Post by Dixi on Jul 7, 2007 8:55:37 GMT 2
Kaukaa katsottuna hän vaikutti vaappuvalta ankalta, sillä hänen kävelytyylinsä oli todellakin ankkamainen. Mutta se johtui niistä pirkuleen isoista farkuista, jotka roikkuivat melkein perseenkin alapuolella ja oli kiinnitetty tähän ihmiseen vain vyön avulla. Tietenkään vyötä, housuja vyötäröltä tai oikeastaan puolia housuistakaan ei näkynyt, sillä ne peitti niin iso t-paita, että tällä jätkällä paidan helma oli vasta polvissa. Farkut olivat sinistä denimiä ja paita puhtaan valkoinen. Farkut olivat ihme kylläkin täysin ehjät ja uuden näköiset, samoin tämä t-paita. Mutta jätetään vaatetus hetkeksi omaan arvoonsa ja siirrytään ylemmäs.
Pojalla oli päässään ensin sininen pipo ja sen päällä valkoinen, isohko lippis. Lippikseen ja pipoon oli tehty taakse reikä, sillä tällä räppärillä oli melkoisen paljon rastoja, jotka hän sitten veti aina reiästä ja niin ollen rastat saivat raitista ilmaa, vaikka jätkällä olikin lippis päässä. Rastat olivat väriltään vaaleaa ja tummaa ruskeaa sekaisin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Ne silmät. Syvemmän ruskeita silmiä sai etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Ja jos tämä poika loi hymynsä jollekin, oli tämä hymyn saanut varmasti jo kuollut, sillä tämä poika osasi hurmata ulkonäöllään ja monet olivatkin sulaa vahaa hänen edessään. Ja pojalla oli vielä lävistyskin huulessa.
Jimmy Evans oli jätkän nimi, mutta Jimiksi häntä piti kutsua. Poika tulistui aika hemmetisti, jos häntä kutsui Jimmyksi.
Jim asteli itsevarman oloisena Reporteriin sisälle ja siirtyi suoraan baarijakkaralle istumaan. Baarimikko tuli takahuoneesta ja katsahti Jimiin.
"Jahas, mitäs pojalle tänä iltana?" hän kysyi huvittuneena. Tietenkin hän tiesi, että Jimillä ei ollut vielä ikää, mutta ei välittänyt siitä. Jim oli kuitenkin kunnon poika, joka kävi aina välillä ostamassa isälleen juotavaa. Tai saattoivathan ne juomat välillä kaatua omastakin kurkusta alas, mistä baarimikko sitä tiesi.
Jim nosti katseensa häneen.
"Faija tarttis yhen pullon sitä tavallista", hän sanoi vähän alakuloisesti ja löi rahat pöytään. Baarimikko nyökkäsi ja katosi sitten takahuoneen ovesta etsimään sitä normaalia pulloa väkivahvaa Jimin isälle.
Pojalla oli päässään ensin sininen pipo ja sen päällä valkoinen, isohko lippis. Lippikseen ja pipoon oli tehty taakse reikä, sillä tällä räppärillä oli melkoisen paljon rastoja, jotka hän sitten veti aina reiästä ja niin ollen rastat saivat raitista ilmaa, vaikka jätkällä olikin lippis päässä. Rastat olivat väriltään vaaleaa ja tummaa ruskeaa sekaisin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Ne silmät. Syvemmän ruskeita silmiä sai etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Ja jos tämä poika loi hymynsä jollekin, oli tämä hymyn saanut varmasti jo kuollut, sillä tämä poika osasi hurmata ulkonäöllään ja monet olivatkin sulaa vahaa hänen edessään. Ja pojalla oli vielä lävistyskin huulessa.
Jimmy Evans oli jätkän nimi, mutta Jimiksi häntä piti kutsua. Poika tulistui aika hemmetisti, jos häntä kutsui Jimmyksi.
Jim asteli itsevarman oloisena Reporteriin sisälle ja siirtyi suoraan baarijakkaralle istumaan. Baarimikko tuli takahuoneesta ja katsahti Jimiin.
"Jahas, mitäs pojalle tänä iltana?" hän kysyi huvittuneena. Tietenkin hän tiesi, että Jimillä ei ollut vielä ikää, mutta ei välittänyt siitä. Jim oli kuitenkin kunnon poika, joka kävi aina välillä ostamassa isälleen juotavaa. Tai saattoivathan ne juomat välillä kaatua omastakin kurkusta alas, mistä baarimikko sitä tiesi.
Jim nosti katseensa häneen.
"Faija tarttis yhen pullon sitä tavallista", hän sanoi vähän alakuloisesti ja löi rahat pöytään. Baarimikko nyökkäsi ja katosi sitten takahuoneen ovesta etsimään sitä normaalia pulloa väkivahvaa Jimin isälle.
