|
Post by baabaa on Apr 18, 2007 11:39:25 GMT 2
Jule istuskeli Beat Cafen hämärimmässä nurkassa yksin loosissaan. Pahiksen ei olisi uskonut kuuluvan sellaiseen paikkaan, kuin Beat Cafe. Hän ei ollut hippi eikä lähellekkään sitä. Kuitenkin Jule oli melko tuttu kasvo paikassa - jos siis erotti hänen kasvonsa pimeydestä. Silloin tällöin hän jutteli hämärimmän näköisten tyyppien kanssa kirjallisuudesta ja joi viinaa. Useimmiten hän kuitenkin vain luki omassa vakioloosissaan. Tällä hetkellä Jule oli pilvessä. Hieman aijemmin oli Julian käynyt hänen luonaan puhelemassa jotain Tolstoista ja tarjonnut marisätkää. Sätkän poltettuaan Jule oli kuitenkin häätänyt ystävänsä. Alicer ei jaksanut kuunnella, kuinka Julian oli taas aloittamassa luentoaan beat kirjallisuudesta.
Jule siis istui yksin nurkassa aivan omissa maailmoissaan. Silmät lensivät riviltä toiselle Julen lukiessa Fedor Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus (=Crime and Punishment). Jule ei kiinnittänyt huomiota psykedeeliseen rokkiin, jota kaijuttimista heikosti kuului, eikä myöskään kevyeen puheensorinaan sisempänä kahvilassa. Hän oli syventynyt kirjaansa. Nahkatakki makasi sohvalla hänen vieressään, Jule käänsi sivulle 341. Pahiksen hiukset olivat sekaisin kuten normaalistikkin. Päällänsä hänellä oli valkoinen - tosin lian tahrima - hihaton ja jaloissaan polvista lähes rikki rispaantuneet tummat farkut. Katse nousi hetkeksi kirjasta mutta palasi sitten takaisin. Kaikki oli kunnossa ja itse asiassa Julekin suhteellisen hyvällä päällä. Jule katsahti pöytää edessään. Se oli taas täyttynyt liian monesta lasista illan aikana. Toiset olivat hänen itse tyhjentämiään, toiset niiden, jotka Julelle olivat uskaltautuneet tulla juttelemaan. Hipit eivät monestikkaan tienneet Julen mainetta, joka oli lähtenyt pahenemaan siitä päivästä lähtien, kun Jule puolisen vuotta sitten oli Phoenixiin saapunut. Kello seinällä osoitti puoli yhdeksää. Jule oli istunut kuppilassa noin puoli seitsemästä asti.
(( Seuraa Julekselle? ))
|
|
|
Post by jazz on Apr 25, 2007 16:15:24 GMT 2
((Franky saapuu.)) Kerrankin Franky oli saanut otettua itseään niskasta kiinni. Kyllä hänen kätensä oli ennenkin niskaan taipunut, hän vain oli viimein lähtenyt jokailtaiselle kirjoituskeikalleen. Ei Flag-Cafeeseen, hänen kantakahvilaansa, vaan hän oli lähtenyt kiertelemään kotialuettaan, josko sieltä jonkun kivan paikan löytäisi. Vanha pyörä valitti Frankyn painon alla, kun mies paranteli olkalaukkunsa asentoa. Hän pyöräili eteenpäin hiljaista ja hämärää katua, melkeinpä puolet katulampuista oli pimeinä. Ensin hän oli ajaa sen ohi, mutta hän sai pysäytettyä juuri ajoissa. Pienen kerrostalon kyljessä oli kyltti "Beat Cafe", ja ovi. Teksti oli tehty loisteputkista, joista vain B, C sekä f:n pystyviiva paloivat. Ovessa oli myös kyltti, joka ilmoitti kahvilan olevan auki. Mies kurvasi pyöränsä kerrostalon seinää vasten, ja lukitsi sen ketjulukolla. Tarpeeton varotoimi, tuskin kukaan niin paskaa pyörää olisi joka tapauksessakaan varastanut. Franky käveli lyhyet portaat alas hämyiseen kahvilaan. Rokki soi hiljaisena taustalla, ja jokainen ihminen näytti olevan keskittynyt omiin asioihinsa. Franky lähti etsimään vapaata pöytää, tai matalilla väliseinillä erotettua loosia. Kierreltyään hetken aikaa (ja todenneen Beat Cafen tarjoavan myös alkoholia ja tupakoinnin olevan sallittua), Franky päätyi seisomaan ainoan lähellekään vapaan loosin eteen. Loosin pöytä oli täynnä tyhjiä laseja, ja toisella kangassohvalla istui noin Frankyn ikäinen mies, joka oli keskittynyt kirjaansa. Franky ajatteli, että olisi ollut typerää alkaa utelemaan mieheltä oliko toinen sohva vapaa, joten hän käveli sohvan eteen, ja istui alas. Kun toisesta miehestä ei vielä kirvonnut mitään reaktiota, Franky tutkaili tätä hetken. Beat Cafen pimeydessä ei kuitenkaan paljoa erottanut, joten Franky tarttui olkalaukkuunsa, ja kiskoi sieltä kannettavan koneensa. Hän oli luopunut jo kaksi vuotta sitten paperille tarinoidensa tallentamisesta. Kun kerran rahaa oli riittänyt, hän oli ostanut kannettavan. Niin myös tarinoiden kääntäminen onnistui helpommin. Tietokone alkoi hiljalleen avautua, ja Windows XP-merkki ilmestyi ruutuun. ((En tiedä näyttääkö Beat Cafe läheskään tuolta, mutta siltä minä ajattelin sen näyttävän.))
|
|
|
Post by baabaa on Jul 11, 2007 14:31:27 GMT 2
(( Kaikki kuvittelee varmaan Beatin erilaiseksi :> Joten ei hätää. Niin ja allekirjoituksestasi puuttuu muuten linkki Frankyn sivulle. ))
Jule erosi muista pimeän kahvilan asiakkaista merkittävästi. Siinä missä muut näyttivät yleensä ottaen hyväntahtoisilta beatnikeiltä - runoilijapojilta - tai aina niin värikkäiltä hipeiltä niin Jule näytti siltä, kuin ei haluaisi ketään juttelemaan pöytäänsä hänen luokseen tai hän heittäisi puukon keskelle tulijan kämmenselkää heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Ja Jule hyvin tiesi näyttävänsä siltä, mikä piti monet loitommalla ja hän sai istua itsekseen rauhassa, jos joitain Julianeja ja muutamia muita poikkeuksia ei laskettu mukaan. Sen vuoksi pahis olikin hieman yllättynyt huomatessaan vastapäätä miehen, joka oletti olleensa tervetullut siihen läppäreineen. Pieni valon kajaste näkyi jo läppärin näytöllä, pöydän vastakkaisella puolella. Jule taittoi hiirenkorvan sivulle 342 ja paiskasi kirjansa kiinni mahdollisimman äänekkäästi. Tämän jälkeen hän paiskasi sen äänekkäästi pöytään niin, että lasit hieman tärähtelivät toisiaan vasten aiheuttaen pientä kilinää.
Kyseinen meteli sai muutamia katseita puoleensa. Pitkään ketään ei kuitenkaan kiinnostunut, mitä Jule siellä nurkassa taas riehui. Monet jo tiesivät, kuinka kärttyinen nuori pahis osasi olla. Tosin oli myös monia niitäkin, jotka elivät niin pilvessä tai muuten vain sekaisin, etteivät Julesta olleet koskaan kuulleetkaan. Mutta nyt oli Julen vuoro sanoa jotain - ja hän kun oli toivonut saavansa olla aivan rauhassa ilman ulkopuolisia häiritsijöitä. "Miks vitussa sä istuit siihen?" Jule töksäytti ja katsoi Frankyä samaan aikaan jotenkin vihaisesti ja neutraalisti ; vihaisien silmien takana vilkkui samalla se Julen ainainen välinpitämättömyys. Se ei siltikään sallinut tuon tietokoneihmisen tulla häiritsemään hänen rauhaansa. Ei koneen naputuksella, puheella, ei edes hengittämisellään. Yhtäkkiä Jule ei ollut enään niin hyvällä tuulella. Hän vilkaisi nopeasti kirjaansa ja sitten Frankyä. Hän ei ollut tehnyt asiaa kovin selväksi mutta joka jos se ei nyt mennyt perille niin ei Jule tähän lopettaisi.
|
|
|
Post by jazz on Jul 13, 2007 13:13:05 GMT 2
((Linkki Frankyn sivuille on kyllä siellä. Nimittäin tuossa osoitteessa on kummankin, sekä Frankyn että Zelien esittelyt.)) Franky nosti katseensa tietokoneen näytöstä tummahiuksiseen, kalpeaan ja selvästi vihaiseen mieheen. Samaiseen, joka juuri äsken oli lätkäyttänyt kirjansa pöydälle tyhjien lasien sekaan. "Siksi koska tää oli ainoa vapaa paikka" hän totesi, ja kohotti kulmakarvojaan. Hän saattoi tuntea muutaman asiakkaan (toisen miehen lisäksi) tuijottavan häntä. "Vai satutko sä omistaan juuri tän sohvan?" hän jatkoi, ja hymyili jo hieman. Kiinnittämättä sen enempää huomiota mieheen, hän jatkoi kannettavansa klikkailua. Hän ei todellakaan antaisi yhden häiriköivän nuoren pilata hänen hyvää tuultaan, jota oli jatkunut jo jonkin aikaa. Hänen paras tarinansa, "Kuusitoista muuria", oli nimittäin saanut tuulta alleen. Takana oli jo 6 lukua, eikä hänen inspiraationsa ollut lähelläkään tyrehtymistä. Miksi hän sitten lähti kotoisasta Flag Cafesta, jos tekstiä olisi tullut siellä ihan yhtä paljon kuin missä tahansa muuallakin? No, uusia vaikutteita hakemaan, tietenkin. Hänen nykyinen tekstinsä oli niin rönsyilevää ja kuvailevaa että hänellä oli toiveita johonkin vähän yksinkertaisempaan. Eikä nykynuoriso hänen mielestään ymmärtänyt rönsyilevää tekstiä, tai vaikkapa runoja, ja kohdellut niitä niiden ansaitsemalla kunnioituksella. 'Ja mikä oiskaan parempi paikka lähteä etsiin yksinkertaisuutta, ko yksinkertaisten ihmisten baari', hän tuumi tyytyväisenä. Hän ei kuitenkaan sanonut ajatuksiaan ääneen, ties kuinka moni miestä väkevämpää nauttinut hänen sanoistaan pahastuisi. ((Joudun valitettavasti lähtemään mökille neljäksi viikoksi, eikä siellä ole minkäänlaista internet-yhteyttä. Tämä tarkoittaa sitä, etten pääse vastailemaan peliviesteihin. Yritän kuitenkin änkeä internettiin, jos minulle mahdollisuus siihen suodaan. Mutta muuten... Tämäkin peli taitaa jämähtää paikoilleen.))
|
|
|
Post by baabaa on Sept 7, 2007 18:02:30 GMT 2
Nuoren miehen käyttäytyminen otti Julea päähän. Miekkosen hymyily olikin sitten viimeinen niitti. "Viimeinen paikka, niinkö vittu luulet?" Jule kysyi. Ei kovin kovaäänisesti mutta sitäkin uhkaavammin. "Nuiden hippien sekaan mahtuisi vallan hyvin, herra 'näsäviisas-paskapää'." Jule ei turhaan karsinut sanoistaan pois loukkaavuutta ja kiroilua. Ja ne molemmat elementithän olivat varsin vahvoja Julen puhuessa. 'Siisti suusi, herra Alicer' oli opettajien yleisin lause, kun hänelle puhuttiin. Toiseksi yleisin oli 'rehtorin kansliaan, herra Alicer! Heti!'
Jule ei edes kehdannut kommentoida mitään 'omistatko kahvilan' juttuun. Nuorukainen niin vihasi tuonkaltaista näsäviisautta, että se sai suoraan vaan hänen sappensa kiehumaan. Ja se olisi kiehunut vielä kahta enemmän, jos Jule olisi pystynyt lukemaan miekkosen ajatukset 'yksinkertaisista ihmisistä' Beatissä. Toki joukkoon mahtui pilvenreunalla seilaavia hippejä ja wannabe-runoilijaälykköjä mutta suurin osa Beatin asiakaskunnasta oli varsin älykästä porukkaa. Ja Jule kuului niihin älykkäisiin, vaikkei kukaan sitä hänestä osannutkaan epäillä - ellei antaisi matematiikan, kemian, fysiikan ja kirjallisuuden yliopistotason koetta hänen eteensä. Silloin olisi mahdotonta olla tajuamatta, kuinka fiksu Jules itse asiassa olikaan. Sellaiset kokeet olivat Julelle lasten leikkiä.
Nyt Jule kuitenkin nousi nurkasta ja kurottautui pöydän yli sen verran, että sai läppästyä tietokoneen kannen kiinni. Mielessään hän oli hyvin tyytyväinen. Oli melkeimpä paikan hengen raiskaamista edes tuoda tietokone Beatin kaltaiseen paikkaan. Niin Jule asian mietti, vaikkei asialla sinänsä hänelle ollutkaan niin väliä. Hän ei olisi millään lailla puuttunut tietokoneeseen, jos se olisi eri pöydässä, eikä häntä häiritsemässä. Jule painautui takaisin nurkkaan, otti kirjan käteensä ja avasi sen. "Voit lähtä kalppimaan", hän vielä sanoi ja jäi odottamaan toisen reaktiota.
|
|
|
Post by baabaa on Jan 17, 2008 0:23:38 GMT 2
Koska tämä peli on jäänyt vastaamatta niin päätän adminin oikeudella, että niin Franky sitten lähti ainakin eri pöytään. End of this topic.
|
|