|
|
Post by anna on Feb 26, 2006 14:40:20 GMT 2
Benjamin kulkee hyllyjen vieressä etsien itselleen sopivaa kirjaa fysiikan opintoihin. Luettu, luettu, ei kiinnosta, luettu, luettu...bingo. Ben miettii ja nappaa yhden kirjan käteensä, luoden katseen pöytiin. Poika silmäilee sopivaa pöytää, sellainen johon ei nähnyt ovelta, vaikka oli hyvin epätodenäköistä että kukaan Jackin tapainen saapuisi kirjastoon. Ben nakkaa kirjan kainaloonsa ja tallustaa perimmäiseen pöytään, lyö krijan auki ja uppoutuu sitä tutkimaan keskittyneen näköisenä.
/ seuraa saa tuua.
|
|
|
|
Post by anna on Feb 27, 2006 16:50:59 GMT 2
Ben selaa kirjaa keskittyneenä. Kirja käsitteli Fissiota energiantuotantomuotona. Ben plerasi sivuja, katseli kaavoja ja kävi läpi tekstiä mielessään. Poika nosti pian katseensa ja silmäilee ympärilleen. Ei ristin sielua. Ben kaivaa ikivanhasta, armeijan ylijäämä varastosta ostetusta laukusta esiin Cola tölkin ja avaa sen varovasti. Kirjastossa kun oli ruoka ja juomat kielletty. Se tosin ei estänyt tätä nörttiä. Poika joi tyytyväisenä colansa ja nakkasi sen läheiseen roskikseen. Napakymppi. Ben myhää osuttuaan ensiyrittämällä roskakoriin ja uppoutuu taas lukemaan kirjaansa.
|
|
|
|
Post by nepa on Feb 27, 2006 19:16:05 GMT 2
[toi häiskä on niin symppis, että on pakko tulla heilumaan Marian kanssa tänne]
Kirjaston kuuluisi olla hiljainen ja rauhallinen paikka, mutta Marian silmissä hiljaisten oppilaiden katseleminen on ahdistavaa. Levotonkin paikka olisi ollut hänelle nyt parempi; ahkeria, tai ainakin siltä vaikuttavien oppilaiden tarkkailu sai hänet itsensä ahdistumaan koulunkäynnistä vielä lisää. Alunperin hänen oli tarkoitus viettää kahden tunnin hypärinsä rentoutuen, mutta tällöin, palattuaan luistelemassa, olisi häntä tervehtinyt liian iso pino tekemättömiä asioita. Ja sitten päivä olisi venynyt yön puolelle, eikä siitä olisi ollut mitään iloa.
Maria käveli hitaasti kirjaston poikki, etsien tyhjää paikkaa. Tämä ei ollut mikään vaativa työ, paikkoja oli vapaana paljonkin. Tyttö levitti kirjansa vapaaseen pöytään ja alkoi kynää hieman purren hommiin.Kolahdus roskakorista havahdutti Marian äkillisesti, kuten sanottu, kirjasto oli hyvin tyhjä ja hiljainen. Tyttö kohotti katsettaan tölkin heittäjää, sukien samalla paksuja hiuksiaan korvan taakse. Pojan hän tunnistu ja oli ainakin kuullut, että hän ei ollut kovin suosittu. Jos nyt näin lievästi voi todeta. Pieni säälinpilkahdus nousi tytön sisällä, mutta nopeasti se tukahdutettiin ja Maria painoi taas katseensa kirjoihin.
|
|
|
|
Post by nepa on Mar 2, 2006 18:01:44 GMT 2
Vaikka periaatteessa kielien oppiminen ei ole hankalaa, niiden oppimiseen pitää käyttää suhteettoman paljon aikaa. Turhautuneesti Maria käänteli sivuja, yrittäen omaksua kaiken mustalla painomusteella kirjoitetun sivuilta. Ei siis kaikkia turhia reunahuomautuksia, joita hänen ystävänsä oli tehnyt. Hänen kirjansa se oli, joten kaipa se saattoikin tehdä omalleen mitä tahtoi. Yleensä Maria ei pitänyt ajatuksesta lainata toisten tavaroita, mutta koska hänellä ei ollut intoa lähteä asuntolalle asti ja takaisin vain kirjojen takia, oli helpointa taipua tällä kertaa.
Tytön kyynärpää nojasi pöytään, käsi oli noussut huulien korkeudelle. Sormien ensimmäiset nikamat olivat sirosti taittuneet ja nojasivat kevyesti poskea vasten. Aivan sormien päät, kynnet bäyttivät, ollessaan noin suun korkeudella, olevan vaarassa lyhetä.
Kynsienpureskelu ei kuulunut Marian tapoihin, vaikka monien mielestä hän näytti silppuavan niitä alati. Nyt jopa pikkurillin lyhentämiseen olisi ollut tarvetta. Marian oikea käsi käänteli sivuja vikkelässä tahdissa, aivan kuin se olisi yhä ollut ohjelmoitu liian nopeaan tahtiin. Tytön silmät liikkuivat ees taas tehottoman oloisesti.
Lopulta, sulkiessaan kirjan, Marian ilme oli muuttunut lievästi turhautuneesta, melkoisen ahdistuneeksi. Saatuaan tavaransa kokoon hän nousi ylös. Hänen lähtönsä katkaisi viimeisen sormenkynsi, joka oli hänen siloitellessaan paitaansa tarttunut sen pörröisiin lankoihin. Maria repäisi jo ennestään lohjenneen kynnenpalan irti, heitti reppunsa selkäänsä ja lähti.
[menenkin jo nyt pois, koska et tunnu vastaavan. Tekee vaan mieli pelata, niin siksi]
|
|
|
|
Post by anna on Mar 4, 2006 15:55:37 GMT 2
Ben paukauttaa kirjan kiinni ja luo silmäyksen poistuvaan tyttöön, jonka huomasi vasta äsken. Benin katse viipyy tytössä hetken, mutta poika suuntaa katseensa pian kelloon. Luento alkaa, täytyy pitää kiirettä etten oo myöhässä. Taas. Ben pohtii ja nousee pöydän äärestä marssien sitten kirjastosta kirja kainalossa tunnille. # Joo sorry, ollu ton serverin kanssa pienoisia pulmia ja nyt sain viimeinkin asian hoidettua  |
|
