuri juossut hänen ohitseen siniset housut vain vilahtaen. Se oli näyttänyt hänelle kieltään ja yrittänyt aivan varmasti viedä häneltä tupakan tai kaksi. Toinen niistä tosin oli vielä suussa ja toinen askissa joka oli taskussa. Taskussa vaaleanpunaisen avattavan-suljettavan-avattavan muovipussin kanssa jossa oli kemiaa. Ilman kemiaa ei kannattanut yrittää, koska kemia antoi tarunhohtoiset kyvyt tai ainakin tuntui hauskalta. Oli Osaka tosin joskus vetänyt sellaista kemiaa joka oli tehnyt maailmasta pelottavan ja kamalan ja pelottavan ja saanut hänet käpertymään ja tärisemään ja hämmentänyt mukanaolijoita, kun Osaka oli ollut kauhuissaan eikä niin suunnattoman narsististahipovan itsevarma kuin normaalisti. Oikeasti Osaka ei ollut itsevarma, hän vain tiesi. Kun tiesi kaikki onnistui -- ja Osaka tiesi.

( Se nyt on vähän lyhyt. And I surely wouldn't mind having some company. ^---^ )

[Darelle]

[Sain baabaalta erikoisluvan jakautumiseen... Joten kiikutan Shinon nyt tänne Osakaa kiusaamaan.]

Shino käveli hiukan huonovointisena pihalla. Tyttö kaivoi farkkutakkinsa taskusta tupakka-askin ja nappasi täydestä askista ensimmäisen ulos. Tämä sytytti tupakan jostain hankkimallaan tai kenties pöllimällään sytkärillä. Kummaa käytöstä tavikselta, mutta sen rokkarien seura tekee. Shino tunki askin takaisin takkinsa taskuun ja katseli pihaa tarkemmin savupilven keskeltä. Aurinko paistoi kirkkaasti, ehkä hieman liiankin valoisasti. Tyttö käveli eteenpäin potkaisten huolimattomasti yhden suuremman eteen tulleen kiven kauemmas. Samassa tyttö näki jonkun kyykistelevän maantasalla. Shino käveli hiukan lähemmäs ja imaisi jälleen tupakkaansa. Tuo oli ilmiselvästi se melkein samaan aikaan Shinon kanssa tullut pahis. Nimi vain ei olllut vielä jäänyt Shinon päähän.

Shino istahti läheiselle kivelle ja katseli taivaalle. Valkoisia pilvenhattaroita leijaili sinisellä taivaalla. Voisipa Shinokin olla noin vapaa, voisi tehdä mitä tahtoi, miten tahtoi ja milloin tahtoi. Voisi liitää tuulen mukana sinisellä taivaalla. Tytön suusta pääsee hiljainen huokaus. Shino vaihtaa asentoaan aika äänekkäästi, muttei aiheuttanut ääntä tahallaan. Tämä katsahti nopeasti tuohon hiljaiseen ja selvästi omissa ajatuksissa olevaan poikaan, joka Shinon suureksi yllätykseksi oli selvästi samasta maasta kuin hänkin.
'Haa! Vihdoin 'lajitovereita'...!' Shino ajatteli itsekseen.
Kuitenkin ujous voitti jälleen tahdon, eikä Shino mennyt lähemmäs mitään kyselemään. Että ihmisellä voikin olla ärsyttäviä luonteenpiirteitä, kuten juuri ujous ja tietynlainen herkkyys. Miksi piti olla näin hiljainen? Shino tipauttaa tupakkansa multaan ja polkaisee sen sammuksiin. Nämäkin tupakat tyttö oli vasta saanut Robilta, palkkioksi kaapin korjaamisesta. Shino todella oli yllättynyt, kun Rob ja Russ olivat niin hämmästyneet Shinon tiirikointia.

Samassa jonkun pistävä ääni kaivautui Shinon ajatuksiin. Joku ylempään kastiin kuuluva mustatukkainen poika seisoi jonkin matkan päässä Shinosta ja katseli tyttöä halveksuen.
"Yritätkös selvitä ylempään kastiin, tavis?" poika kysyi äänessään selvästi ivaa ja halveksuntaa.
Shino ei vaivautunut vastaamaan, ei häntä kiinnostanut. Poika otti askeleen lähemmäs ja jatkoi irvailuaan.
"Ujoko olet, kun et puhu? Vai etkö osaa?" poika kysyi jälleen ärsyttävällä äänensävyllään.
"Olen mitä olen." Shino sanoi lyhyesti ja aika hiljaa, hyvä kun tuo olisi edes mitään kuullut.
"Mistäs sait tupakkaa?" poika kysyi ja asteli aina vain lähemmäs. Tuo ojensi kättään ja sanoi inhottavan niljakkaalla äänellä:
"Anna tupakat tänne, kun et osaa niitä edes käyttää." poika sanoi ja mulkoili Shinoa ilkeästi.
Shino vilkaisi hiukan epäluuloisesti kolmanteen paikalla olevaan, tuohon poikaan, joka istui jonkin matkan päässä tuosta toisesta uhittelijasta ja Shinosta.

[lumenore]

(Gomennasai, tässä vastaamisessa meni liikaa aikaa^6x. ;--; Oon vaan ollu ihmisten luona ja hysterisoinu fysiikankoetta, joka meni ihan okay. ^----^)

Päädyttyään siihen tulokseen, että maassa makaaminen ei tehnyt hyvää hänen housuilleen oli Osaka onnistunut kapuamaan osittain jaloilleen. Itseasiassa hän retkotti toispuoleisessa istuma-asennossa näyttäen siltä, että hänen päänsä oli täynnä vaaleanpunaisia tai -sinisiä höyrystymiä, joita Osaka olisi kutsunut mielummin pilviksi, mutta hän ei ollut hirveän kiinnostunut niiden kutsumisesta sillä hetkellä. Poikaa nauratti ja hän naurahtikin, palauttaen itsensä takaisin todellisuuteen omalla äänellään. Hän ei ollut osannut odottaa sitä, että kuulisi itsensä nauravan jotenkin hassusti, ei ollut odottanut alkuunkaan. Itse asiassa hän säpsähti sitä aika paljon.

Jostain läheltä kuului ääniä, jotka eivät hämmästyttävästi kyllä olleet vain Osakalle kuultavia. Joku puhui? Kuka? Missä? Tutkailtuaan hetken ympäristöään Osaka paikallisti äänen lähteen. Joku mustatukkainen poika ylemmästä kastista kai ja sitten tuo yksi tyttö. Osaka oli tuijottanut Shinoa pariin otteeseen käytävässä, ensinnäkin koska sai tästä koti-ikävän ja toiseksi koska Shino näytti ihan Keikolta-Reikolta-Erikolta-miltälie, tytöltä jonka Osaka oli tuntenut kotona Osakassa. Se oli sanonut olevansa ”hänen tyttönsä”, mutta Osaka ei ollut koskaan ymmärtänyt mitä se sillä yritti tarkoittaa. Oli tosin ollut nätti ja tiennyt kaikkea mielenkiintoista, mutta tunkenut sen verran lähelle, että se oli ollut ihan erilaista ystävyyttä kuin Osakalla oli normaalisti ihmisiin, mutta miksi hän valittaisi. Reiko tai mikä olikaan, oli ollut ihan kiva tyttö. Osaka ei vain koskaan ollut ymmärtänyt miksi se aina halusi suudella.

Osaka nousi kohtalaisen elegantisti seisomaan ja puisteli vaatteistaan suurimmat tomut. Hänestä alkoi vähän tuntua siltä, että tuolla tytöllä ja sillä pojalla oli jonkin näköistä kinaa meneillään. Eihän Osaka toki voinut olla osallistumatta kun se näytti niin kaipaavan Osakan kaltaista osaavaa nuorta miestä.

"Ohayo", oli hyvä tapa tervehtiä ihmisiä, vallankin jos halusi vähän sulkea osaa ihmisistä tervehdyksen ulkopuolelle. Osaka tosin katsoi poikaa, seisten Shinon vieressä ja puhaltaen kohtalaisen nonchalantisti mustatukkaisen pojan naamalle tupakansavua. Hänellä oli paha tapa tehdä sellaista, kun ei oikein omasta parhaastaan ollut hirveän kiinnostunut ollut ainakaan viime aikoina. Mustatukkainen poika tuntui haluavan Erikolta(ko?) näyttävän tytön tupakat eikä Osaka yhtään ymmärtänyt miksi tämän olisi pitänyt antaa ne hänelle. Poika ei voinut olla tuntematta edes jonkin verran yhteenkuuluvuutta tytön vähintäänkin jo sen tähden, että se oli selvästi samasta maasta kuin hän ja jo se teki Shinosta hyvän tyypin.

[Darelle]

[Näeh, ei se mitään. ^_^]

Shino katsoi ehkä hiukan ahdistuneesti tuohon tupakkaa tahtovaan poikaan, joka selvästikään ei aikonut lähteä tyhjin käsin.
"Sori, ne on mun." Shino avasi suunsa keskeyttäen minuutin kestäneen hiljaisuuden ja pojan läpitunkevan ja uhkaavan katseen.
Shino mulkoili poikaa takaisin. Tämä 'ahdistelia' otti askeleen taas lähemmäs alkaen olla jo liiankin lähellä Shinoa.

Shinon takaraivossa kolkutti jo, että pitäisi lähteä lätkimään. Kuitenkin itsepäisenä tämä pysyi paikallaan kuin liimattuna. Pois hän ei lähtisi. Sivusilmällä Shino huomasi tuon samasta maasta olevan pojan nousevan ja kävelevän Shinon vierelle.
Shino hymyili tälle pikaisesti sanomatta mitään, nyökkäsi vain, oli se sitten vähemmän Japanilaista tai ei. Shinon hymystä näki selvästi, ettei tuon tupakkaa vinkuvan pojan läsnäolo oikein viehättänyt Shinoa. Tytön katseessa selvästi oli jokin kumma pilke, kuin pois tahtovan elukan katse.

"Vai, että oikeen apua tarttet." tuo tupakkavinkuja taas naurahti ivallisesti katsoen mittaillen häntä jonkin verran pienempää Osakaa. Jostain syystä ei tainnut tuo vinkuja tietää, ettei Osakalle kannattanut ryppyillä.
Shino vilkaisi Osakaa ja nousi nopeasti seisomaan tämän vierelle. Nyt vasta tyttö muisti kuinka lyhyt todellisuudessa olikaan. Jos tuo uhittelija oli Osakaa pidempi ja Osaka Shinoa pidempi, niin miten pieni olikaan Shino?

No, mittakaavat sikseen. Shino katsahti hymyillen Osakaan. Tottapuhuen oli Shino silloin joskus harvoin nähnyt Osakan käytävällä ja pieni koti-ikävä oli alkanut pikkuisen valtaamaan Shinon mieltä. Osaka näytti ihan mukavalta, mutta toisaalta ei Shinolla ollut harmainta aavistusta tuliko tuo pahis tähän Shinon viereen auttaakseen Shinoa vai kenties tuota toista poikaa. Ajatus siitä, että kaksi poikaa yrittäisivät varastaa Shinolta tupakkaa alkoi 'pelottaa'.

[Anteeksi lyhyehkö, mutta olen vähän niinku salaa netissä, koska tarkotus oli lukea kemiaa.. xD]

[lumenore]

Osaka seurasi silmäkulmastaan kun tyttö, jonka hän oli päättänyt olevan Eriko, nousi seisomaan ja näytti lyhyeltä. Ei sillä, että se olisi Japanin mittapuun mukaan ollut lyhyt, mutta Amerikassa kaikki oli suurempaa. Ihmiset, autot, egot tai ainakin makkarat. Osaka ei ymmärtänyt miksi kukaan tahtoi syödä amerikkalaisia makkaroita kun ne olivat kuutisen kertaa järkevää isompia. Järkevää isompaa makkaraa ei kannattanut syödä, saati sitten koskea sillä siitä saattoi suistua kaikki muu rationaliteetti raiteiltaan. Ei sillä, että Osakassa mikään olisi ollut ihan kunnossa, mutta ei hän sitä oikeastaan tiennyt, koska ei ollut hirveän usein ollut kukaan muu.

"Kusokurae^*", Osaka murahti matalasti sille sattumanvaraiselle pojalle, josta oli hyvä idea mankua tupakkaa tavalla jolla sitä kuitenkaan ei saanut. Jos tuo samainen poika vonkaisi seksiä samalla tavalla, saisi hän tuskin sitäkään. Ei kukaan tuollaista oikeasti viitsinyt kuunnella. Ihan vain kääntääkseen viestinsä ymmärrettäviksi myös niille, jotka eivät japania osanneet sujuvasti tunki hän yhden tietyn valkoisista sormistaan nostettuna hyvin lähelle toisen pojan kasvoja, ihan vain painottaakseen viestiään. Osakan rystyset olivat vieläkin naarmuilla siitä kun oli viimeksi motannut jotakuta enemmän kuin kaksi kertaa. Itseasiassa hän ei tiennyt kuinka monta kertaa hän oli sitä toista poikaa mäjäyttänyt silloin pari päivää sitten, mutta oli se ollut enemmän kuin kaksi. Kahdesta lyönnistä ei tullut niin paljoa verta.

Eriko hymyili hänelle vähän ja se näytti aika sievältä hymyillessään. Osaka huomioi usein tuollaiset seikat, mutta jätti ne sitten niikseen. Miksi olisi kiinnostunut enemmän aiheesta, eihän siitä kuitenkaan useimmiten mitään hyvää seurannut. Kotonakin kaikki tytöt jotka olivat pitäneet Osakasta ja joista Osaka oli pitänyt olivat lopulta itkeneet ja sanoneet että Osaka ei saisi tehdä tätä ja tuota ja ei saisi mennä tänne tai tuonne ja että Osakan pitäisi viettää enemmän aikaa näiden kanssa. Osaka ei oikein ymmärtänyt miksi ihmisillä oli hirveä tarve sitoutua koko ajan. Itseensä, toisiinsa, kaikkeen mihin vain pystyi. Osaka ei sanonut siihen koskaan mitään, mutta the sex and the drugs and the complications.

(^*Kusokurae = Fack off. Ja kursivaatio on Medsistä. Placebo. <3)

[Darelle]

Shino katsoi toista poikaa ja väkisinkin alkoi tyttöä hymyilyttämään enemmän, kun jäisen hiljaisuuden rikkoi tuo toisen japanilaisen yksinkertainen lausahdus. Tämä tupakkaa vonkuva poika katsoi hetken ymmällään Osakaa ja sitten tajusi vasta, mitä moinen tarkoitti, kun Osaka nosti kätensä tämän naaman eteen.
"Samat sulle." poika sanoi ja sylkäisi Shinon ja Osakan eteen.
Ilmeisesti tuo oli saanut tarpeekseen ja ymmärtänyt ettei tupakkaa herunut, joten niinpä poika kääntyi ja lähti löntystämään pois päin potkien eteen sattuvia pikkukiviä eteenpäin.

Shino käänsi katseensa pojan loittonevasta selästä Osakaan.
"Kiitos." tyttö sanoi hiljaa ja ehkä aavistuksen verran sai punaa poskilleen.
Harvoin kukaan tätä oli auttanut, vaikka eihän Shino ollut tämmöisiin tilanteisiin ennen törmännytkään. Taas hiljaisuus oli vallannut koko pihan. Lähistöllä ei ollut Shinon ja Osakan lisäksi kuin pari lintua ja kasveja.
"Shino." Shino esittäytyi ja nosti katseensa mustista tennareistaan Osakaan.
Ilma oli lämmin, ehkä liiankin. Mustissa vaatteissa kyyhöttäminen tämmöisessä auringonpaisteessa ei ollut kovinkaan mukavaa. Kuitenkin, mielummin kuuma kuin kylmä. Aurinko kuitenkin tahallaan paistoi juuri nyt näin kirkkaasti, kun Shino ei ollut varjossa. Ihan kuin se olisi ilkkunut taivaalta Shinolle jostain asiasta, kaiketi siitä, että tämä oli vapaaehtoisesti jättänyt kotinsa, mutta mitä hemmettiä se auringolle kuului?

Shino ravisti nopeasti päätään. Ei tainnut tytöllä olla aivan kaikki kotona kuten normaalisti. Taisi koti-ikävä taas kolkuttaa takaraivossa, koska Osakan näkeminen tuntui jotenkin niin tutulta ja turvalliselta, vaikkei tyttö edes tiennyt toisen nimeä.
Hiljainen huokaus karkasi tytön huulilta. Tyhmäkin saattoi huomata, että Shino tahtoisi palata edes päiväksi Japaniin. Ei välttämättä kotiinsa, vaan siis siihen maahan, tutuille paikoille. Kotiinsa vanhempien luo Shino ei niinkään kaivannut.
Hän ei enää ollut riippuvainen vanhempiensa näkemisestä, kuten joskus pienenä.

[huoh.. pitempääkin olisi voinut tulla, mutta hyvä näin : D]

[lumenore]

Osaka pudotti tupakkansa hämmästyttävällä tarkkuudella suoraan siihen mihin poisjuossut poika oli sylkäissyt. Ei hän oikeastaan ajatellut asiaa, mutta ehkä hän oikeasti oli aivan sairaalloisen nerokas, niin että saattoi laskea alitajuntaisesti mistä kohtaa asiat piti pudottaa että ne osuisivat juuri täydellisesti siihen mihin pitikin. Ei niin, että Osaka olisi kovinkaan usein pudotellut tupakoita ympäriinsä, kunhan teki sen nyt. Tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska hän oli polttanut kymmenen minuutin sisään kaksi tupakkaa ja se oli leikisti aika paljon. Oikeastaan se oli vähän, mutta se ei ollut niinkään justiinsa. Välillä sitä oli hyvä leikkiä, että asiat olivat harvinaisia, sillä silloin ne tuntuivat paljon mielenkiintoisimmalta.

Eriko sanoi "Shino" ja sai Osakan hämmentymään asteen. Tarkoittiko se sitä, että Eriko ei ollutkaan Eriko vaan Shino vai sitä, että Osaka ei ollutkaan Osaka vaan Shino? Miten hän oikeastaan olisi voinut sen tietää? Ehkä hän oli muuttunut joksikuksi jonka nimi oli Shino. Shino tosin kuulosti tytön nimeltä. Osaka saattaisi hyvin helposti varmistaa, oliko poika vai ei, mutta ei viitsinyt ryhtyä tekemään senkaltaisia tutkimuksia juuri sillä hetkellä.

"Nani?" Poika päätyi lopulta siihen tulokseen että paras vaihtoehto olisi kysyä Erikolta (Shinolta?) mitä tämä tarkoitti. Tytöt osasivat olla sekavia ja Osakan pää teki näistä vaan entistä sekavampia. Silmissä näkyi pari vaaleanpunaista läiskää ja se sai Osakan hihittämään ihan vähän ja ihan hiljaa. Ainakin melkein hiljaa, ei hirvittävän kovaa. Se oli sellainen normaaliääninen hihitys ehkä ulkopuolisten mielestä, mutta Osakasta Osaka kikatti ihan hiljaa, niin että hän itsekään tuskin sitä kuuli. Se tosin oli vähän hassua, koska hän ei ymmärtänyt miten tiesi kikattavansa kun ei kuullut sitä. Kaikki muut aistithan olivat oikeasti vain illuusioita, kuulo ja ehkä maku olivat ne jotka toimivat melkein oikein. Kuulokin tosin teki kepposia hyvinkin usein, ainakin Osakalle, joten makuaisti oli sitten varmaan se ainoa oikea, se jolla jonain päivänä ratkaistaisiin suuriakin arvoituksia.

[Darelle]

Shino katsoi Osakaan. Mikä tuolle tuli? Näytti siltä, että joku olisi tirvassut pahemman kerran otsaan tai takaraivoon tai jonnekin. Oliko Shinossa jotain outoa, vai miksi tuo niin kummastui?
Shino koitti olla tuijottamatta Osakaa ja oli aivan hiljaa. Tämä hymyili hiukan pojalle. Olivat nuo kyllä kummia luontokappaleita, ei niistä saanut selvää, vaikka miten yritti, pojista siis. Ne jotenkin kummasti aina rupesivat ihmettelemään jotain ja olivat sitten hetken hiljaa, ennen kuin kysyivät jotain tai tajusivat.

"Watashi wa Shino desu." Shino sanoi, koska tuli siihen tulokseen, että voisi tietenkin ainakin jotain vääntää tuolle japaniksi. Eihän tietenkään saanut antaa äidinkielen ruostua, kuitenkin pieni vahinko oli jo tapahtunut, sillä Shino ei ollut puhunut japania varmaankaan kuukauteen pariin, mutta äkkiäkös sen nyt taas muistaisi.

Samassa poika alkoi kikattaa. Nyt Shinosta vasta tuntuikin siltä, että hän oli joko tehnyt jotain tyhmää tai näytti tyhmältä. Mille tuo oikein nauroi tai kikatti?
Onneksi käkätti hiljaa. Olisi ollut tuplasti kamalampaa, jos tuo olisi melkein kuollut nauruun, eikä Shino olisi tajunnut mille tuo nauroi.
Shino käänsi katseensa taas hetkeksi tennareihinsa ja työnsi käden taskuunsa vetäen sieltä täyden tupakka-askin ja sytkärin. Tyttö otti askista yhden tupakan ja sytytti sen. Tämä katsahti poikaan nopeasti kuin saadakseen selville sen, tahtoiko toinenkin kenties toisen tupakan, vaikka taisi tuolla olla omiakin.
Ihme, Shino ei keksinyt mitään keskustelun aihetta, vaikka kerrankin olisi saanut jutella jonkun samanlaisen ihmisen kanssa. Toisaalta taisi näillä kahdella olla yllättävän paljon samoja piirteitä, jos ei oteta mukaan Osakan pieniä paheita, joista Shinolla ei ollut harmainta aavistusta.

[lumenore]

Osaka hihitti reilun tovin, itseasiassa kolme ja puoli tovia. Silmissä sumeni entisestään, eikä räpytteleminen auttanut yhtään. Pyörryttikin vähän. Ei hänelle aikaisemmin näin ollut käynyt, mitäköhän siinä kemiassa oli ollut vikana? Se ei ollut sitä, millä Osaka tavallisesti eli, se oli ollut jotain uutta. Hän ei aluksi ollut tuntenut mitään ja se oli vituttanut poikaa aavistuksen. Hän oli maksanut siitä ihan reilusti rahaa ja se ei ollut sitten toiminutkaan, ei alkuunkaan. Hän oli ollut vittuuntunut jonkin aikaa, mutta päättänyt sitten antaa kemistilleen jonkin verran armonaikaa ennen kuin menisi kysymään mikä oli vikana tällä kertaa. Nyt se ilmiselvästi alkoi toimia. Huippasi.

"Mä oon Osaka." Siihen että poika onnistui rauhoittumaan niin paljon, että pystyi suoristautumaan tarpeeksi nähdäkseen Shinon kunnolla kesti tovin. Onnistuttuaan siinä hymyili hän vähän hassusti, koska nauroi kuollakseen päänsä sisällä ja toivoi että ei kaatuisi sillä maa oli kova ja kylmä ja sen alla oli kuolleita, jotka repivät vaatteista jollei niille laulanut oikeita lauluja ennen hautajaisia ja kuolemanjuhlia ja häitä ja makaamisia. Osaka tosin ei enää muistanut niitä lauluja, koska ei muistanut enää mitän eikä tiennyt miksi kukaan tahtoi muistaa mitään. Unohtaminen oli sama kuin synninpäästö ja synninpäästö oli hienoa.

(Rikollisen lyhyt !)

[Darelle]

[Ei tuo haittaa. Eikä se edes ole lyhyt.]

Shino katsoi hiukan huolestuneena tuota poikaa, joka näytti siltä, että voisi kaatua minä hetkenä hyvänsä. Shinon takaraivossa hakkasi, ettei tuo tainnut olla ihan terve. Hetken näytti jopa siltä, että Osaka voisi oikeasti pyörtyä. Shino katsoi poikaa, joka kikatti hysteerisenä. Alkoi tuo touhu väkisin vetämään Shinonkin huulille hymyä. Shino laittoi tupakan huulilleen ja vetäisi keuhkoihinsa tuota moskaa, joka aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.

Osaka oli siis tuon nimi. Mukavalta kuulosti.
"Kiva nimi." Shino ei keksinyt muuta sanottavaa.
Jotenkin nykyään oli kauhea pakkomielle pitää hiljaisuus poissa lähettyviltä. Kai se kuulosti jotenkin kamalan aavemmaiselta. Sen sisään voisi varmaan hukkua. Taisi tuon Osakan läsnäolo saada Shinonkin ajattelemaan kummasti tai sitten Shino oli yöllä, nukkuessaan niitä vaivaisia muutamia tunteja, lyönyt päänsä seinään tai johonkin.

"Ootko ollu kauanki täällä?" Shino kysäisi, sillä itse oli kohtuullisen uusi oppilas, eikä ollut Osakaa pahemmin vielä nähnyt tai kuullut.
Kuitenkin nyt olisi hyvä aika tutustua, mikäli tuo ei tajuaisi yhtäkkiä että puhui tavikselle ja ryhtyisi pomottamaan tätä tai pakenisi paikalta.
Jotenkin kummasti Shino tunsi pitävänsä tuosta pojasta, kyse saattoi olla siitä, että nuo olivat molemmat 'erikoisuuksia' tässä koulussa.

[lyhyt..]

[lumenore]

( u_____________________U I am totally hating myself for not answering. Gomennasai. )

Osakan päässä räjähteli ja korvissa soi, mutta jalat hän sai hitaasti mutta varmasti taas tuntemaan. Oli omituista seistä kun tuntui siltä, että maa ja taivas ja kaikki ympärillä pyöri ja heilui ja käyttäytyi muutenkin aivan mahdottoman hirviömäisesti tai ainakin väärin. Väärin tosin oli Osakalle useimmiten oikein, mutta tällä kertaa se oli vielä vähän vääremmin kuin tavallisesti. Tuntui siltä kuin joku olisi yrittänyt takoa aivot ulos samalla kun yritti kärventää ja raisakatakin ne. Osakaa tosin ei hirveästi haitannut, paitsi että hän tiesi ettei käyttäisi sitä kemiaa enää koskaan. Kun kemia teki enemmän pahaa kuin hyvää ei sitä edes Osakan, joka rakasti uusia kokemuksia ja pieniä valkoisia kaniineja, kannattanut kokeilla toistamiseen. Siitä saattoi olla haittaa.

"Kiitti. Joo, ja tulin vuoden alussa." Osaka kuiskasi koska ei uskaltanut huutaa ja katseli Shinon tupakkaa ja sen savua vähän hassusti. Nikotiini oli mieto huume, mutta huume se oli aivan kuten amfetamiini. Osaka piti nikotiinistä enemmän kuin amfetamiinistä, mutta kokaiini ja heroiini olivat vielä edellisiä hienompia. Osaka oli hetken ulospäin hiljainen ja säyseä samalla kun sadatteli päälleen ja sen jystkytykselle sisäisesti, mutta rikkoi illuusion hetkeksi napatakseen Erikon tupakan tämän kädestä vetäen siitä kunnon henkoset, aivan kuin niin olisi ollut käytäntö. Shino sai kuitenkin sen heti takaisin, koska Osakalla oli hyvät käytöstavat ja toisten tavaroita ei saanut lainata jollei niitä aikoinut palauttaa, ainakaan jos ne joilta lainasi olivat paikalla. Jos eivät olleet niin silloin sääntö ei ollut niin absoluuttinen - mistä lainatavaran omistajat olisivat tienneet sen olleen Osaka?

[Darelle]

[Ei tuo ole lyhyt, eikä huono.. Soon hyvä, eikä mitään anteeksipyyntöjä. ^^ ]

Shino katsahti Osakaan. Tuo näytti hiukan, no, oudohkolta? Aivan kuin Osaka ei olisi seissyt tässä paikassa tai jotain vastaavaa. No, osasi Shinokin jonnekin ajatusten syövereihin kadota, kun vain ei sinne sitten lopulta hukkuisi.
Tytön pääkopassa alkoi pikkuhiljaa raksuttaa jokin ihme ajatus tai muisto. Tyttö imaisi taas tupakkaansa ja puhalsi hitaasti savut pihalle keuhkoistaan. Shinoa pidettiin varmaan jonkinmoisena pyrkyrinä, sillä tyttö kuului alimpaan kastiin, eikä tämmöisiä polttelevia alimmaisia katsottu kovin suotuisasti. Shino varmasti istuisi nytkin jossain kirjaston perukoilla tyhjää toimittamassa ellei olisi ystävystynyt vähän ylempiarvoisiin ihmisiin. Kuitenkin oma paikka piti hyväksyä.

"Okei." Shino sanoi hiljaa havahtuen ajatuksistaan.
Tyttö huomasi oitis Osakan katselevan Shinon tupakkaa jotenkin hassusti. Eipä kulunut aikaakaan, kun poika nappasi Shinon tupakan tämän kädestä ja vetäisi henkoset. Ihme ja kumma tyttö sai kuitenkin tupakkansa takaisin. Yleensä ylemmän kastin tyypit ottivat alempien tavarat ja häipyivät sen enempiä selittelemättä. Kuitenkin täytyi muistaa, että Osaka oli Osaka ja japanilainen kuten Shinokin, ja molemmat hiukan erilaisempia kuin nämä amerikkalaiset.
Hiljaisuus alkoi pikkuhiljaa painaa kaksikon ylle. Shino mietti päänsä puhki, miten voisi rikkoa hiljaisuuden, joka alkoi hiukan ahdistaa. Ihan kuin jokin läpinäkyvät kädet tarrautuisivat tytön kaulalle ja puristaisivat hiukan.
"Ööm.. Mistä päin Japania sä oot?" Shino kysyi.
Osakan nimi viittasi Osakaan, mutta eihän sitä koskaan voinut olla varma.


Hetken siinä seistyään Shino vilkaisi kelloa.
"Sori, mun pitää mennä." tyttö hymyili Osakalle ja lähti kävelemään ripeästi kohti koulun ovia kadoten paikalta.

[baabaa]

[Lumenore, käy lukemassa ja vastaamassa tuohon foorumin ilmoitus osiossa olevaan huonesysteemi juttuun ^^ ]