Post by baabaa on Jan 7, 2007 22:55:42 GMT 2
Zoe seisoskeli asuntolan edessä huomattavasti hermostuneempana, kuin yleensä. Jos kello olisi ollut näkyvillä olisi se näyttänyt 15.14. Koulupäivä oli jo päättynyt. Isa ei ollut koulussa käynytkään. Zoen tullessa ei hän ollut asuntolassakaan. Isabella oli menossa huomattavasti huonompaan suuntaan. Seura tekee kaltaisekseen, eivätkä Rob, Russ ja Chris ole aivan siitä kilteimmästä päästä. Zoe tunsi kasvavansa hetki hetkeltä enemmän irti Isasta. Ja sen vuoksi lopullinen päätös ei ollut hänelle enään niin hankala. Isalle kertominen tosin tuotti hänelle päänvaivaa. Kuinkas sen nyt töksäyttäisi, että 'hei olen lähdössä Phoenixista’.
Isan mersu ajoi asuntolan parkkipaikalle. Tuota autoa ei ollut vaikea tunnistaa. Zoe päätti mennä Isan seuraksi vetämään kattoa auton päälle. Ilma oli painostava ja uutisissa oltiin luvattu sadetta.
"Hei, Zoe!" Isa tervehti iloisesti huomattuaan Josennen kävelevän avuksi. "Auttaisitko vähän?" tyttö pillifarkuissa ja mustassa 'I love nerds' -paidassa kysäisi. Tuo paita oli Isan tavaramerkki, eivätkä suositut siitä olleet mielissään. Lanteita koristi iso vyö, jonka Isa oli kirppikseltä bongannut. Varmaan suoraan 80-luvulta peräisin. Zoe hymyili ja rupesi nostamaa avoauton kattoa Isan kanssa. Kun homma oli valmis oli Zoe edelleenkin hiljainen. "Mikä on, miks sä oot noin hiljaa?" Isa kysäisi ja jatkoi "nimittäin jos johtuu siitä, etten ollut koulussa niin olin sen yhen hipin kanssa yhellä kämpällä. Ensimmäinen päivä loman jälkeen niin mitäpä sitä turhaan kouluunkaan", Isa selitti ja hymyili. Jotain oli kuitenkin pielessä. Aivan, kuin Zoe olisi kantanut jotain.. salaisuutta?
"Isa hei, ei mennä ihan heti sisään", Zoe pysäytti tytön ja rykäisi ääntänsä selkeämmäksi. "Mun on pitänyt kertoa jo kesästä asti mutta en mä ole oikein osannut kiteyttää tätä silleen.." Zoe oli hieman vaivaantunut, tavallaan hän pelkäsi Isan reaktiota. Vaikka hän kyllä oli varma päätöksestään. "Niin?" Isa kysyi hieman perhosia vatsassaan. Ei kuulostanut hyvältä. "Mä lähden viikon päästä takas Kansasiin.. Stocktoniin. Mä meen maatalousoppilaitokseen. Tiedäthän sä, semmoseen mistä valmistuessa aletaan maajusseiksi." Zoe laski katseensa asfalttiin. Isa oli täysin yllättynyt. "Häh" hän sai vähän ajan kuluttua sanottua.
--
Kuuden päivän kuluttua sunnuntaina seisoivat asuntolan parkkipaikalla Chris, Rob, Russ ja Isa. Viimeiseksi mainittu oli määssä kuin tallattu kastemato asfaltissa. Oli vasta aamuyö ja aurinko paistoi. Juuri niinkuin Zoe aina tykkäsi. Tytön vanhemmat olivat tulleet hakemaan häntä. Edessä oli muutaman päivän matka autolla. Läpi New-Mexicon ja vähän Coloradonkin. He neljä rokkaria olivat hyvästelleet Josennea jo puolisen tuntia ja cowboy tyttösen vanhemmat alkoivat jo mukavasta luonteestaan huolimatta pitkästyä. Isa yritti pitää kyyneleet kurissa mutta viimeisen halauksen tullessa alkoi rokkari nyyhkimään. Zoe riensi halaamaan ystäväänsä. "Pärjäät sä ilman muakin", Zoe lohdutti, "mä tiedän, Isa". Zoe taputti Isaa olkapäälle ja molemmat loivat toisillensa hymyn. Rob ei harrastanut halaamista, joten kaksikko vaihtoi muutaman sanan. Robbie kiersi kätensä nyyhkyttävän Isan hartioille. "Mitä sä teet sun huonees kanssa?" jätkä kysäisi mutta Isa ei vastannut. Ehkä Rob voisi kysyä asiaa myöhemmin. Russ halasi Zoea sydämmellisesti. Hän ei koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta olla kauniin naisen lähellä. Kaksikko irrottautui toisistaan. "Jos sulla tulee mua ikävä niin soita vaan", Russ heitti Zoelle pilke silmäkulmassa. Josenne naurahti. Chrisin halauksen jälkeen katosi Zoe vanhaan pösöön jo katosi aamu-usvan peittämälle tielle. Robin käsi oli vielä Isan hartioilla. Niin, ehkä elämästä voisi tulla jotain, vaikkei Zoe paikalla ollutkaan. Niin Isa halusi ajatella.
(( Peli tässä topicissa ei jatku ))
Isan mersu ajoi asuntolan parkkipaikalle. Tuota autoa ei ollut vaikea tunnistaa. Zoe päätti mennä Isan seuraksi vetämään kattoa auton päälle. Ilma oli painostava ja uutisissa oltiin luvattu sadetta.
"Hei, Zoe!" Isa tervehti iloisesti huomattuaan Josennen kävelevän avuksi. "Auttaisitko vähän?" tyttö pillifarkuissa ja mustassa 'I love nerds' -paidassa kysäisi. Tuo paita oli Isan tavaramerkki, eivätkä suositut siitä olleet mielissään. Lanteita koristi iso vyö, jonka Isa oli kirppikseltä bongannut. Varmaan suoraan 80-luvulta peräisin. Zoe hymyili ja rupesi nostamaa avoauton kattoa Isan kanssa. Kun homma oli valmis oli Zoe edelleenkin hiljainen. "Mikä on, miks sä oot noin hiljaa?" Isa kysäisi ja jatkoi "nimittäin jos johtuu siitä, etten ollut koulussa niin olin sen yhen hipin kanssa yhellä kämpällä. Ensimmäinen päivä loman jälkeen niin mitäpä sitä turhaan kouluunkaan", Isa selitti ja hymyili. Jotain oli kuitenkin pielessä. Aivan, kuin Zoe olisi kantanut jotain.. salaisuutta?
"Isa hei, ei mennä ihan heti sisään", Zoe pysäytti tytön ja rykäisi ääntänsä selkeämmäksi. "Mun on pitänyt kertoa jo kesästä asti mutta en mä ole oikein osannut kiteyttää tätä silleen.." Zoe oli hieman vaivaantunut, tavallaan hän pelkäsi Isan reaktiota. Vaikka hän kyllä oli varma päätöksestään. "Niin?" Isa kysyi hieman perhosia vatsassaan. Ei kuulostanut hyvältä. "Mä lähden viikon päästä takas Kansasiin.. Stocktoniin. Mä meen maatalousoppilaitokseen. Tiedäthän sä, semmoseen mistä valmistuessa aletaan maajusseiksi." Zoe laski katseensa asfalttiin. Isa oli täysin yllättynyt. "Häh" hän sai vähän ajan kuluttua sanottua.
--
Kuuden päivän kuluttua sunnuntaina seisoivat asuntolan parkkipaikalla Chris, Rob, Russ ja Isa. Viimeiseksi mainittu oli määssä kuin tallattu kastemato asfaltissa. Oli vasta aamuyö ja aurinko paistoi. Juuri niinkuin Zoe aina tykkäsi. Tytön vanhemmat olivat tulleet hakemaan häntä. Edessä oli muutaman päivän matka autolla. Läpi New-Mexicon ja vähän Coloradonkin. He neljä rokkaria olivat hyvästelleet Josennea jo puolisen tuntia ja cowboy tyttösen vanhemmat alkoivat jo mukavasta luonteestaan huolimatta pitkästyä. Isa yritti pitää kyyneleet kurissa mutta viimeisen halauksen tullessa alkoi rokkari nyyhkimään. Zoe riensi halaamaan ystäväänsä. "Pärjäät sä ilman muakin", Zoe lohdutti, "mä tiedän, Isa". Zoe taputti Isaa olkapäälle ja molemmat loivat toisillensa hymyn. Rob ei harrastanut halaamista, joten kaksikko vaihtoi muutaman sanan. Robbie kiersi kätensä nyyhkyttävän Isan hartioille. "Mitä sä teet sun huonees kanssa?" jätkä kysäisi mutta Isa ei vastannut. Ehkä Rob voisi kysyä asiaa myöhemmin. Russ halasi Zoea sydämmellisesti. Hän ei koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta olla kauniin naisen lähellä. Kaksikko irrottautui toisistaan. "Jos sulla tulee mua ikävä niin soita vaan", Russ heitti Zoelle pilke silmäkulmassa. Josenne naurahti. Chrisin halauksen jälkeen katosi Zoe vanhaan pösöön jo katosi aamu-usvan peittämälle tielle. Robin käsi oli vielä Isan hartioilla. Niin, ehkä elämästä voisi tulla jotain, vaikkei Zoe paikalla ollutkaan. Niin Isa halusi ajatella.
(( Peli tässä topicissa ei jatku ))
