Bad Boy Boogie / r&d

[baabaa]

Tiuku ovessa kilahti Robin aukaistessa huoltoaseman oven. Työvuorossa oleva Terry, kaksikymppinen sievä blondi, nosti katseensa ja hymy kohosi naisen huulille. "Hei Rob. Eikö algebra kiinnostanut?" Terry kysyi vakioasiakkaalta hymyillen. "Kuule itseasiassa algebra on mun lempiaine, jos vertaa ydinfysiikkaan. Ja se ei tälläkään kertaa oikeen inspiroinu", Rob vastasi ja vinkkasi silmää. "Laita iso kahvi ja älä erehdy laittamaan sitä maitoa. Mä en ole Russ. Ja sitten jos laittasit Viceroyn." Terry ryhtyi toimeen. Kiirettä hänellä ei ainakaan ollut. Asiakkaana oli vain nurkassa tupakkaa ketjussa polttava vanha ukko, joka joi kahvia tunnin välein. Oli ollut paikalla aamusta asti savuttamassa paikkaa. Ja jos tahti oli jatkuakseen olisi ukko ajettava ulos. Onneksi sentään oli ikkuna, mistä tuulettaa. Tosin siitä sisään tuli lämmintä ilmaa. Ulkona oli harvinaisen kuumaa talvipäiväksi. Robista se oli vain hyvä. Tilauksen ollessa valmis nakkasi Rob rahat tiskiin ja otti tarjottimen. "Pidä vaan vaihtorahat", jätkä vielä sanoi ennenkuin lähti bootsien kannat kopisten kävelemään kohti vakiopöytäänsä ikkunan vieressä. Siinä oli aina tapana Isan, Russin ja Chrisinkin kanssa istua. Vaikka pöytä olikin tarkoitettu neljälle niin kyllä jostain aina löytyi tuoli pöydän päähän. Ja nyt Rob istuutui ikkunan viereen.

Rokkari katseli ulos kahvia juodessaan. Vanha mies köhisi nurkassa. Kello oli kohta 11 ja päivä oli ollut melko hyvä siihen mennessä. Robkin oli hyvällä tuulella. Oli yllättävää nähdä kahvio niin tyhjänä. Kaiketi kello oli niin vähän, että koululaiset olivat vielä jaksaneet pysyä pulpeteissaan. Keskipäivän jälkeen paikalla olisi taatusti sata pissistä, pahista ja rokkiporukkaa myös. Mutta sillä hetkellä ei hiljaisuus ollut pahitteeksi Robin korville. Hän oli kuunnellut Isan ja Russin riitelyä, väittelyä ja huonoja vitsejä koko aamun. Olikin jo kahvitauon paikka. Leppoisa kantri soi kaiuttimista ja tunnelma oli kuin uneliaassa pikku kaupungissa, jos vain saattoi unohtaa tiellä tiuhaan tahtiin ajavat autot.

(( Päällään Robilla kuluneet ja reikäisiksi rispaantuneet pillifarkut, mustat bootsit, valkoinen hihaton, musta hihaton liivi (auki) ja otsalla punainen jenkkihuivi kuten aina. Niin, ja tänne siis Darelle Daella.))

[Darelle]

Dae näki tutun huoltoaseman edessään. Tyttö nakkasi tupakkansa asfaltille ja puhalsi viimeiset savut ulos keuhkoistaan ennen kuin astui sisälle.
Tiuku kilahti tutusti ja vanha papparainen mulkaisi Dea oudoksuen. Korealaistyttö, jonka mustissa hiuksissa olevat pinkit ja lilat raidat oli juuri värjätty uudestaan, asteli tiskille vilkaisten pöytään, jossa Rob istui. Tyttö moikkasi jätkää nyökkäyksellä ja kääntyi sitten Terryn puoleen, joka yllättävän hyvin suvaitsi Daen erilaisen ulkonäön.
Dae nojasi tiskiin kevyesti ja tilasi kahvin, mustana. Tänään oli huono päivä.
Terry laittoi kupin tarjottimelle ja Dae maksoi ostoksensa housujensa taskusta löytämillään kolikoilla.

Dae suuntasi kulkunsa Robin pöytää kohti.
"Ei varmaan haittaa, jos liityn seuraan." Dae virnisti ja istui sen enempää vastausta odottelematta Robia vastapäätä olevalle tuolille.
"Mitäs mies?" Dae kysyi ja pörrötti toisella kädellään mustia hiuksiaan.
Tytön hyvin mustista ja huomattavista meikeistä huomasi, että tänään oli silmät vuotaneet syystä tai toisesta. Kyllähän kaikki tiesivät, että Dae oli harvinaisen masentunut ihminen, mutta syytä hän ei ollut kenellekään kertonut.

((Ja Daella on semmoinen (yllätys yllätys) musta t-paita, missä lukee edessä japaniksi デッド (= deddo eli kuollut) ja mustat rikkinäiset farkut, joissa on ties minkä moisia remeleitä ja ketjuja, sekä vetojetjuja vaikka muille jakaa. Emmekä unohda mustia Creeper-kenkiä.))

[baabaa]

Rob nosti katseensa automaattisesti ovelle päin kellon kilahtaessa. Hymy nousi rokkarin kasvoille tämän nähdessä tuttu tyttö. Rob nosti hieman kättä tervehdykseen. Dae ei näyttänyt taaskaan turhan iloiselta. Robin katse kiersi toisen rokkarin selässä ja hiuksissa. Daen kääntyessä Rob kuitenkin käänsi katseensa nopeasti kahviinsa. Tytön saapuessa paikalle nosti poika katseensa ja hymyili hieman. Hymyily näkyi enemmän silmissä, kuin huulilla. "Ei helvetissä haittaa. Ja samapa tuo olis, kun sä jo istut siinä", jätkä sanoi rennosti ja valui hieman penkillään alaspäin. "Mitäpä minä. Kierrän ydinfysiikan tunnin mailin päästä." Kahvikuppi kohosi huulille. Katse käväisi autoissa ulkona. Rob oli kävellyt paikanpäälle. Autoa kun ei omistanut ja Russin tai Isan seura ei juuri silloin kovin kiinnostanut. Heillähän ne tämän jengin autot olivat.

"No, mitäpä likka? Ei suakaan ole vähään aikaan näkynyt. Pitäs ottaa revanssi viime ryyppäämisestä joskus tässä. Kunhan saahan ensin tehtyä leikkaus, jolla Isan ja Russin turvat tukkiutuu lopullisesti. Ne osaa joskus puhua niin vitusti turhaa paskaa." Rob ei varsinaisesti purkanut sydäntään. Kyllähän kaikki tiesivät, kuinka Russ ja Isa osasivat kinastellessaan olla rasittavia. Ja Robin käyttäminen välikätenä.. Sanottaisiinko vaikka, että maailma oli aina paljon parempi paikka, kun kaksikolla oli hyvä päivä. Radiosta alkoi soimaan AC/DC'n Bad Boy Boogie, mikä ilahdutti Robia. "Laita volyymiä, Terry", Rob huikkasi blondille, joka totteli oitis. "Tää on niin vitun kova bändi", jätkä kommentoi Daelle. Ei kuitenkaan turhan innokasta esittäen. Rob naputteli bootsillaan lattiaan biisin rytmiä.

[Darelle]

Dae nosti katseensa, joka oli tutkinut pikaisesti kahvikuppia, takaisin Robiin.
"Mitäs tässä." Dae sanoi hiljaa ja pakotti itsensä hymyilemään hieman, vaikka sisällä myllersi kamala masentuneisuus, suru ja ikävä edesmennyttä poikaystävää kohtaan.
"Joo, pitää ottaa." Dae nyökkäsi ja sai kuin saikin aidomman hymyn sieville huulilleen.
Toisaalta tytön teki mieli kertoa kaikki Robille, niin pitkään oli tyttö pitänyt kaiken omana tietonaan, mutta piti silti suunsa supussa.
"No, on ne aika kovia puhumaan kaikkea.." Dae virnisti. "...paskaa."
Dae itse kun ei ollut mikään maailman puheliain ihminen kiitos sen erään tytön elämän pilanneen tapahtuman, mutta toisaalta oli tuota tapaturmaa kohtaan myös kiittämistä; ilman sitä Dae ei ikinä olisi päätynyt Arizonaan ja olisi monet hyvät tyypit jääneet tuntemattomiksi.
Bad Boy Boogie lähti soimaan ja Dae ei pistänyt pahitteeksi sitä, että Terry laittoi volyymiä kovemmalle Robin pyynnöstä.
"On", Dae nyökkäsi ja nosti kahvikupin huulilleen. Tytön rannetta peittävät eriväriset muovihelmikorut ja hopeiset ranneketjut (joita oli kiitettävä määrä) valahtivat alemmas kuin missä niiden oli tarkoitettu pysyvän ja raapaisivat ikävästi melko tuoretta haavaa, joka oli tainnut syntyä viime yönä puolikkaan pullon ja erittäin pahan olon seurauksena. Kyllähän Dae tiesi, ettei viiltely mitään auttanut, mutta oman olon pahentaminen tuntui välillä niin hyvältä.
Dae laski kupin tarjottimelle ja räpelsi nopeasti korut takaisin haavan eteen, viiltelystä kun ei ollut muille teitoa tainnut tulla, ainakaan Dae ei ollut ranteitaan kenellekään esitellyt, muuten joku olisi saattanut yrittää estää tytön kuukausirutiineja.

Dae katsahti Robiin, loi pienen hymyn tälle ja käänsi sitten katseensa ikkunaan. Tytön ajatukset ajelehtivat jälleen edesmenneeseen poikaystävään, jonka syntymäpäivä olisi ensi viikon sunnuntaina. Se merkitsisi surupäivää, sillä kaikki vahvat muistot pojasta saivat tytön itkemään tahtomattaankin.

[baabaa]

'Mitäs tässä' Daen suusta ei kuulostanut hirveän vakuuttavalta. Jokaisella oli huonot päivänsä mutta Daelle jokainen näytti olevan. Liian masentunut Robin jengiin. Mutta kuitenkin pojasta oli mukava aina silloin tällöin hengata likan kanssa. Hörppäys kahvista ja taas puhetta: "Mutta hyviä tyyppejä ne on kuitenkin. Vaikka välillä päähän ottaakin. Tiiäthän sä."

Rob näki korujen valahtavan käsivartta pitkin ja jätkällä kesti hetken tajuta, että alla olevat olivat tosiaan viiltoja. Olihan Rob joskus miettinyt, miten onnettomalta Dae vaikutti mutta viiltely tuntui kaukaiselta. Vaikka elämä Robin jengissä olikin hankalaa ja riitaista joskus niin pohjimmiltaan kuitenkin aivan helvetin mukavaa. Ja sitten oli Dae, joka ei kovin näyttänyt olevan tyytyväinen elämäänsä. Tai mistäpä sitä tiesi. Rob käänsi katseensa kahviin aivankuin ei olisi huomannut mitään. Kuppi oli jo melkein tyhjä, vaikka valtava olikin. Huolttiksella tajuttiin, mitä iso kahvi merkitsi.

Yhtäkkiä Rob olikin kovin mietteliäs ja äskettäinen hilpeys oli poissa. Vittu, mikä Daella olikaan ongelmana. Tuo lause pyöri mielessä. Toisaalta Rob halusi puuttua mutta toisaalta hän ei ollut tunteiden asiantuntija. Robilla oli kuitenkin hyvä päivä ja hän oli kovin auttavaisella tuulella. "Älä hei villiinny nyt mutta mun on ihan pakko kysyi, että miks vitussa sä olet aina noin masentunut?" poika kysyi vakavana mutta kova jätkä oli kuitenkin tunnistettavissa puheen takaa. "Siis onko sulla esim ongelmia jonkun kanssa? Jos joku häirittee niin sellaset saa helposti säikyteltyä. Tai jos jotain muuta..?" Lause jäi ilmaan leijumaan. 'Kunhan vaan ei friikahtaisi'.

[Darelle]

Dae katsoi jälleen Robiin. Tottahan toki tyttö tiesi, että Robin jengiläisistä ne kaikki, jotka Dae oli joskus tavannut, olivat hyviä tyyppejä. Ja varmasti nekin, joita Dae ei tuntenut.

Dae kohotti kupin jälleen huulilleen, tällä kertaa toisella kädellä, jonka rannetta peitti melko tiukka ja leveä musta rannekoru, joka oli tehty kankaasta, rannestimeksi sitä ei voinut sanoa.
Tämä koru ei pettänyt Daea, vaan pysyi kiltisti paikallaan koko hörppäyshetken ajan. Tyttö laski kupin eteensä ja vilkaisi kohti sitä vanhaa miestä, joka istui yksinään tupakka jälleen suupielessään.

Robin kysymys kalahti Daen tajuntaan aivan yllättäen.
'Vittu, eihän se nähny.' tyttö ajatteli melkeinpä säikähtyneenä.
"No tuotaa.." Dae aloitti.
Kyyneleet nousivat tämän silmiin ja tyttö käänsi katseensa alas, hiukset valahtivat silmien eteen.
Dae näki sielunsa silmin poikaystävänsä hymyilevät ja kertakaikkisen söpöt kasvot, joita hän ei tulisi enää koskaan näkemään.
"Anteeks", Dae sanoi hiljaa, sillä toisten edessä itkeminen oli enemmän kuin nolottavaa.
Tyttö nyyhkäisi ääneen, vaikka yrittikin olla mahdollisimman hiljaa. Hän kuivasi kyyneleitä poskiltaan sitä mukaa kun niitä tuli, vaikka se ei auttanut.

"Mä en tiedä haluanko mä kertoa ja jos tahdon, niin en täällä.." Dae yritti pitää äänensä normaalina, mutta kuurokin huomasi, että tytön ääni värisi.
"Mä en tiedä pystynkö mä kertomaan", hän sanoi nyyhkäyksiä pidätellen, katse edelleen alhaalla.
Daen pään sisällä kävi kova sanaharkka siitä, haluaisiko tämä kertoa ja haluaisiko Rob oikeasti edes tietää. Joku päivä se tulisi julki, mutta Dae arveli ettei silloin olisi hengissä, ainakaan ei haluaisi.

[baabaa]

Rob olisi halunnut karata tilanteesta ja nopeasti. Itkevät tytöt eivät olleet Robin alaa. Russit oli tehty sitä varten. Robejen juttu oli juoda, olla paha poika ja kaikilta salaa piiloromantikkoja.
'Ja tässä pitäisi nyt toimia jotenkin kaiketi. Ja miten..?'
"Joo tota ei se mitään. Totaa... Siis.. Hmmm.. Unohda." Pieni epätoivoinen hymy kävi pojan kasvoilla. Hän ei tosiaan osannut hoitaa tällaisia tilanteita ja tiesi olevansa aivan helvetin tyhmä edes Daelta kysyessään. Tätä seurasi liiasta hyväntuulisuudesta.

"Ei sun ole siis mikään pakko kertoa. Mä vaan siis mietin, että jos ois ollut jotain autettavaa. You know." Rob yritti pitää hermonsa ja onnistui siinä melko hyvin noin ulkoisesti. Rokkari joi lopultin kahvilitkut kuppinsa pohjalta ja hinautui hieman ryhdikkäämpään asentoon tuolissaan. "Ja siis jos sä et pysty niin siis ymmärrän mä. Ei ollu tarkotus tunkeilla privaattialueelle", Rob selitti ja yritti hymyillä. Jätkä oli aivan varma, että Terry kuunteli keskustelua jostain tiskin takaa ja kaiketi vanha ukko nurkassakin oli huomannut tämän yllättävän käänteen. Varma Rob ei asiasta kuitenkaan voinut olla, koska oli selin ketjupolttajaan päin. Hermostuneena Rob kääräisi itsellekkin tupakan ja laittoi sen palamaan. Hän työnsi ventit, röpöt ja rizlat Daen eteen mitään kummempaa asiasta ilmoittamatta. Rob kyllä tiesi, ettei Terry kovasti sisällä polttamisesta pitänyt. Mutta ulos olisi pitänyt mennä melko lailla tien toiselle puolelle, ettei koko bensis räjähtäisi tupakan pikkuisen tulen voimasta. Ja nyt oli kuitenkin kyseessä itkevä nainen.

"Hei tota.. Mut siis puhuminen auttaa", Rob sanoi ensimmäiset savut tupakastaan imien. Hän laittoi sytkärin taskuunsa, kaiketi Daella olisi oma. Jätkä olisi sillä hetkellä voinut vajota maan alle. Hän ei olisi koskaan uskonut vajoavansa semmoiseen pohjamutaan, että käyttäisi edellämainittua kliseetä. Mutta sanottu mikä sanottu. Robille se yksikin psykoligian tunti taisi olla liikaa. Ja mikä pahinta ; Rob ei edes ollut varma halusiko edes kuulla Daen tarinan. Sieltähän saattaisi tulla vaikka mitä.

[Darelle]

Dae nosti katseensa ja kääräisi itselleen tupakan.
"Kiitti", tyttö sanoi ja pidätteli kyyneliään parhaansa mukaan.
Tilanne oli tuskallinen sekä Daelle että Robille.
Dae vihasi itkemistä yleisillä paikoilla, varsinkin silloin, kun ihmiset toljottivat vieressä.

"Kai se auttais.. En ole kertonut kellekään täällä päin olevalle, Koreassa lähipiiri tietää varsin hyvin." Dae selitti hiljaa ja nosti rohkeasti katseensa Robiin.
"Jos sä välttämättä tahdot kuunnella niin voin kertoa." Dae sanoi huultaan purren.
Takaraivossa hakkasi mielikuva siitä, kun Dae olisi kertonut asian Robille. Ei tyttö voisi pidätellä itkuaan, kun edesmenneen pojan nimenkin sanominen tuottaa pahoja hankaluuksia.

Tyttö veti taskustaan sytkärin ja sytytti tupakan. Hän veti keuhkoihinsa tuota moskaa ja puhalsi savua hiljalleen ulos.

((Anteeksi lyhyttä, koitan ensi kerralla saada aikaan pidemmän. -.-'))

[baabaa]

(( Kesti vähän. ))

"Joo ei mitään. Kyllä mulla nyt on aina yks rööki heittää sinne tänne", Rob sanoi jo tilanteesta hieman toipuneena. Puhe muistutti nyt enemmän sitä normaalia kovan jätkän puhetta. Sellaista, että väärän sanan sanomisesta saisi nenilleen. Vaikka mukava jätkähän Rob oli, vaikka ulkopuolisille varsinainen kovanaama. Rob ei vastannut heti toiselle vaan keräsi tupakka aineksensa tuolin nojalla olevan Grateful Dead takin taskuun. Nopeasti nuori nosti otsallaan olevaa huivia hieman ylemmäksi. Tupakka rauhoitti maagisesti.

"Ehkä sun pitäskin kertoa. Tiedätsä mä tiedän liian monta hyvää tyyppiä, jotka on vetistelly niin vitun pitkään omissa ongelmissaan, että on sitten ottaneet iteltään nirrin pois. Ja usko tai älä niin kyllä siinä tulee aika helvetin syyllinen olo, kun on ollut kyselemättä asioista ihan vaan, että ite säästyis kuuntelemasta. Että kerro pois vaan", Rob puhui vahvasti, kuin olisi imenyt itsevarmuutta tupakastaan. "Terry, tuoppa kaks isoa kapputsinoa, sellasta vahvaa litkua", jätkä huikkasi blondille tiskin takana. Poninhäntä heiluen rupesi Terry hommiin. Rob ei ollut omassa elementissään mutta yritti hoitaa homman kotiin. Ja siihen mennessä asia ei ollut onnistunut lainkaan paskemmin. Selviytyjä rokkarin sisällä piti tilanteen kasassa.

[Darelle]

((Eipä tuo mitään. ^-^))

Dae imaisi savua tupakastaan ja puhalsi hetken kuluttua ne pois keuhkoistaan.
Rob puhui kyllä totta, oma olo helpottuisi varmasti, jos kertoisi jollekulle.
Itsemurhaahan oli Dae jo yrittänyt, onnistumatta siinä.
Jotenkin kummasti Dae ei ollut yrittänyt vielä uudelleen.

"No, joo. Tuotaa..." Dae aloitti pidätellen sinnikkäästi itkuaan, vaikka se kalvoi sisällä päin kovasti.
"Siitä ei ole vielä vuottakaan, kun..." tytön puhe katkesi hetkeksi ja tämä loi katseensa jälleen pöytään.
".. Kun mun poikaystävä kuoli", Dae sai sanat suustaan ja siinä samassa alkoi kyyneleet hiljalleen valumaan tämän poskia pitkin.
"Tää on noloa." Dae sanoi, tarkoittaen tätä vetistelyä.
"Mä sanoin sille niin helvetin monta kertaa, ettei sen pitäis käyttää niitä aineita ja se sano lopettavansa, koska rakastaa mua, mut sitte sinä yhtenä iltana se otti jotain liikaa." Dae kuivasi silmiään.
"Mä olin itse niin päissäni etten osannu muuta tehdä ku soittaa ambulanssin ja öristä niille jotain siitä, miten jätkältä meni taju, vaikka se oikeesti tais just sillon kuolla", Dae nyyhkäisi kuuluvasti ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
Koko tilanne palasi Daen mieleen yhtä kirkkaasti kuin se olisi vasta tapahtunut. Menneitä ei voi muuttaa ja siksi Dae taisikin niin vihata tätä kaikkea.

[baabaa]

Rob varisutti tuhkia tuhkakuppiin kuunnellen samalla Daen jokseenkin katkonaista selitystä. Eikä Robilla ollut mitään tietoa mitä tuleman piti. Kai hän kuitenkin odotti jotain paskaa perheestä ja huumeista mutta poikaystävä oli jo melkoinen yllätys. Rob nosti kulmakarvojansa, niin yllättynyt hän oli. Naama palautui nopeasti kuitenkin peruslukemille. Jätkä nyökytteli hieman. "Kai tässä pitäs sanoa, että otan osaa. Vaikka enhän mä varsinaisesti jätkää tuntenutkaan", Rob sanoi ja kohautti olkapäitään, ei kuitenkaan välinpitämättömösti. "Hei mitään noloa! Kyllähän tossa on aika paljon vetistelyä", Rob sanoi rennosti ja yritti hieman hymyilemällä parantaa Daen oloa. Nyt ei oltu omalla alueella, eikä Rob olisi monelta samaa kuunnellutkaan. Dae oli kuitenkin ystävä, eikä kuka tahansa masennuspotilas. Rob keskittyi jälleen kuuntelemaan.

Bad Boy Boogie vaihtui Neil Youngin Keep On Rockin' in the Free Worldiin. Rob yritti kuvitella tapausta omalle kohdalleen mutta huomasi sen olevan kovin vaikeaa. Vaikka tosin jos Isa kuolisi.. 'Ehkä pitäisi riidellä vähemmän Isan kanssa'. Dae lopetti kertomisensa ja nyyhkäisi. "Kuule mä uskon, etten haluais ite kuulla tätä samassa tilanteessa mutta ehkä kannattas päästää irti. Menneisyyden miettiminen on oikeesti kuolemaksi kenelle tahansa. Vaikka nyt susta ei välttämättä siltä tunnukkaan mutta viisaammat ovat sanoneet." Terry lähestyi kaksikkoa poninhäntä vispaten ja jätti kappuchinot pöytään. "Thanks", Rob kiitti hymyn kera ja nakkasi rahat blondille. Terry lähti takaisin työpisteeseensä ja katosi sitten takahuoneeseen. Rob veti hyvät savut sätkästään ja hörppäsi sitten kappuchinoa.

[Darelle]

Dae nyökkäsi hitaasti.
"Se vaan tuntuu niin vaikealta", Dae sopersi hiljaa.
Tytön katse oli edelleen luotu pöytää kohden. Kyyneleet valuivat poskia pitkin ja Dae melkeinpä tuskastuneena pyyhki niitä pois sitä mukaa, kun niitä tuli.
"Välillä mä toivon, etten olis ikinä tavannu koko tyyppiä", Dae huokaisi.
Dae oli joutunut pitämään huolta poikaystävästään koko ajan, mutta vastineeksi jätkäkin oli huolehtinut Daesta.
Kuitenkin jätkä oli ollut melko usein iltaisin ties minkälaisissa aineissa ja Dae oli se 'selvempänä pysyvä', joten huolehtiminen jäi aina Daen niskoille.
"Olin mä kerrankin oikeassa..." hän lisäsi.

"Mä voin maksaa tän sulle takasin", Dae tarjoutui saatuaan kappuchinon eteensä.
Hän kaivoi lompakkoa taskustaan ja saatuaan rahat käteensä ojensi niitä Robille vilkuillen tämän kasvoja hiustensa takaa.
Meikki oli nyt kyllä taas levinnyt oikein kunnolla, mutta ei vielä vedellyt vertoja pahimmille päiville.

[baabaa]

"Niin, mä uskon kyllä. Vaikka mitäpä mä siitä tietäisin", Rob sanoi ja hymyili hieman osaa ottavasti. Jätkä odotti ensin Daen nostavan päätään pöydästä mutta kun niin ei tapahtunut niin alkoi Rob itsekkin tutkia pöytää katseellaan. Ei kuitenkaan surullisena vaan tutkaillen kaikkia mahdollisia epökohtia pöydässä. Valkoharmaalle pöydälle oli mitä ilmeisimmin läikkynyt kahvia.

Daen alkaessa taas puhua nosti Rob katseensa. 'Ymmärrän' olisi kuulostanut aivan liian teennäiseltä, joten Rob tyytyi nyökkäämään. Sillä eihän hän oikeastaan edes ymmärtänyt. Sellaista tuskin voi ymmärtääkkään, ellei omalle kohdalle osu. Daen tarjoutuessa maksamaan nousi Robin kasvoille se tuttu hymy. "Your moneys no good*", jätkä totesi ja työnsi Daen kättä kevyesti pois. "Mä tarjoan nyt, ei vastaväitteitä", poika vielä lisäsi. Rob alkoi naputtaa sormillaan pöytää. Hän ei oikein osannut jatkaa keskustelua, joten jätti sen Daen huoleksi. Pitäisikö vielä pahoitella vai olisiko epäkohteliasta siirtyä aivan toiseen aiheeseen, kuin äskeistä ei olisi ikinä tapahtunut? Rob otti huikan kappuchinosta. Neil Youngin laulu läheni loppua.

(( Sori lyhyt. Kirjotan kirjastossa :< ))
((* = rahasi eivät kelpaa ))

[Darelle]

Dae nosti katseensa, sillä yhtäkkiä tuntui siltä, ettei enää itkettänyt. Ainakaan kyyneleitä ei osannut enää tulla, vaikka pään sisällä jytisi ajatus edelleen.
Meikit eivät olleet kärsineet kovia iskuja, sillä ne olivat mahdollisimman massiiviset ja levinneen näköiset jo valmiiksi.
"Mä tarjoan sitten joskus", Dae sanoi ja hyväksyvästi tunki rahansa takaisin lompakkoonsa.

Ilmapiiri pöydässä oli hieman vaivaantuneen oloinen, joten Dae päätti tyylikkäästi vaihtaa aihetta, Robilla tuskin olisi mitään sitä vastaan.
"Koskas meinaat taas juomaan mennä?" Dae kysyi, sillä 'vieroitusoireet' mukavista illanvietoista pullon kanssa olivat aiheuttaneet päänsärkyä jo toista viikkoa.
"Mä en itse edes muista koska olisin viimeks pitänyt kunnolla hauskaa. Hauskanpito kun ei ole jostain syystä kuulunut mun elämääni vähään aikaan", Dae sanoi normaalilla äänellä hieman hymyillen tunnelmaa keventääkseen.

((Anteeksi minullaki vähän lyhyt, mutta iskä tossa tahtoo tietokoneelle ;/))

[baabaa]

Rob oli helpottunut aiheen vaihdosta. Eihän siinä mitään, kyllä hän aina välillä ongelmia saattoi kuunnella. Mutta itkevät naiset olivatkin vähän vaikeampi pala. "Viikonloppuna ajattelin. Perjantaina ja lauantaina." Mielessään Rob lisäsi vielä sunnuntain. Hän ei kuitenkaan viitsinyt turhaan mainita asiasta, kun toisen jätkäkaveri oli kuollut huumeisiin ja käyttänyt kaiketi alkoholiakin melkoisen runsaasti. "Siihen tuntuu vaan olevan helvetin pitkä aika vielä. Viikonloppuun siis. Torstaina ei enään ole niin pitkä aika mutta tänään vielä." Hymy kävi rokkarin huulilla mutta katosi yhtä nopeasti. Saisi vielä uudelleen Daen itkemään, jos alkaisi kertoa lisää tunteistaan alkoholia kohtaan. Samalla voisi mainita hasiksenkin ja sitten jo luultavasti viimeistään tulisi armahin mieleen.

"Sun pitäs lähtä välillä viihteelle", Rob kehoitti hymy suupielessään. "Mutta ihan kai hyvä, ettet ainakaan ole mikään Isa. Se likka juo niinku sieni. Etenkin sen hipin, sen Sadien kanssa. Jos tiedät ketä tarkoitan." Zoen lähdettyä Sadie ja Isa olivat lähentyneet melkein pelottavan paljon. Välillä Rob ajatteli Isan siirtyvän hippien joukkoon. Luojan kiitos Isa ei oikeastaan tuntenut muita hippejä, kuin Sadien. Hippi tunnettiin koulussa kovin huonosti ja ne, jotka tytön tiesivät eivät luultavammin tienneet, millainen likka oikeasti oli. Ehdoton juomari. Suurin osa tiesi Sadien vaan siitä, että hän oli hippi ja mustalainen. Ja viimeisimmällä nimellä tyttöä haukuttiinkin, vaikka oikeastaan vain Sadien isovanhemmat olivat kunnon mustalaisia. Omasta juomisestaan Rob ei niin mielellään puhunut. Alkoholisteillahan on tapana vertailla omaa juomistaan muihin. Sanoa, kuinka muut juovat enemmän.

Radiosta alkoi uusi kappale. Rob tunnisti jo alkurytmit mutta pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan. Ilme oli kummastunut ja suu hieman auki. Sähkökitaran saundi piti vallassaan koko kuppilaa. "Ei vittu ole tosi! Taas Bad Boy Boogie. Vaikka eihän siinä mitään, hyvä biisi." Hymy kävi hieman kasvoilla. Outo tunne. Ehkäpä radio yritti viestittää Robille jotain. Niin rokkari itse mietti sekunnin ajan, naurahti sitten ääneti ajatukselleen.

(( Aika laaduton kökkö. ))